Norja jo 3v.

Hieman jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Meidän Norja noponen täytti 11.1. jo 3 vuotta. Synttäri osui viikon kököimmälle päivälle, eli torstaille jolloin teen aina pitkä työpäivän joten varsinaisesti ei muistettu juhlia. Mitä nyt Norja sai creme fraice vaahdon iltaruokansa päälle.



Norja porskuttelee ihan mukavasti. Kipulääkeannostusta koitin laskea, mutta oireet palasivat jo kipulääkkeen puolittamisesta. Mutta täysannostuksella arki kulkee oikein hyvin. Nyt pitäisi käydä hakemassa Carthopen pistossarja vielä täydentämään kokonaisuutta. Agilityhallille Norja on päässyt kerran viikossa tai kahdessa tekemään mitä-lie-harjoituksia. Ollaan lyhyeiden agilitypätkien lisäksi tehty rallitokomaisia seuruutuksia, joissa pitää käydä matalassa vauhdissa hyppäämässä este ja palata seuruuseen. Sekä sinnepäin toko(ish)a, eli olen heittänyt lelun jonnekkin ja Norjan pitää odottaa tai mahdollisesti jopa lähteä väärään suuntaan ennen kuin saa lähteä heitetyn lelun perään. Suorat hallitut hypyt hallitussa vauhdissa ei ole aiheuttanut oireiluja, joten niitä teen ihan hyvin mielin. Onhan ohjeena liikkua kivun sallimissa rajoissa.
Olin ehkä 10 minuuttia innoissani, että sen verran moni rallytokoliike olisi hallussa että alokasluokasta voisi tuloksia saada kerta agilitykilpailut eivät tule kuuloon dopingsääntöjen takia. Mutta sitten tajusin, että samat säännöt koskevat rallytokoa, joten se siitä. Ei sitten. Alla videota tammikuun alulta.


Henkilön Saara (@saaramarion) jakama julkaisu


Akkelia on taas treenattu oikein ajatuksen ja suunnitelman kanssa. Keppien opetusmetodiksi nyt valikoin ihan vain verkot, koska osaan opettaa niin parhaiten. Varmasti miljoona muuta tehokasta tapaa olisi, Norjankin kanssa aloitettiin treenaaminen 2x2 kepeillä. Mutta metodi jumittui minulla siihen vaiheeseen, etten ikinä saanut suoristettua keppejä ja lopulta sitten kuitenkin opetin verkoilla.
Akka on kuitenkin mahtavan fiksu kaveri ja nopeasti osaa yleistää, kun perusideasta on saanut kiinni. Verkotkin ovat Akatemialla usein jossain piilossa ja löydän niistä vain osan, näin olosuhteiden uhrina on sitten alusta saakka ollut verkottomia rakoja minkä suorittamista tuon on pitänyt päässään pohtia.
Hyvin on edennyt kaikilla kulmilla ja etäisyyksillä. Seuraava steppi on suunnitelmallisesti vähentää niitä olemassa olevia verkkoja.


Juoksupuomi on niin hyvässä iskussa, että pelkään pilaavani vielä kehityksen jotenkin. Ollaan otettu nyt juoksuhäiriöllä ja nostettu kierroksia ja onnistumisprosentti puomin alimpaan kolmannekseen on 97 % luokkaa. Viime viikonloppuna alettiin sitten treenata loivia käännöksiä, eikä tuo agilityeläin ollut uudesta tehtävästä moksiskaan. Toisaalta nyt kun katson tätä aikajanaa, niin ollaanhan me näitä pitkään jo treenattu ja rakennettu perusteita huolellisesti. Se kun ei ala kilpailemaan ennen kuin on varmaa osaamista niin ei ole treenatessakaan kiire. Ei tarvitse olla kilpailutauolla erikseen!
Pikku hiljaa alan yhdistämään näitä esteitä ja ohjauksia radaksi, niin katsotaan millainen kokonaisuus saadaan.
Viime viikonloppuna koin suuren oivalluksen miten Akkaa pitää ohjata.
Sille ei riitä pehmeä villasukkaagility, vaan kun mennään niin mennään. Laitetaan lenkkarit kunnolla jalkaan nauhat kireelle. Päämäärätietoisesti, jämäkästi näytetään minne mennään. Jos Akka ei tiedä, niin se kovastakin vauhdista kaartaa ohjaajan jalkojen eteen ja haukahtaa. Ravistin itseni tilanteeseen kiinni, otan hieman kovemman äänen käyttöön (itseäni tsemppaamista varten), hölkkähypähtely vaihtui kunnolla liikkumiseen ja johan Akallekin oli selvää, että minne on tarkoitus sujahdella. Akan kanssa treenaaminen on hurjan hauskaa.


Matu, hänella on ihan kivaa. Talvi on kivaa.

Ludvig varmaan haluaisi olla valkoinen koira.

Pentu Norja ja aikuis Norja. Kaunis pentu, kaunis aikuinen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rovaniemelle tiemme vie

Blogitekstejä tulossa

Agilityrotu rankinglista tilastoja