perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kesänänä


Kesäloma on loppusuoralla ja pieni töihin paluun ahdistuksen tunne jo hiipii arkeen.
Kaiken kaikkiaan on ollut tosi hyvä kesä!

Porin koirauimaranta


Säät ovat jotenkin osuneet aina silloin, kun niiden on tarvinnut osua. Rennot letkeet omatoimiset agilitytreenit ovat vieneet eteenpäin juuri niitä asioita, mihin ollaan keskitytty mutta yllättäen minkään toisen osa-alueen kärsimättä. Mieli on täysin rentoutunut, Matu on paranemaan päin ja omakin jalka alkaa samalla tasolla kuin ennen ristisiteiden poikki menemistä. Elämä on jotenkin raitellaan jälleen.

Seitsemisen kansallispuistossa aamuretki

Agilityn suhteen meillä on ollut Norjan kanssa treeneissä seuraavat teemat;
- keppeihin varmuutta ja häiriön kestoa (takaaleikkaukset, ohjaajan vauhdin muutokset)
- Aalle ja puomille selkeämmät kriteerit
- tekemiseen kaiken kaikkiaan enemmän itsevarmuutta ja röhkeyttä

Kepit otettiin työn alle ihan vain toistoilla. Palautin alkuun verkot, kun lähdettiin hakemaan takaaleikkauksia. Ne kun eivät onnistuneet mitenkään päin. Aina kun lähdin leikkaamaan, niin Norja kääntyi katsomaan minua ja lopetti pujottelun.  Yksi oikein hyvä treeni kerta riitti siihen, että Norja sai jutun idean kiinni. Norja on kultainen sinnikkäästi yrittäessään ja jos hän huomaa, että alan vähän turhautua Norja yrittää kahta kauheammin. Sen suhteen kestää hyvin painetta. Tosin vain sellaiset, jotka tuntevat minut hyvin tai ovat erittäin "tunne-energia herkkiä" pystyvät vain aistimaan minun turhautumisen. Siihen kun ei sisälly mitään fyysistä (tavaroiden paiskomista, huutamista, karjumista tms.).  Mutta totta kai Norja koirana sen varmasti aavistaa.
Kun Norja lopulta keksi, että pujottelua on vain jatkettava tapahtui mitä tahansa ohjaajan puolesta, loput treenit ovat olleet tämän ajatuksen vahvistamista.

Puomia ja aata lähdettiin hakemaan maton kautta ja kerta heitolla vaihdoin niistä juoksarit. Kun eivät olleet lähtökohtaisestikaan mitenkään hyvät pysäytyskontaktit vaan jotain kauheaa siltä väliltä. Matto hahmottui heti ja jo Jenna antoi palautetta viimeisen Fitdog-leirin yhteydessä kun kävimme metodia läpi, että Norja harppoi kerralla monta edistysaskelta. Ollaan nyt vahvisteltu ajatusta vain kontaktin läpi juoksemisesta ja tänään viimeksi kun oltiin hallilla osumatarkkuus oli 100. Wuhu. Tietenkin kisavire on aina kisavire, eikä se vaadi kuin kisakilometrejä alle, että saadaan sama kupla aikaiseksi kun treeneissä. Viimeksi keskiviikkona käytiin kilpailemassa Tampereella TAKUTin (takujen) kisoissa. Siellä oli horror-hiekkapuhalletut-puupuomit ja aat. Meillä kun ei ole niistä kovin paljon kokemusta, niin päätin varmuuden vuoksi vetää vauhdin pois puomilla. Norjalla kun on käytössä koko vaihteisto kätevästi (lukuunottamatta vielä sitä 6 vaihdetta) ja vastaa hyvin hiljentävään sihinään.

Itsevarmuutta ja röhkeyttä tarvittiin nimen omaan ihan tavallisille hyppyesteille. Ja kiitos HAUn Annan, joka treenaili Norjaa keväällä, antoi hyviä ajatuksia. Lähdettiin palkkailemaan ja kehumaan ihan vain ajatustakin esteen hyppäämisestä jo ennen varsinaista hyppysuoritusta. Ja varmasti monelle, jotka kamppailevat rimojen tippumisen kanssa kuulostaa oudolta, mutta Norjaa ihan lähdettiin rouheesti kehumaan jos tiputti riman. Hän kun oli hieman herkkä ja super varovainen, ettei yksikään rima tipahda ja jos vahinko pääsi tapahtumaan niin meni todella epävarmaksi. Nyt rimojen tippuminen ei käy enää niin pahasti itsetunnolle, niin ollaan saatu hieman vauhtia sekä irtoavuutta lisää. Eikä siitä huolimatta rimat romahtele edes kisoissa. Onhan niistä kuitenkin kivempi mennä yli kuin päin.. Tänään Norjalla oli ihan oma komediahetki hallilla, kun palkkalelun saatuaan lähti rallattamaan yksin kentällä juosten kentän päissä olevien putkien väliä ja poimien hyppyjä aina matkalta lelu suussaan. Jotain mielettömiä henkisiä lukkoja on avautunut selvästi ja Norja alkaa hyvällä tavalla muistuttamaan äitiään! <3

Kynnet valmiiksi agirotua varten
Lähes koko kesäkuu pidettiin luovaa kilpailutaukoa, joka sitten päätttyi Agirotuun Mikkeliin. Käytiin siellä sunnuntaina juoksemassa Open Class rata (meni ihan puihin) ja jo toista vuotta putkeen Norjan sisarusten kanssa osallistuttiin joukkueviestiin joukkueella M.Y. Ännät. Lähtöjärjestyksessä joukkueessa oli velipoika Masa, Norja, sisko Bella ja toinen sisko Virtane. Alla joukkueemme video. Muutama virhe matkalta kerättiin joukkueena ja jäätiin virhepisteiden (120) takia loppupäähän. Mutta kivaa oli!

Norja kävi samalla Mikkelissä virallisissa mittauksissa ensi vuotta varten. Hänestä tuli pikkumaksi, niin kuin olin toivonutkin. Norja sai viralliseksi senttimitakseen 47-48 cm. Ajoin varmuuden vuoksi Norjalta karvat pois, ettei jää ainakaan niistä kiinni. Norja saa kulkea nyt loppukesän upeassa kesätukassa.



Akka on syttynyt agilityn saloihin ja siitä on tulossa kyllä minulle oma pieni tykki! Käytiin extemporee pyörähtämässä super mölleissä sateisen torstain illan kunniaksi Heinolassa. Hieman oli jäinen pingviini ohjaaja, mutta Akka napsi koko rahan edestä esteitä. Tässä on nyt pieni makunäyte neidin draivista. Harmittavaa vain, että oli noin pieni kenttä. Pidemmillä välimatkoilla olisi päässyt jo enemmän irroittelemaan :D



Muutoin kesä on pitänyt sisällään mielettömiä iltoja hyvien ihmisten seurassa. Taas on löytynyt se bilehile, joka on ehtinyt tomuttua koiraharrastuksen alle. :D
Tehtiin lyhyt road-trip mieheni kanssa kesäloman alkuun, jolta reissulta aiemmin nähdyt kuvat ovatkin. Tänä vuonna meidän vuosipäivää vietettiin riehakkaissa tunnelmissa Ilosaarirockissa, täysin ilman koiria.

Ilosaarirock

Festarityyli ja tuima aurinkosiristys

Kansallispuistossa pidettiin tieteskin koirat kytkettynä. Kätevästi se kävi laittamalla bortsut vetovaljaisiin ja valjaat kiinni minun vetovyöhön. Johan askel taittui kevyesti.


Roadtrip retkeilijät. Terrierit ovat omassa häkissään, joka löytyy auton sivuoven takaa.

Kaikki viimein, kuten mainittu. Oltiin keskiviikkona Tampereella kilpailemassa. Hyppyradalta saatiin meidän ensimmäinen luva 2. luokasta. Oli kyllä mahtava tunne. Loppukevään kisat kaikki olivat jotenkin lässähtäneitä ja hyllytettyjä. Nyt kaikki tuntui oikealta heti ensimmäisestä esteestä saakka. Teen kyllä tästä radasta meidän tunneankkurin (ei valitettavasti videota).


Loppuun vielä lyhyesti Matusta. Matu kävi juhannuksena ell Mari Vainionpään vastaanotolla kipuoireilun takia. Koko vartalo täysjumi sieltä löytyi ja Matu määrättiin kipulääkitykseen sekä fyssarille. Mentiin Espoon eläinfysioon Tuomisen Ullan luokse. Ulla kun tulee olemaan ensi kaudella meidän elämässä paljon agilityurheilijat.fi tiimin myötä. Hän havaitsi, että Matulla oli kaikki lihaskalvot pitkin kylkiä kireät. Ne saatiin auki ja jumppaohjeilla päästiin kotiin. Nyt ollaan jumppailtu ja käytiin eilen uudestaan. Pieniä jumeja taas oli, mutta ei mitään verrattuna edelliseen kertaan. Samoilla jumpilla jatketaan ja parin viikon päästä uudestaan. Matusta kyllä näkee, että se voi paljon paremmin ja pirteämmin kuin pitkiin aikoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti