perjantai 25. elokuuta 2017

#AUT1718

"Must on tulluuut urheiluhullu.."


Omaa leikattua polveani olen nyt jumppaillut viime tammikuusta lähtien. Viimeisen parin kuukauden sisällä ollaan jo menty kuntoutusrajan yli ja nyt ollaan voimistamisen puolella. Eli sillä alueella, että jalkojen lihaksia vahvistetaan vähentääkseen riskiä tulevaisuudessa samalle ristisidevammalle.

En ole sitten luistelu-urani jälkeen voimaillut näin suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, alkukankauden jälkeen . Tuntuu, että elämä pyörii kokonaan voimailun ja liikkumisen ympärillä ja kaikki muu on vähemmän tärkeää.


Henkilön Agilityurheilijat.fi (@agilityurheilijat.fi) jakama julkaisu
Koko laumaa jumppaan joka toinen päivä ja ei mahda kuulostaa yllätävältä, mutta neljän koiran jumppaamiseen menee yllättävän kauan vaikkei liikkeitä ei ole montaa per koira. Koirat kyllä kehittyvät niin nopeasti, että jumpattaminen on ihan antoisaa onneksi.
Omaa lihasvoimaani ja liikkuvuuttani parannan 4 kertaa viikossa. Kahdesti käyn salilla tekemässä fyssarin suunnitteleman jalkatreenin á tunnin treeniohjelman, kerran viikossa AUT (AgilityUrheilijat Tiimi) kunto-ohjelman ja kerran viikkoon vielä aktiiviset venyttelyt. Päälle kun laitetaan lenkit sekä 1 - 2 agilitytreenit, niin se aika joka on töiden ja nukkumisen välissä onkin kivasti käytetty. Uudelleen - onneksi treenaaminen on kivaa ja tätähän teen itselleni ja koirilleni.



Matu voi jo todella hyvin, se on selvästi nuortunut muutaman vuoden ja on hurjan aktiivinen. Pitäisi nyt käydä kontrollikäynnillä eläinlääkärin luona ja pohtia kipulääkityksen jatkoa. Mielen nystyröitä hivelee ajatus agilityn come backistä edes yhden hyppyradan verran, mutta ymmärrän ettei se ole fiksua. Vaikka ilmeisesti lihaskireydet ovat sulaneet vartalosta pois, niin eihän polvet voi kestää säännöllistä agilitytreeniä kerta ne ei kestänyt silloin 3-vuotiaanakaan.

Ludvigin mahalääkitys osui kertaalleen kohdilleen. Nenäpunkilta kuulostava röhinä / sisäänpäin ryystäminen johtui kuin johtuikin mahalaukun liikahappoisuudesta. Kaurapuuron ja mahalaukun suojalääkkeen alettu röhinä on kokonaan loppunut sekä matot ja lattiat ovat saaneet pysyä rauhassa, kun Lurunen ei ole niitä nuolemassa. Ludvig on myös lenkillä siirtynyt perässä kävelystä etulinjaan bortsujen rinnalle.

Akka oppi peruuttamaan kauniilla suoraan menevällä tekniikalla ja vielä suhteellisen helposti. Huomaa, että niin paljon enemmän panostin Norjan temputtamiseen pentuna ja Akka on kuin pellossa kasvanut. Minulla on ollut vääriä uskomuksia, ettei se ole niin näppärä tarjoamaan kuin Norja. Mutta nyt kun alkuun päästiin, niin nopeasti se hoksaa mitä haetaan.
Akalle on tulossa juoksarit ja puomin alasmenopätkällä ollaan treenattu maton avulla hyvää kontaktia käännöksiin. Melkein voin kuulla kuin kovaa Akan aivot käy, kun se pohtii mitä piti tehdäkään namin saadakseen.

Oikein alleviivaan jälleen, että saman ohjaajan koirat muistuttavat toisiaan vaikka olisivat eri rotua tai sukulinjaa. Ja omistaja vaikuttaa huomattavan paljon koiran ominaisuuksiin tahtomattaan. Ja jos haluaa koiriinsa muutoksia, niin pitää alkaa oikein aktiiviseksi miettiä kaikkea tekemistään - mitä teen ja miksi, mitä minun pitää muuttaa toiminnassani että toiminta koirassani muuttuu.
Minulle osuu kuin ihmeen kaupalla radalla kuuliaisia koiria, jotka eivät mielellään tiputtele rimoja ja ovat jotenkin aivot päällä. Vastapuolena asenne ja sellainen mieletön viimeinen draivi jää vähän himmeämmäksi. Nyt olen keskittynyt siihen Norjan kanssa ja pientä edistystä on tapahtunut. Akan kanssa taas pyrin olla sammuttamatta sen luontaista halua juosta täysiä. En keskeytä rataa vaikka menee väärin, jokainen treeni lopetetaan tarpeeksi ajoissa että Akka ei ala säästelemään voimiaan jo alkutreenistä ja treenin päätteeksi Akka saa tehdä jotain tosi helppoa ja juosta täysiä. Tulevaisuus näyttää mitä näillä eväillä saan aikaseksi Akasta.


Norjan kanssa otin itseäni niskasta kiinni, sain vinkkejä Huotarin Senniltä, ja nyt ollaan tehty Norjalle oikeasti hyviä pysäytyskontakteja ja lopettu sekoilu epämääräisten määrittämättömien kontaktien kanssa. Niitä ollaan nyt treenattu ihan hyvällä edistyksellä.
Tulevana viikonloppuna Norja on osallistumassa HSKH:lle kahdelle agilityradalle ja JAU:lle sunnuntaina kolmelle agiradalle. Sotasuunnitelmani on tässä kehitysvaiheessa tehdä kontaktit sillä häiriöllä, millä Norja ne varmasti osaa. Eli että lasken oman vauhtini hitaalle hölkälle jo kontakteille mennessä. Pikku hiljaa syksyn aikana vahvistetaan, että Norja kestää myös minun täysiä ohi kiitämisen tai kovan vedättämisen. Ei meillä muuta "kiirettä" 3-luokkaan ole, mutta lokakuussa suunnataan Norwegian Openiin Tiinan kanssa ja aikataulujen myötä olisi helpompaa että myös Norja olisi 3-luokassa. Norjaan olen kyllä lähdössä vain kokemusmatkalle nauttimaan ja näkemään Euroopan suurimmat avoimet hallikilpailut, sen ihmeellisempiä tulostavoitteita asettamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti