Ihminen kirjoitusten takana

 Yhteystiedot
Saara Krook
saara.krook@gmail.com


Majapaikkaani Keravalla pidän tällä hetkellä. Vaikka maailmaa on käyty avartamassa kotoisen Suomen lisäksi Bostonissa, Bahamalla ja Lontoossa.
Synnyin samana vuonna kuin Berliinin muuri sortui, eli 1989.

Olen aina tykännyt eläimistä, etenkin koirista. Vakaasti uskon eläinrakkauden kulkevan geeneissä. Ukki ainakin on oikea hevoskuiskaaja. Mutta vanhempien yleisempiin syihin vedoten meille suostuttiin hankkimaan vain hamsteri lapsosena. Niki (venäjän kääpiöhamsteri) oli ensimmäinen lemmikkini. Pienenä ajattelin, että minulla on maaginen läheisyys eläimiin. Ne ymmärtäisivät puhettani jne. Uskomusta vahvisti koulumatkalla seuranneet oravat ja pikkulinnut. Sekä tuttavien koirat, jotka eivät antaneet muiden lasten silittää paitsi minun. Aikuisena uskomus näihin maagisiin voimiin on hiipunut ja tilalle on tainnut tulla ymmärrys siitä, että luultavasti ne koirat antoivat silittää koska olin rauhallinen mukula enkä pelännyt niitä.

Silloin jo tiesin, että koirat on juttuni. Aikaa kului. Ehti tulla jo se ensimmäinen oma asunto. Pari ulkomaan komennusta ja mies. Kunnes aika oli kypsä koiralle. Samalla kahdelle koiralle. Madeleine ja Ludvig noudettiin Vihdistä marraskuussa 2011. Tiesin jo silloin, että haluan harrastaa agilityä. Olin lumoutunut lajista 2000 luvun alussa Helsingissä pidetyissä Agilityn MM-kilpailuissa, mitä olimme tuntemattomasta syystä katsomassa. Koirat tuli meille vähän yllättäen; tätini lähetti minulle tekstiviestin, että naapuriin on syntynyt koiria - kiinnostaako? 3 sekunttia harkitsin ja niin meillä oli pentuvaraus kahdesta koirasta.
Lappi 2014, Matu ja Letkun kanssa koiravaelluksella

Kun ne olivat meidän nurkissa pari viikkoa ollut, aloin googlettamaan agilityn pentukursseja. Näin löysin tieni Oreniuksien kursseille Agility Akatemialle, jossa aloitimme Madeleinen ollessa 5 kk ikäinen. Hyvissä käsissä oli hyvä tutustua agilityn maailmaan ja jäädä lajiin täydellisesti koukkuun. Tuntui, että tulin koirien harrastusmaailmaan ihan puskista - ja edelleen tuntuu välillä siltä. Aivan jatkuvasti tulee asioita, mitkä eivät sano minulle mitään (varsin sanasto puolella), mutta perusteellisena ihmisenä olen sitten ottanut selvää netin tietopankkia käyttäen.


Minä ja Aia Voittaja 2014 näyttelyssä
















Nyt olen jäsen
- Helsingin Agility urheilijoissa
- Suomen Kennelliitossa, eli saan mukavaa luettavaa muutaman kerran vuodessa
- Suomen bordercolliet ja australian kelpiet ry:ssä, jossa olen yhdistyksen lehden Border&Kelpie Uutiset päätoimittaja
- Uudenmaan Vetokoiraurheilijoissa

Lisäksi olen suorittanut kursseja:
- Agility alkeiskurssista valmennustasolle saakka Matun kanssa sekä Norjan kanssa ollaan samalla polulla
- Koirien hierontakurssin
- Näyttelykurssin
- Hyppytekniikkakurssin
- Koirien hyvinvointi ja lihashuolto seminaarin
- Aktivointijälkikurssi
- Hihnakäytöskurssi + ohituskurssi
- Koirien uimakoulu
- Koirien ensiapukurssi
- Tokokurssin Ludvigin ja Norjan kanssa
- PK-tottis pentukurssin Norjan kanssa
- Pentukoulun Akan kanssa
- Fitdog-agilitytiimissä Norjan kanssa kaudella 16-17