sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lampaita ja eläkepäiviä



Oltiin eilen Akan kanssa sen toista kertaa lampailla. Alkuun oli kovin välinpitämätön lampaita kohtaan. Kun hetken kuluttua näytti, että on huomannut lampaat niin nopeasti kääntyi metsästysvietti päälle. Onneksi oltiin osaavan kouluttajan luona,  eli Suomisen Katjan, joka nopeasti nappasi tilanteen haltuun ja sai tasapainoteltua viettiä alemmas. Näin sytyttelykerralla Akka siis oli ihan liinassa niin kuin muutkin pentuset. Mikäli sikäli PPR:n haluaa suorittaa hyväksytysti, niin säännöllisesti pitäisi lampaille päästä. Ihan useamman kerran kuukaudessa.

Tänään oltiin perinteiseen tapaan agilityhallilla heti aamutuimaan. Meille nyt on muotoutunut säännöllinen viikkorytmi tästä agilityomatoimitreenaamisesta. Ollaan aina joko lauantai tai sunnuntai aamuna hallilla, kun siellä on melko takuuvarmasti tyhjää ja saadaan vapaasti valita rata. Olen päättänyt, että Norjan  (tai Akan) kanssa ei tehdä kontakteja kuin kumirouhepintaisella. Ne maalatut hiekkapuhalletut on välillä (usein, ellei aina) sellaisia luistinratoja, että en halua tuottaa koiralle tarpeettomia vaaratilanteita tai epävarmuutta kontakteille. Enkä usko, että kisaradoille tulee vastaan noita hiekkapuhallettuja niin eipä niitä tarvikaan treenata edes kokemusmielessä.

Nopasen kanssa päivän teemana oli kontaktit. Aa:lla testailin, että miten kestää kun olen huomattavasti edellä. Käytännössä siis näin paraurheilijana jätin Norjan yhden esteen päähän ja kävelin Aa:sta ohi ennen kuin annoin lähtöluvan. 3/3 oli kauniita suorituksia. Sen mitä sain kurkittua ja kuunneltua, oli ylösmenokontakti puhdas ja ennen kaikkea pehmeä. Alasmeno tuli kahdella laukalla.
Puomilta otettiin samalla putki-puomi erottelua. Pari kertaa ennen kokonaista puomia palkkasin sivuusta hypyttämällä 2on-2offin muistuttelumielessä. Puomilla taas päinvastaisesti jätätin itseni pahasti jälkeen. Siinä kyllä huomasi, että söi vauhtia huomattavasti. Puomissa meillä on kyllä eniten tekemistä, että fokusoi juoksemaan loppuun saakka mahdollisimman kovaa. Minua häiritsee, että Norja suorittaa puomin häntä pystyssä. :D
Akan mentävä tauko väliin ja tehtiin vielä keinu kahdesti vain toteakseni, ettei siinä ole mitään suurempaa ongelmaa.

Akan kanssa ollaan nyt käyty hallilla tarjoilemassa esteitä. Putki menee jo suullisella käskyllä hyvin. Siivekkeiden välin se osaa myös hakea kun olen n. 2m säteellä siivekkeestä. Eli omaa etäisyyttä kasvatellaan vielä. Kokeilin myös putki - siivekkeiden väli yhdistelmää. Ensimmäisellä kerralla syöksyi putken jälkeen jalkoihini lelun toivossa. Toisella kerralla nappasi jo siiveke välin. Akan kanssa olen pitänyt treenit tosi lyhyenä (alle 10min). Toiveissa on enemmän itsenäinen ja  irtoava koira. Että voin Akan kanssa sitten kamppailla tulevaisuudessa eri heikkouksien kanssa.

Olen tästä käynyt viime aikoina useita keskuteluita, että kummasti saman ohjaajan koirat muistuttavat toisiaan. Eli jokainen ohjaaja onnistuu siirtämään omat maneerinsa koiraan ja samalla ohjaajalla toistuvat samat vahvuudet ja heikkoudet koirasta toiseen. Toisiin vahvemmin ja toisiin heikommin. Minun käsissäni näyttää koirista tulevan estevarmoja, eli kaikki ovat jotenkin tarkkoja tassuistaan eikä rimat ropise (tosin Akalla niitä rimoja nyt ei ole ollutkaan, eli sen tulevaisuutta voi vain ennustaa). Vauhtia en jotenkin osaa opettaa, vaan luultavasti holhoan koiria ihan liikaa kentällä ja pidän niitä vähän liikaa hallussa. Lähtöongelmien kanssa en ole ikinä vielä kamppaillut *kop kop kop. Kontaktien kanssa sen sijaan on aina ollut parantamisen varaa.

Matu ja Luttinen lähtivät eilen mieheni vanhemmille tuoreita eläkepäiviä piristämään. Ovat siellä pari päivää, mutta varmasti tulevat viettämään siellä paljon aikaa varsinkin jos kysytään eläkkeelle jääneeltä appiukoltani. Koirat tuovat kaivattua rutiinia arkeen ja pakottavat lähtemään ainakin kävelylle päivittäin. Matu varsinkin viihtyy siellä tosi hyvin ja usein häntä saa houkutella sieltä pois lähtemään :)
Tänään kun ollaan oltu kotona vain bortsujen kesken on ollut jotenkin tosi hiljaista. En tiedä mistä hiljaisuus johtuu, kun ei minusta terrierit muutenkaan häsää mitään ylimääräistä kotona. Ilmeisesti ne on saanut jotenkin bortsut häsäämään enemmän. :D

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Huonon tuurin harrastaja

Agilityurheilijat.fi -tytöt vierailivat viime fidari leirillä ja pääsin heidän haastatteluun ensimmäisen kauden osallistujana. Lue koko juttu tästä.

Noin lyhyesti kun kirjoittaa tätä meidän agilityuraa, niin eipä minulla kovin vahvasti ole mennyt. Tai luulisi, että harrastuksesta voisi selvitä helpommallakin. Mutta onneksi todellisuudessa agilitytaipale ei ole tuntunut noin kivikkoiselta, vaan siihen on mahtunut monta hyvää hetkeä ja onnistumisen tunteita.

Hurtta tiimi / Racinell muisti meidän laumaa kunnon herkkulaarilla <3