tiistai 25. huhtikuuta 2017

Mikko Alatalo keli

Otsikointi on tärkeintä, eikö?
Kirjoittelen tätä tekstiä samalla kun ikkunan takana sataa tiskirättejä ja joka toinen tunti paistaa aurinko. Viikonloppuna pitäisi olla keväthelle, nyt ei siltä näytä. Ei kovin mieltä nostattavaa.


Aloin katselemaan puhelimeni kuvia läpi ja huomasin, että kevät on vierähtänyt todella nopeasti. Niimpä valikoin tähän kuvitukseksi kuvia puhelimesta, otettu keskellä arkea sieltä ja täältä.

Eilen kävin taas fyssarilla oman polveni kanssa #projektipolvi. Isossa kuvassa takareisi ei ole kovin voimakas oikeassa (eli vammautuneessa) jalassa. Mutta ei se ole sieltä vahvimmista päästä myöskään terveessä jalassa. Niitä pitäisi nyt salilla jumpata ja askarrella. Tulee ainakin lisää vauhtia ja poweria juoksuaskeleeseen. Agilityä sain luvan alkaa tehdä lähes täysiä, eli vain se viimeinen terä vauhdista pitää vielä himmata. Jes. Loppusuora häämöttää tässä kuntoutusprojektissa.

Järvenpääläinen aamulenkittäjä.
Tarkastelin tätä blogin ihmeellistä maailmaa ja kaikki hienot ajatukseni laittaa tänne meidän asunnon myynti-ilmoitus oli jäänyt. Meillä oli joku maailman nopein #myyntiprojekti, kun asuntomme meni kaupaksi vain neljä päivää ensinäytön jälkeen. Kauppakirjat oli allekirjoitettu ja tavarat muutettu 2 viikkoa ensinäytöstä. Kiitos tehokkaalle ja tuoreelle Blok.ai markkinointitiimille, joiden ensimmäinen pilottikohde olimme.
Kiirettä on pitänyt ja henkistä kanttia on rasitettu. Muuttaminen otti yllättävän koville ja kaikki treenaaminen (polven kuntouttaminen mukaan lukien) jäi ihan toissijaiseksi. Joudun ihan hattukourassa myöntämään tämän minun fyssarille. Koirille pystyin tarjoamaan vain lenkit, mutta muulle älypelitouhulle/treeneille ei jäänyt muuttoprojektin aikana aikaa. Kukaan näistä ei kyllä näyttävät hyppivän seinillä, joten todistettavasti bortsutkin sietävät tekemättömyyttä jonkin aikaa. #bortsuomistajienainahuonoomatunto

Konmaritettiin pikavauhtia koko omaisuus samaan hikeen ja nyt kaapit huutavat tyhjyyttään 20 neliötä suuremmassa asunnossa. Kunhan hetken muuttopölyt saavat laskeutua, tarkoitus olisi alkaa rauhassa etsiskellä ihan ihka omaa taloa aidattuineen pihoineen. #taloprojekti


Uuden kotimme läheltä onneksi löytyi vähän yllättäenkin suuren suuri metsä. Olen uskaltanut liikkua vasta metsän etureunassa. Metsällä kuitenkin näyttää olevan kokoa sen verran, että monen tunnin lenkit onnistuvat heittämällä samassa metsässä. Pitäisi vain hankkia maastokartta / luottetava puhelinsovellus, että pääsee saman päivän aikana takaisin kotiin.


Bongasin pääsiäisenä myös mukavan hölkkämaaston. Täällä peltojen keskellä menee nurmikon pehmentämiä polkuja, joilla on hyvä hölkätä ja koirien ravata. Näkyvyyttä ainakin on riittävästi, ettei kukaan pääse kulman takaa yllättämään. Ja pohja on tarpeeksi pehmeä pidemmillekin juoksusessioille. Akka on osoittautunut näiden muutaman lenkin aikana mielettömäksi ravaajaksi. Sillä on todella kaunis ja pitkä askellus, joka pysyy vaikka vauhtia kiristäisi. Norja nostaa laukalle huomattavasti aiemmin kuin Akka. Pääsääntöisenä tarkoituksena meillä on kuitenkin tehdä ravilenkkejä, vaikka koirajuoksutamineissa ollaankin. #koirajuoksuprojekti

Pääsiäisenä myös käytiin Norjan kanssa pyörähtämässä ensimmäisen kerran 2-luokan radoilla kilpailuissa. Tuloksellisesti ja muutoinkin meni vähän penkin alle. Talkoilin edellisenä päivänä ja myös samana päivänä ja jotenkin tuntuu, ettei talkoot + kisaaminen sovi minulle. Lähdin radalle aivan liian alavireisenä, kaikki tsemppi puuttui ja luovutin saman tien kun tuli ensimmäinenkin pikkuvirhe. Vireeseen ei auttanut sekään, että arvoin ensimmäiseen rataan tutustuessa starttaanko ollenkaan radalle. Nämä olivat ensimmäiset kauden ulkokisat ja yöpakkasten jälkeen hiekkakenttä tuntui lähinnä kovalta hiekkapaperilta. Päädyin radalle ryhmäpaineesta, kun katsoin monen muukin (ja huomattavasti kokeneemman) sinne suuntaavan. Toisin sanoen ei ollut tarpeeksi munaa jättää menemättä. Toisella ja viimeisellä radalla kenttä oli jo sulanut. Mutta uutta matoa vain koukkuun ja juoksujen jälkeen uusi yritys paremmista lähtökohdista #Fitdogagilityteam #Fitdogagility


Akka kävi silmäpeilattava viime viikolla. En itse päässyt mukaan, mutta Tiina kivasti nappasi Akan matkaan samalla kun kävi pikku colliepennut peilauttamassa. Raportin mukaan silmistä ei löytynyt mitään ja oli kuulemma lääkäri erikseen sanonut, että silmät ovat niin moitteettomat kuin voivat olla. Näillä silmillä on hyvä harrastaa. Akan silmiähän ei ollut pentupeilattu, kun Englannissa se ei ole samalla tavalla tapana kuin täällä Suomessa. Vanhemmat on kyllä geenitestattu CEA:n osalta terveiksi, mutta geenitesti ei kerro muista mahdollisista silmäsairauksista mitään. Joten jännitettävää oli myös peilauksen osalta. Toukokuun lopulle olen varannut luustokuvausajan, joten odottelen kuohuviinipullo kylmässä vielä sitä päivää.


Matulle jo toissa vuonna (tai sitä edellisenä vuonna) eläinlääkäri sanoi, että vuoden päästä siitä voisi hammaskiveä poistaa. #hammaskivi. Kun vuoden päästä oltiin taas rokotuksilla, niin hammaskiven poisto ei ollut tullut ajankohtaiseksi. Eli ilmeisesti hammaskiven kertyminen oli huomattavasti hidastunut. Nyt omiin havantoihin ja pari kauhutarinaa lukeneena päätin varata ajan hammaskiven poistoon. Hämmentävästi meillä vain Matulla kertyy hammaskiveä. Viime perjantaina vein Matun Jär-Vetin vastaanotolle. Hammaskiveä todettiin kyllä olevan jonkin verran, mutta ilmeisesti pahempiakin tapauksia on heillä ollut. Kun lääkäri vielä koiraa kantaessa operointihuoneeseen kysyi, että saako huonot hampaat poistaa jos tarvetta niin päässäni vilisti kaikki ne facebookin kauhutarinat useista poistetuista hampaista. Annoin kuitenkin luvan.
Kun tunnin päästä hain Matua takaisin kotiin klinikalta, odotti minua vähän tokkurainen ja yrmeä Matu ja sen terve suu. Hampaat olivat kuulemma hyvässä kunnossa ihan takaosaa myöten, ikenet eivät olleet vetäytyneet eikä suussa ole syviä ienpusseja. Hammaskiveä toki oli ja sen myötä kevyttä ientulehdusta. Mutta kaikki kivi saatiin pois rapsutettua ja tulehduskin paranee sitä myötä itsestään.



Lopuksi vielä video tältä päivältä, kun yllättäen metsästä löytyi isompi lammikko. Kaivan kameran aina harmittavasti vähän liian myöhään esiin, kun suurin ilo on jo tyyntynyt. Mutta tässä jälkimeininkejä veden tuomasta riemusta. Ja kaiken lisäksi puhelimeni näytönsuunnantunnistaja ei ole enää kovin herkkä ja todella usein huomaan videon tallentuneen pystysuunnassa vaikka puhelin on käännetty vaakasuoraan. Onneksi videon kääntäminen onnistui Youtubessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti