#Fidari, mitä jäi käteen leiristä 4/6

Erityisesti Fitdogin ensimmäisen kauden aikaan odottelin aina malttamattomana FitDog-leirien jälkeisiä päiviä, koska pääsin lukemaan niin monta ja hyvää fidariraporttia muiden blogistien kirjoittamana.
Myötä elin tekstien varassa samalla kun odottelin sitä omaa agilitykoiraa, jolla osallistua leireille. Toivoin vain, että leirejä vielä järjestettäisiin kun olen siinä pisteessä että sellaisella voin osallistua.

Nyt kun vihdoin pääsin itse Fitdog-tiimiin mukaan, en ole tainnut kirjoittaa yhdestäkään leiristä kuin vain maininnalla muussa yhteydessä. Korjataanpa asia!

Perjantaina aloitettiin fidarit perinteiseen tapaan luennolla.
Tällä kertaa ääneen päästettiin Marjo Korander-Taavitsainen psyykeluennon merkeissä sekä Lee Gibson jonka aiheena oli radan lukeminen ja rataan tutustuminen.

Marjon luennolla oli paljon tuttua, mitä minulle on taidettu koko urheilu-urani hokea.
- Mielikuvissa piilee valtava voima
- Tee jännityksestä kaveri
- Analysoi tunteitasi ja pilko ne osiin, mikä yksittäinen asia aiheuttaa esim. jännityksen tunteen
- Myönteinen päänsisäinen minä-puhe
- Mikä on pahinta mitä sinulle voi sattua? Valmistaudu siihen etukäteen. Jos et voi siihen valmistautua, niin älä murehdi asioita mihin et voi vaikuttaa.

Marjon luennon aikana pohdin, että taidan suhtautua itseeni aika kepeästi. Harvoin kritisoin itseäni juuri mistään edes päänsisällä. Pystyn helposti löytämään jokaisesta radasta ja treenistä hyvät pätkät ja unohdan jo parkkipaikalle päästyäni kaiken mahdollisen huonon. Taidan olla jollain tapaa sellainen hyväntahtoinen hömelö.
Tosin hömelötila ei salli kritisoijan asua samassa mielessä ja se voi jossain pisteessä olla jäätä kehittymiselle. Kun keskittyy siihen mikä on hyvin, ei tilaa jää ajatukselle että mikä on pielessä.
Meillä on treenilista kehitettävistä asioista, mutta minulla taitaa olla myös lista asioista mitä ei tarvi treenata. Ja kaikkeen tähän kiteytyy se, miksi olen niin kamalan huono toko-ihminen. Voisin ottaa itseeni vuokralle perfektinistin hetkeksi.

Marjo sanoi, että nolliakin pitää opetella tekemään. Että pitäisi ankkuroida itseenä se nolla-tunne, eli mielentila missä niitä nollia syntyy. Myönnettäköön, että paha vielä puhua yhden möllikoiran ja yhden 1-luokkalaisen kanssa kisanneena tuosta tulosvarmuudesta. Ja kun nämä tapaukset vielä sattuvat olemaan kilttejä koiria, joilla on helppo onnistua. Mutta ehkäpä juuri ne ovat auttaneetkin minut löytämään nolla-tilani ja ainakin tuudittaudun tunteessa että nollia on helppo tehdä.

Lee Gibsonin luento oli todella mielenkiintoinen ja aiheena sellainen, ettei ole osunut viime aikoina tietoisuuteeni (toisin kuin esim. juoksukontaktit). Kirjoittelin alla olevia muistiinpanoja luennon aikana;

Radan lukeminen ja rataan tutustuminen

- skill test, mitä radalla testataan. Labeling skill tests
    Tuomareilla on syynsä ripotella esteet radalle niin kuin ne ripotellaan. Mieti rataantutustumisen yhteydessä, mitä taitoa kyseisellä sektiolla halutaan testata. Esimerkkejä taitotesteistä voi olla keppien sisäänmeno variaationa vauhti, kulma, näköeste jne.

- erittäin tärkeää katsoa radan rakentaminen, jotta voi käyttää tehokkaasti radan tutustumisen
   Ennen kuin teet ohjaussuunnitelmaa radalle, tiedä mihin suuntaan rata jatkuu ja millä puolella sinun kuuluisi olla seuraavaa estettä. Näin sinun ei tarvitse käyttää kallisarvoista aikaa turhien suunnitelmien tekemiseen

- etsi major elements (pääelementit?) radalta, mutta älä keskity niihin liikaa
  Eli etsi se haastavin kohta radalta, mitä tuomari mahdollisesti haluaa testata. Mutta älä keskity siihen liikaa. Radalla on kuitenkin kaikki ne muutkin esteet ja se on kokonaisuus.

- mitä koira näkee lähetyksen yhteydessä (esim. piiloputkeen lähettäessä, mitä on putken edessä)
- miksi esteet on sijoitettu niin kuin ne on sijoiteltu.
  Kaikilla esteillä on syystä paikkansa. Keppien vieressä saattaa olla keinu, putki tms. Kepit on seinään päin, kepit on heti muurin jälkeen (näkäeste koiralle), hyppy on seinään päin tms.

- ajattele kokonaisuutta ja keskity kokonaisuuteen
- luota itseesi, miten ikinä päätätkään tehdä. Älä välitä muiden kauhisteluista.
- harjoittele katsomaan rataa tuomarin näkökulmasta, esimerkiksi tuomaroimalla kaverin harjoituksia
   Näin kuulemma oppii lukemaan rataa sektorimaisesti. Ohjaaja kun ohjaa koiraa esteeltä esteelle, tai linjoja tai mitä lie. Tuomari kuitenkin ajattelee radan sektoreissa, jolloin koirakko etenee lohkolta lohkolle. Ja kaverillekin on hyödyksi harjoitella kisamaista tilannetta, mitä enemmän kisaelementtejä sitä parempi (esim. lähtölupa pillillä). Koirat ovat fiksuja ja erottavat treenitilanteen kisatilanteesta juuri näistä pienistä yksityiskohdista (esim. just se pillillä lähtölupa ja joku ukkeli seisokelemassa radalla).


Lauantaina sitten päästiin treenaamaan. No minulla tieteskin on vielä se polvi rampana, joten sain seurakaveri Annan ohjaamaan Norjaa Juhan treenit. Oltiin Annan kanssa käyty kerran HAU:lla kokeilemassa, että lähteekö ylipäänsä vieraan matkaan. Lähti. Juhan treenien alku meni vähän testaillessa, että miten Norja toimii. Norja hakee esimerkiksi takaakierron ehkä jopa liian herkästi. Mutta tuli sitten lopulta sinne hyvä radan pätkä. Jee. Annallekin jäi hyvä mieli.
Todistinpa itselleni myös sen, että Norja liikkuu paaaaaljon paremmin hiekalla kuin tekonurmella. Pitkään minulla oli tämä tunne, mutta nyt kun olin ihan kentän laidalta katsonut molempien pohjien treenejä niin ei jäänyt epäilystäkään.

Jounin treenin ohjasin itse. Oli Norjalle super kevyt treeni, kun meni Jounin kanssa ihan juttelun puolelle koko homma. Mutta oli tästä huolimatta tosi hyvät treenit ja paljon jäi käteen.
Jounin ajatus tästä minun polven kuntoutusajasta on, että Norjalle opettaisin suullisista käskyistä eteen, vasen, oikea ja takaa (eli kierrä). Ne opetettaisiin täysin ilman avustavaa liikettä. Kun käskyt lähtee toimimaan, niin liike lisätään häiriöksi. Eli esim käsky vasen ja lähden liikkumaan väärään suuntaan. Eli avustavaa liikettä ei tuoda suullisten käskyjen tueksi missään vaiheessa. Ja jossain vaiheessa pääsen sitten yhdistämään juoksemisen näihin suullisiin käskyihin ja meistä tulee super.


Sunnuntaina Anna oli ostanut minulta Leen ja Jan-Egilin treenit, joten ajelin paikalle vain ihastelemaan muiden treenejä. Ja toimimaan kaikkien ketynä, tai ainakin videokuvaajana.


Nostoina Norjan loputtoman pitkä treenilista vain todistaakseni kaiken alussa kertomani vääräksi:
- Kontaktit (jumaliste, tee jotain näille! Hidastuskontakti ei ole mikään käsite)
- Itsenäisyys, esteiden lukitus/merkkaus
- suulliset käskyt

Suora kopio Annan viiltävästä analyysistä, joka avaa hyvin Norjan mielen syövereitä:
ja kyllä norja tuosta nopeutuu kun se alkaa luottamaan itteensä. se menee heti epävarmaksi jos joutuu tilanteeseen yksin ja toisaalta hallinta mitä siihen pitää olla radalla hidastaa sitä kun se ei oo mikää kova koira. 🙂 lisää osaamista koiralle ja tasan varmasti vauhti kasvaa 🙂

Hah! Ei se ollutkaan loputtoman pitkä.

Ja viikonloppuna tapahtui jotain todella taianomaista Norjan kanssa. Anna kävi lämppälenkillä Norjan kanssa kahdestaan, olivat varmaan käyneet henkistä taistoa että miten hihnassa ollaan. Anna oli topakasti kieltänyt olemuksellaan Norjalta kaiken sekoilun. Minä koin jonkun zen-tila ahaan ja löydettiin Norjan kanssa rauha, joka konkretisoitui Jounin treenin jälkeen kun vedin vaatekerrosta päälle ja Norja tietenkin joutui siinä odottamaan. Samassa pienessä loossissa oli shelttiä ja kelpietä ja radalla tietenkin joku juoksemassa, mutta ei reaktion reaktiota. Siinä se oli jotenkin tyytyväisenä itseensä ja minä siihen. Aamulenkillä pieni kiireestä johtuva ärsytyksen kurkkutunne meinasi hiipiä jälleen, jonka seurauksena hihna kiristyi. Laskin kymmenestä alaspäin ja hengitin palleahengitystä ennen kuin reagoin. Kepeä ja rauhallinen mieli täytti olemukseni ja hihna löystyi.
Mitä joku olikaan maininnut siitä, että ongelmat kasaantuu sinne hihnan ihmispäähän..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rovaniemelle tiemme vie

Blogitekstejä tulossa

Agilityrotu rankinglista tilastoja