Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Joulu Rauhassa

Kuva
Saatiin tänä vuonna idea lähteä viettämään siskoni perheen kanssa joulua Holiday Club Saimaahan Saimaanrannalle. Vuokrattiin sieltä pieni mökki, tehtiin ruokaa, lokoiltiin, ulkoiltiin ja käytiin kylpylässä polskimassa.


Hyvää pakkaslunta siellä oli paljon enemmän kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Ulkoilu oli oikein riemu ja ilo. Lisäksi haaveet pienestä omakotitalosta saivat kunnolla ponta majoituspaikkamme myötä. "Mökkimme" oli reilusti alle 100 neliöinen parin viime vuoden aikana rakennettu erillistalo, mutta siinä oli kaikki se mitä tarvitsemme; pari huonetta, kiva sauna, takka ja riittävä keittiö. Eikä hukkaneliöitä syömässä lämmityskustannuksia. Tuommoisen kun bongaisi kivalta tontilta, niin kaupat tulisi. Toki vähän jo kurkin valmistalojen hintoja ja mahdollisuuksia..


Uusi vuosi tulee vaihtumaan ihan kotona. Päiväkseltään käydään Norjan kanssa eläinlääkärissä kontrollissa ja illasta syödään nakkeja ja juodaan vähän kuohuvaa. 


Kaivoin tavoitteet tälle vuodelle esille jo a…

Lonkkauutiset

Kuva
Tuusulassa eläinlääkärikeskuksessa Askeleessa käytiin moikkaamassa Maria. Norja oli kipeä. Mari otti Norjasta lonkkakuvat uudelleen ja siellä se oli - lonkkien nivelrikko.

Saatiin kipulääkekuuri ja se tuntuu tehneen ihmeitä koko koiralle. Hän on lempeä, ei kisko eikä vedä hihnassa. Taisi olla oikeasti kipeä, kun pelkästään kipulääkkeillä muutos oli noin nopea. Tänään mennään jo fyssarin käsien alle uudelleen käsittelyyn. Viime käsittelystä on noin kuukausi aikaa.


Metsälenkkeilyä,  höntsäagilitya ja normaalia koiranelämää jatketaan. Korkeita hyppyjä en vain vaadi Norjaa hyppäämään, koska niitä ei oikein halua hypätä. Muuten agilitykenttä on paras paikka Norjan mielestä ja ei meinaa tulla sieltä pois. Ei siis paljon negatiivisia tuntemuksia voi siellä olla, tai kaikki positiivinen voittaa kaiken negatiivisen. Siksi toisekseen Norja sai kehuja hyvästä lihaskunnosta ja vartalonhallinasta, joten ei sitä voi pumpuliin kääriä ja sitä kautta menettää lihaksia. Useiden nivelrikko ja kipututki…

Norwegian OPEN!

Kuva
Voi että kun oli kivaa Norjassa!

Erityisesti jotenkin ensimmäisenä kisapäivänä oli ihan erityinen kisafiilis mitä en ole ikinä aiemmin kokenut. Olin perjantaina lähtönumerolla jotain 160 ja koiria kaiken kaikkiaan oli luokassa 270. Eli merkittävä ero tottumiini 10 koiran 2-luokan kilpailuihin. Ja vielä kun perjantain rata oli Norwegian Open rata, niin oli tasolta 3-luokan tasoa. Oli tosi kiva päästä tekemään monipuolisia ohjauskuvia kisaradalla ja pidemmät estevälit antoi minulle täyden mahdollisuuden juoksennella sydämeni kyllyydestä.
Meillä kävi vielä tällä perjantain radalla niinkin onnekkaasti, että juuri kun tultiin radalle ja odoteltiin lähtölupaa tuli jokin tuomarihässäkkä. Joku edeltävistä kilpailijoista varmaankin reklamoi tuomarille tms. ja asiaa selvittäessä odottelimme lähtöviivalla. Joillekin tämmöinen odottelu ei sovi, mutta meille se kuin odottamaton lahja. Siinä kyykin Norjan kanssa ja silittelin sen leijonanharjaa. Muista koirista kierroksia ottanut Norja tuntui oikei…

Blogitekstejä tulossa

Kuva
Hyvä kirjoittaa blogipäivitys siitä, että blogitekstejä on tulossa!

Minulla on luonnosvaiheessa reissukertomus Norwegian Openista, mutta sen julkaiseminen odottaa vielä viimeistä inspiraatiosilausta. Haluan valuttaa tekstiin kaiken muistojen sopukoista.

Hiljaa on myös hiipinyt takaraivoon ajatus, että Norja saattaa kipuilla. Pitkään halusin siltä silmäni sulkea ja olla näkemättä merkkejä. Päivä kerrallaan siirsin myös ajatusta eläinlääkärille soitosta. Norja kuitenkin liikkuu neljällä jalalla ja spurttailee terriereitä pakoon, eihän se voi pahasti kipeä olla - eihän. Niinhän se nimittäin on, että tieto lisää yleensä tuskaa. Tämän viikon lauantaille lopulta varasin ajan luotto kipulääkäriltämme Askeleen Marilta (sama, jonka hoidossa Matu on nyt ollut). Lauantaina lonkat on tarkoitus uudelleen kuvata ja katsotaan sen jälkeen miltä meidän tulevaisuus näyttää.


Fyyysioterapia, fysioterapia

Mikä onkaan kivempaa kuin hölöttää kaksi - kolme tuntia putkeen fyssarin kanssa kerran kuussa. Hölöttäminen on nyt uusi harrastus, kun terrierit eivät tunnu millää pysyvän auki ja uusi käynti tarvitaan aina kuukauden päähän.

Tässä nyt viimeisimmän, eli maanantain 2.10. käynnin yhteenvedot. Vaihdoimme fyssariä Jenni Laakson hoiviin, koska Ulla jäi äitiystauolle.

Ludvig
Ludvig tulee fysioterapien tarkannuskäynnille omistajan aloitteesta. Kyseessä on 6-vuotias sekarotuinen. Rakenteeltaan pitkäselkäinen ja hieman matalajalkainen. Jännittää käyntiä jonkin verran (vastaanotto eläinlääkäriasema Askeleessa). Palpaatiossa selän epaksiaalinen lihaksisto kiristää molemmin puolin lapojen takaa. Triggerpisteitä sekä lapojen takana että lanneselän alueella. Vastustaa otj ojennusta alkuun, lonkankoukistajat kiristävät. Selkään TNS 10 min (2/150) sekä manuaalinen käsittely kauttaaltaan. Vastaa käsittelyyn, mutta jännittää aluksi vastaan ja triggerit melko sitkeitä.

Matu
Matu tulee fysioterapiaan eläinlää…

#AUT1718

Kuva
"Must on tulluuut urheiluhullu.."


Omaa leikattua polveani olen nyt jumppaillut viime tammikuusta lähtien. Viimeisen parin kuukauden sisällä ollaan jo menty kuntoutusrajan yli ja nyt ollaan voimistamisen puolella. Eli sillä alueella, että jalkojen lihaksia vahvistetaan vähentääkseen riskiä tulevaisuudessa samalle ristisidevammalle.

En ole sitten luistelu-urani jälkeen voimaillut näin suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, alkukankauden jälkeen . Tuntuu, että elämä pyörii kokonaan voimailun ja liikkumisen ympärillä ja kaikki muu on vähemmän tärkeää.


#aut1718 #koirakeidas #fysiikkavalmennus #koirakolle Meidän tiimi 💪 Henkilön Agilityurheilijat.fi (@agilityurheilijat.fi) jakama julkaisu 23. 08ta 2017 klo 21.54 PDT Koko laumaa jumppaan joka toinen päivä ja ei mahda kuulostaa yllätävältä, mutta neljän koiran jumppaamiseen menee yllättävän kauan vaikkei liikkeitä ei ole montaa per koira. Koirat kyllä kehittyvät niin nopeasti, että jumpattaminen on ihan antoisaa onneksi.
Omaa lih…

Terrierit eläinlääkärissä

Vähän tässä olenkin droppaillut tietoa Matusta siellä ja täällä, mutta ajattelin nyt avata koko kuvion omaksi kirjoitukseksi.


Henkilön Saara (@saaramarion) jakama julkaisu26. 07ta 2017 klo 9.33 PDT

Case Matu

 Kuten tiedämme jo entuudestaan, että Matulla on löysät polvet. Ei sillain järkyttävän löysät polvet, mutta kuitenkin sen verran löysyyttä että agilityharrastus sai jäädä. Polvet eivät lähde pois sijoiltaan, kun lihakset niiden ympäriltä ovat jännittyneet esim. seisoessa. Eläinlääkärit arvioivat polvet ns. 0 polvina juuri tämän takia. Polvet kuitenkin tipahtelevat paikoiltaan kylkiasennossa jne. Polvet eivät oireile perus kotiarjessa; ei ole pahempaa jalkojen pomputtelua, pukittelua, jalkojen järsimistä jne. Eivätkä polvet ole kerryttäneet nestettä tai aiheuttaneet nivelrikkoa ainakaan vielä.
Sisäreidet ovat kyllä Matulla aina kireät, eikä niitä ole tarkoituskaan jumpata vetreiksi, koska niiden kireys on luonnon oma mekanismi saada pidettyä polvet paikoillaan.

Matu jo kaksi vuotta s…

Kesänänä

Kuva
Kesäloma on loppusuoralla ja pieni töihin paluun ahdistuksen tunne jo hiipii arkeen.
Kaiken kaikkiaan on ollut tosi hyvä kesä!



Säät ovat jotenkin osuneet aina silloin, kun niiden on tarvinnut osua. Rennot letkeet omatoimiset agilitytreenit ovat vieneet eteenpäin juuri niitä asioita, mihin ollaan keskitytty mutta yllättäen minkään toisen osa-alueen kärsimättä. Mieli on täysin rentoutunut, Matu on paranemaan päin ja omakin jalka alkaa samalla tasolla kuin ennen ristisiteiden poikki menemistä. Elämä on jotenkin raitellaan jälleen.


Agilityn suhteen meillä on ollut Norjan kanssa treeneissä seuraavat teemat;
- keppeihin varmuutta ja häiriön kestoa (takaaleikkaukset, ohjaajan vauhdin muutokset)
- Aalle ja puomille selkeämmät kriteerit
- tekemiseen kaiken kaikkiaan enemmän itsevarmuutta ja röhkeyttä

Kepit otettiin työn alle ihan vain toistoilla. Palautin alkuun verkot, kun lähdettiin hakemaan takaaleikkauksia. Ne kun eivät onnistuneet mitenkään päin. Aina kun lähdin leikkaamaan, niin Norja kä…

Lopen uupumista, agilityalkeiselämyksiä, unicorn tapaus... catch up!

Onhan rauhallinenkin tahti kuitenkin tahti!

Ihan arkisissa päivätöissä on pitänyt sen verran painetta ja kiirettä, että ikävästi työ on vaikuttanut vapaa-ajan ehtimiseen. Pieniä uupumisen merkkejäkin on ollut havaittavissa kevään mittaan. Mutta kummasti lähestyvä kesäloma ja kevenevä taakka vapauttaa uutta energiaa käytöön.

Norjasen kanssa käytiin kilpailemassa Janakkalassa varsin heikolla menestyksellä. Pieni peiliin tuijottamishetki, jätin seuravaavat kisailmot tekemättä ja nyt keskitytään omatoimitreeneille hyvin perusasioihin. Jotain taitoja selvästi pitää palautella mieleen / vahvistaa ja jotain jopa kokonaan rakentaa uudelleen (puomi). Seuraavan kerran startataan hyvän valmistelukuukauden jälkeen Agirodussa Mikkelissä.


Henkilön Saara (@saaramarion) jakama julkaisu28. 05ta 2017 klo 13.35 PDT
Meille ei tule tänä heinäkuussa perinteistä agilityn kesälomaa, sillä koko kevät on ollut melkein yhtä lomaa ja taukoa. Nyt lähdetään rakentamaan  hyvää agilitykuntoa ja koitetaan nostaa huipp…

Mikko Alatalo keli

Kuva
Otsikointi on tärkeintä, eikö?
Kirjoittelen tätä tekstiä samalla kun ikkunan takana sataa tiskirättejä ja joka toinen tunti paistaa aurinko. Viikonloppuna pitäisi olla keväthelle, nyt ei siltä näytä. Ei kovin mieltä nostattavaa.


Aloin katselemaan puhelimeni kuvia läpi ja huomasin, että kevät on vierähtänyt todella nopeasti. Niimpä valikoin tähän kuvitukseksi kuvia puhelimesta, otettu keskellä arkea sieltä ja täältä.

Eilen kävin taas fyssarilla oman polveni kanssa #projektipolvi. Isossa kuvassa takareisi ei ole kovin voimakas oikeassa (eli vammautuneessa) jalassa. Mutta ei se ole sieltä vahvimmista päästä myöskään terveessä jalassa. Niitä pitäisi nyt salilla jumpata ja askarrella. Tulee ainakin lisää vauhtia ja poweria juoksuaskeleeseen. Agilityä sain luvan alkaa tehdä lähes täysiä, eli vain se viimeinen terä vauhdista pitää vielä himmata. Jes. Loppusuora häämöttää tässä kuntoutusprojektissa.

Tarkastelin tätä blogin ihmeellistä maailmaa ja kaikki hienot ajatukseni laittaa tänne meidän …

Trip

Kuva
Kuva tässä, että sain autettua kasvattajaa tekemään pentueilmoituksen :)
(Kuva piti olla jossain nettisivulla)

Lampaita ja eläkepäiviä

Kuva
Oltiin eilen Akan kanssa sen toista kertaa lampailla. Alkuun oli kovin välinpitämätön lampaita kohtaan. Kun hetken kuluttua näytti, että on huomannut lampaat niin nopeasti kääntyi metsästysvietti päälle. Onneksi oltiin osaavan kouluttajan luona,  eli Suomisen Katjan, joka nopeasti nappasi tilanteen haltuun ja sai tasapainoteltua viettiä alemmas. Näin sytyttelykerralla Akka siis oli ihan liinassa niin kuin muutkin pentuset. Mikäli sikäli PPR:n haluaa suorittaa hyväksytysti, niin säännöllisesti pitäisi lampaille päästä. Ihan useamman kerran kuukaudessa.

Tänään oltiin perinteiseen tapaan agilityhallilla heti aamutuimaan. Meille nyt on muotoutunut säännöllinen viikkorytmi tästä agilityomatoimitreenaamisesta. Ollaan aina joko lauantai tai sunnuntai aamuna hallilla, kun siellä on melko takuuvarmasti tyhjää ja saadaan vapaasti valita rata. Olen päättänyt, että Norjan  (tai Akan) kanssa ei tehdä kontakteja kuin kumirouhepintaisella. Ne maalatut hiekkapuhalletut on välillä (usein, ellei aina)…

Huonon tuurin harrastaja

Kuva
Agilityurheilijat.fi -tytöt vierailivat viime fidari leirillä ja pääsin heidän haastatteluun ensimmäisen kauden osallistujana. Lue koko juttu tästä.
Noin lyhyesti kun kirjoittaa tätä meidän agilityuraa, niin eipä minulla kovin vahvasti ole mennyt. Tai luulisi, että harrastuksesta voisi selvitä helpommallakin. Mutta onneksi todellisuudessa agilitytaipale ei ole tuntunut noin kivikkoiselta, vaan siihen on mahtunut monta hyvää hetkeä ja onnistumisen tunteita.

#Fidari, mitä jäi käteen leiristä 4/6

Kuva
Erityisesti Fitdogin ensimmäisen kauden aikaan odottelin aina malttamattomana FitDog-leirien jälkeisiä päiviä, koska pääsin lukemaan niin monta ja hyvää fidariraporttia muiden blogistien kirjoittamana.
Myötä elin tekstien varassa samalla kun odottelin sitä omaa agilitykoiraa, jolla osallistua leireille. Toivoin vain, että leirejä vielä järjestettäisiin kun olen siinä pisteessä että sellaisella voin osallistua.

Nyt kun vihdoin pääsin itse Fitdog-tiimiin mukaan, en ole tainnut kirjoittaa yhdestäkään leiristä kuin vain maininnalla muussa yhteydessä. Korjataanpa asia!

Perjantaina aloitettiin fidarit perinteiseen tapaan luennolla.
Tällä kertaa ääneen päästettiin Marjo Korander-Taavitsainen psyykeluennon merkeissä sekä Lee Gibson jonka aiheena oli radan lukeminen ja rataan tutustuminen.

Marjon luennolla oli paljon tuttua, mitä minulle on taidettu koko urheilu-urani hokea.
- Mielikuvissa piilee valtava voima
- Tee jännityksestä kaveri
- Analysoi tunteitasi ja pilko ne osiin, mikä yksittäinen …

Uudenmaan Vetokoiraurheilijat

Kuva
Sinänsä ironista, että liityin juuri nyt Uudenmaan Vetokoiraurheilijoihin (UVU) kun hädin tuskin pystyn edes kävelemään 20min putkeen.
Mutta totta kai olen positiivinen ja ajattelen vielä parantuvani ja olevani tämän vuoden aikana juoksukuntoinen!

Nyt siis haave koirajuoksukisoista (ja lisenssistä) on astetta lähempänä. Lisenssiä en vielä kyllä tohtinut hankkia, kunhan nyt ensin päästään treenaamaan sitä juoksemista jälleen.

Mutta nyt olisi koirat, valjaat, ihmisen juoksukamppeet ja oikea seura. Enää puuttuu juoksukyky!

www.uvu.fi


Rallytokolupaus

Kuva
Lurunen paljastuikin tänään rally-tokon alkeiskurssilla oikein kisalupaukseksi. Tai ainakin kurssinvetäjä onnistui jättämään meille sellaisen tunteen :)
Ludvigin lainaohjaajana toimii meidän naapurin tyttö. Tämä on hänen ensimmäinen koirakurssi missään lajissa ja näytti innostuvan. Ludvigikin tapansa mukaan päästi ohjaajansa helpolla olemalla iloinen reipas nakkiahne itsensä.


Eikä Norjaltakaan näytä puuttuvan yhtään alokasluokan liikettä mitä se ei osaisi. Ainoastaan ohjaajan rutiinia pitää vähän hioa.

Hieno laji kerrassaan.

Astra Agga rekisteröity VIIMEIN

Kuva
Pitkään se kesti ja kauan sitä odotettiin, mutta viimein Akkakin on saatu rekisteröityä Kennelliittoon.
ISDS:n rekisteritodistusta sai odottaa useamman kuukauden. Lopulta sieltä tuli söpö pieni A5 kartonki rekisteröinnin merkiksi.
Laitoimme todistuksen Kennelliittoon joulukuun puolessa välissä ja nyt Kennelliitolta tuli ilmoitus, että rekisteröinti on valmis. Eli meidän rekisteröimättömästä piskistä tuli rekisteröity ihka oikea bordercollie viimein!

Täältä voitte käydä ihailemassa KoiraNetin näkymää: KLIK KLIK KLIK


En osaa sanoa, että miksi noita kahta sukulaista ei näy sukupuussa emän puolelta. Tiedän kuitenkin niiden puuttuvien nimien olevan MOSS + NORA ISDS142296 (smooth b,w) ja DAVY + BWICH NELL ISDS126948 (rough b,w). Täältä voit käydä mielenkiinnosta kurkkimassa koko sukupuuta: KLIK KLIK KLIK. Kummankin vanhemman alta löytyy kohta "pedigree"