torstai 29. joulukuuta 2016

Kielletään ilotulitteet!

Meillä ei ainakaan vielä Matu, Ludvig tai Norja ole osoittanut pelkoa ilotulitteita kohtaan. Mutta minä itse en ole ikinä ollut mikään älytön fani ja kun roskankin määrä luonnossa on maksimaalinen aina 1.1. niin kannatan vahvasti ilotulitteiden kieltämistä. Viime vuonna aamulenkin yhteydessä keräsin neljä muovipussillista ilotuliteroskaa lähimetsän aukealta. Mrr. Lisäksi pieni eko-hippi sisälläni ei osaa ajatella 31.12. klo 23.50 mitään muuta kuin ilotulitteista syntyviä ilmastopäästöjä kun miljoonat ihmiset maailmassa haluavat osallistua vuoden vaihtumiseen kaikki ampulla oman rakettinsa, mikä party pooper tuo eko-hippi onkaan. Jättäisin koko ilotulitusnäytösten järjestämisen ammattilaisten haltuun, jotka ottasivat vastuun myös siivouspuolesta.

Tänään ilokseni huomasin etten ole yksin tunteideni kanssa. Joku on aloittanut adressin ilotulitteiden kieltämiseksi ja nyt sen on allekirjoittanut reilu 4300 ihmistä. Liity sinäkin joukkoon:

http://www.adressit.com/kielletaan_ilotulitteet

****

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Lueskelen muiden tavoitteita ja niiden toteutumista suurella mielenkiinnolla. Pohdiskelin samalla, että mitähän olen viime vuoden joulukuussa miettinyt meidän tavoitteiksi. Kaivelin tovin huomatakseni, etten ollut mitään tavoitteita asettanut. Varsin kätevää siis!

Perinteisessä vuosikatsauksessa kuitenkin haaveilin Norjan terveystarkastuksista ja jaarittelin pentuvuodesta. Se jaarittelu löytyy tämän linkin takaa.


Naisväki ja herrakansa, tättärää, tässä paketoituna vuosi 2016.

Alkuvuodesta oli kovat pakkaset. Tosi kovat pakkaset.
Treenailtaan ja ei treenailtu pakkasten takia.
Vaihdoin seuraa Tuukista HAU:hun.
Norja täytti vuoden.









Kuva: Jukka Pätynen, kopioitu luvan kanssa
Olin ihan varma, ettei Matu ole tämän vuoden puolella pyörähtänyt agilityradoilla mutta huijasin itseäni. Oltiin JAU-areenalla hakemassa möllipalkintoja helmikuussa ja maaliskuussa. Maaliskuussa myös Norja oli ensimmäisissä super-mölli kilpailuissa!

5.3. syntyi Akka, mutta siitä olen tässä kohtaa autuaan tietämätön.





Huhtikuussa sitten käytiin ensimmäisissä möllikilpailuissa Norjan kanssa.
Käytiin myös Tampereella saakka ottamassa luustokuvia Norjasta. Kuvista löytyi kaunis selkä, moitteettomat kyynärät mutta huonohko lonkkamalja. Näin Norja tulevaisuus oli sinetöity ja Norja siirtyi kokonaan minun omistukseen.






Akka saapui meille 20.5.
Tyttö täynnä vauhtia, itsevarmuutta ja täpäkkyyttä. Hän on ominut itselleen adjektiivin "itsenäinen".










KESÄ! Uitiin ja agilityleireiltiin.
Oltiin heinäkuussa ensin Agility Akatemian kesäleirillä ja loppukuusta kennelleirillä Kiteellä.

Ludvig pääsi Kiteellä viihdyttämään lapsia agilityn tahtiin.






Elokuussa minut valikoitiin SBCAK:n lehden Border&Kelpie Uutisten päätoimittajaksi.

Syyskuussa Matu ja Ludvig täytti 5-vuotta!










Syksyllä Norjan kanssa alettiin treenata Fitdog Agilitytiimin leirien tahtiin. 

Agility Akatemialla Norjan kanssa otettiin nyt loppuvuodeksi taukoa viikkotreeneistä ja keskityttiin omatoimi treenaamaan silloin kun hallille mahtuu (eli aika harvakseltaan).

Hölkkälenkkeiltiin syksy tosi ahkerasti, jopa normaalia ahkerammin.




Lokakuussa ristiside meni poikki agilityleirin yhteydessä ja nyt sitten loppuvuosi parannellaankin polvea. Taitaa olla aika polviteemainen myös alkuvuosi 2017.


Akan kanssa käytiin PiskiTiskin pentukoulu, jonka olisin halunnut jatkuvan pidempään!






Norjan kanssa aloitettiin viralliset agilitykisat 9.10. ja 9 starttia myöhemmin saattiin lupa siirtyä kakkosiin 10.12.2016.

Tälle vuodelle siis virallisia kilpailuratoja kerääntyi 10 kpl;
- 3 kpl nollia, joista 2 agiradalta ja 1 hyppyradalta
- 2 kpl vitosia
- 1 kpl kymppeja
- 4 kpl HYL
- Nollaprosentti 30 %, keskiverto etenemä 3,93
(josta MIN 3,58 ja MAX 4,38)



Ja jotta ensi vuonna sitten löydän ne tavoitteet, niin kirjaanpa ne nyt tähän:

NORJA
Norja tavoittelee kolmosiin siirtymistä vielä vuoden ensimmäisellä puoliskolla, eli niin että päästäisiin jo kolmosten kilpailuihuin syksyllä 2017. Lisäksi kun Norja täyttää kolme tulisi hänen suhtautua välinpitämättömästi muihin koiriin (lenkit, ohitustilanteet). Tarviiko edes kirjata, että toivon mahdollisimman tervettä vuotta Norjalle!

AKKA

Akka aloittaa agilityn treenaamisen. Rakennetaan vuoden 2017 aikana hyvä pohja agilityn alkeista.
Geeniarpa on jo arvottu, jote  ensi vuoden aikana Akka myös kuvataan kokonaisvaltaisesti. Tavoitteet täyttyy jos Tiinan kanssa meillä on ollut mieleenpainuvat luustokuvausjuhlat!

MATU ja LUDVIG
Tavoitteena yhtä tasainen hyvä vuosi terveyden suhteen kuin tämä vuosi. Ja jos alkuvuoden rallytoko innostus kantaisi kokeilemaan ihan kisoihin saakka taitoja.

Joulu menee jälleen anoppilassa ja suunniteltu uuden vuoden lapin hiihtoreissu nyt väliin sattuneesta syystä. Joten vielä mietin, että miten vietän uuden vuoden. Se on Akan ensimmäinen, jännä nähdä miten suhtautuu raketteihin!

EDIT: Ai, että hermo kiristyi nyt bloggerin kanssa. Olen koittanut saada tuota tekstiä normaalin värikseksi tuosta "Ja jotta.." kohdasta eteenpäin mutta itsepintaisesti bloggeri ei sitä suostu muuttamaan. Ja kaiken päälle muuttaa muitakin asetteluita minkä kerkiää. Nyt menossa jo tekstin päivityskerta nro 21. 


Käytiin me myös tänä vuonna uimahallissa uimassa. Ja vesijuoksumatolla! Kiirettä on pitänyt niin, etten ole blogimerkintöjä niistä tehnyt. Höh. 

torstai 15. joulukuuta 2016

Ihmispolvi leikattu





Eilen aamusta suuntasin kohti Pohjola Sairaalaa hankkimaa itselleni uuden eturistisiteen poikki menneen tilalle. Uusi side muodostettiin takareidestä otetulla siirännäisellä. Kuulemma minulla on pienet polvet, joten tuplasiirränäisen sijaan minulle kiinnittettiin vain yksi. Enpäs ole polvieni kokoon aiemmin kiinnittänyt huomiota (eikä kukaan muukaan ainakaan ääneen).


Nyt olen sitten vuodelevossa kuukauden, eli 15.1. saan suunnata takaisin työpaikalle. Se koska taas lenkkeilen on mysteeri. 6 - 8 kuukautta kuulemma menee, ennen kuin pystyn pelamaan pallopelejä tai liikkumaan agilitykentällä täyspainoisesti. Kyllä sitä ennen varmaankin pääsen siihen töpöttelyasteella kentälle.

Ainakin tammikuun lopun fidarileirille koitan saada jonkun varaohjaajan Norjalle. Haluaisin, että koira pääsee treenaamaan. Vähän tiedustelin kasvattajan tyttäreltä innokkuutta, mutta en ollut vielä täysin vakuuttunut vastauksesta :)

Tämä myös kruunaa sen, että Akan säännöllinen treenamisen aloitus viivästyy. Akkahan on nyt päässyt agilitykentälle viisi kertaa koko elämänsä aikana:
1. kerran kesäleirillä Kiteellä treenattiin suoraa putkea
2 kertaa ollaan käyty HAUn hallilla kattelemassa putkia ja namialustalle irtoamista
kerran oltiin Juhan pentutreeneissä jossa tehtiin jopa takaakierto - putki
ja viime fidarilla Isabelle Orenius treenasi Akkaa kahden putken verran.
Eli ylitreenamisesta tai liian aikaisin aloittamisesta ei voi ainakaan syyttää. Täyttihän Akka 9 kuukautta nyt joulukuun alussa.
Akan kanssa ollaan nyt perjantaisin pyöritty yleispätevässä pentukoulussa, jossa ollaan opeteltu temppuja arkea varten; luopumista, kontaktia, keskittymistä vaikka toisia koiria on samassa tilassa ja palkkausvälien pidentämistä jne. Minulle sopii tosi hyvin olla hieman tilivelvollinen jollekkin. Kaikki nämä ovat perjaatteessa tuttuja asioita, mutta ihan hyvä että joku seuraa meidän edistymistä. Tulee harjoiteltua paljon ahkerammin.

Varasin tammikuun alkuun rallytokon alkeiskurssilta yhden paikan, mutten ole varma menenkö sinne Matun/Ludvigin kanssa vai Akan kanssa.


Takaisin polveen.
Meillähän agilityihmisillä on lisenssin mukana tuleva tapaturmavakuutus. En tietenkään toivo, että kukaan lajissa loukkaa itseään, mutta JOS joskus tapahtuu vahinko niin voin lämpimästi suositella Pohjola Sairaalaa! Siellä on mieletön henkilökunta, siistit tilat ja kaikki toimii. Tunsin itseni potilaan sijasta olevan asiakas. Ja vakuutusyhtiön oma piste takasi, että sain tehtyä kätevästi korvaushakemuksen samalla reissulla ilman jonottelua tai muutakaan säätöä. Nytkin tapaturman jälkeen selvitin lisenssin pienestä printistä, että miten hoitoon hakeudutaan niin että menee lisenssin piikkiin. Varasin ajan samalle päivälle ortopedille Pohjola sairaalaan. Kun olin saanut ortopedin diagnoosin marssin suoraan vakuutusyhtiön pisteeseen. Sain korvauspäätöksen minuutissa ja omavastuun 100 € (miinus matkakulut) maksoin aulaan kortilla.
Samana päivänä vielä menin magneettikuviin ortopedin lähetteestä, jolloin vamma todettiin paljon suuremmaksi mitä sen arveltiin olevan. Neljä viikkoa parantelin sivuristesiteitä sillä robotilla. Kontrollikäynnillä kaksi viikkoa sitten sovittiin ortopedin kanssa, että polvi leikataan. Taas pyörähdin vakuutusyhtiön luukulla varmistamassa, että antavat maksusitoumuksen myös leikkaukseen. Sekunnin vakuutusvirkailija katsoi ruutua, että monta euroa olen vakuutuksesta käyttänyt ja toivotti tervetulleeksi leikkaukseen.
Eilen sitten olin leikkauksessa ja sen enempää ei ole tarvinnut maksaa itse edes välillisesti kuin tuo vajaa 100 € silloin ensimmäisellä käynnillä. Muut maksut vakuutusyhtiö ja sairaala on hoitanut keskenään. Oli tosi miellyttävä kokemus! Bonuksena odotustilojen kahviautomaatista saa mielettömän hyvää cappucinioa.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kisattiin nollia

NORJA



Norjan kanssa startattiin virallisissa kisoissa 9.10. Järvenpään JAU-areenalla. Huomasin, että jännitin jopa ehkä tilanteeseen nähden suunnattamaton paljon turhaa niitä virallisia krumeluureja. Mittausta ja sirun lukemista. Kun ne oli kunnialla ohi, niin kaikki jännitys kaikkosi.
Ensimmäisistä kisoista ei jäänyt kuin kokemus käteen. Kaksi hylkyä ja kymppi. Oltiin kepit saatu nippa nappa osaksi rataa, joten arvelinkin että sieltä saattaa tulla virheitä. Mutta mikään ei ole parempi motivaattori saada hiottua asioita kuin deadline ja näinhän siinä kävikin. Esteet olivat noissa kisoissa 60 sentin korkeudessa, mikä oli vähän liikaa tuntemattomaan halliin. Ollaan treenattu 55 esteillä tai matalimmalla pääsääntöisesti. Niin sitä olin uskotellut (ja moni muukin) että ykkösissä on korkeintaan 55 esteitä. Rimat ei räiskynyt, mutta söi kyllä vauhtia.

Iskin kisaamisesta pienen taukovaihteen päälle. Harjoiteltiin estevarmuuta, keppejä ja eri korkuisia rimoja.

Ja nyt sitten mentiin uudelleen kokeilemaan joulukuun alussa. Ollaan jäämässä agilitytauolle (eli minun sairaslomalle) 14.12. - yli tammikuun puolen välin. Halusin päästä kokeilemaan meidän kisakuntoa, vaikka oma liikkuminen on puolittaista. HAU:n seuramestikset loivat itsevarmuutta, että kyllä me nyt tulos pystytään tekemään. Ajasta viis.

Aloitettiin kisaputki Vantaalta Racinell-areenalta lauantaina 3.12.
Tuomariharjoittelijana Tommi Raita-Aho Markku Kaukisen valvoan silmän alla
Tulokset
A) agirata 5. Keppien aloituksesta tuli vitosen virhe.
B) agirata HYL. Otin tietoisen hyllyn, kun niin törkeästi jätti edes pikaisen 2-on-2-offin välistä. Pistin menemään A:n uudestaan. Tuomari ei kyllä nostanut kättä virheen merkiksi, mutta minun näkökulmasta oli loikkaamassa aivan liian korkealta.
C) hyppyrata 0 / sijoitus 3 (LUVA). Oli sellainen mölliratamainen hyppyrata (toki kepit oli radalla).

Tämän jälkeen jatkettiin Lohjalle sunnuntaina 4.12. Lägi-areenalle
Tuomariharjoittelina Jessi Landen, jota valvoi Jari Suomalainen
A) agirata 0 / sijoitus 2 (LUVA).
B) agirata 5 / sijoitus 2.
C) hyppyrata HYL. Keppien viimeinen väli jäi pujottelematta. En huomannut sitä eikä myöskään korjattu.

Tässä on tämän kisapäivän radat.

Olin ajatellut, että tässä olisi ollut kauden kisat. Mutta niin vain minut puhuttiin ympäri tulemaan vielä nyt lauantaina Janakkalaan tavoittelmaan sitä ainoaa puuttuvaa LUVAa. Kisapaikoilta on löytynyt nyt näissä kolmessa kisassa hyvää seuraa! Ei haittaa ollenkaan mennä "yksin" kisoihin.

Eli viime hetken ilmoittautuminen vielä Janakkalaan 10.12.
Ilmoittauduin vain kahdelle agilityradalle, koska hyppyrata tulosta emme tarvitse. Mutta siinä kävikin sitten niin onnellisesti, että heti siltä ensimmäiseltä radalta tuli nolla ja voitto, niin toinen rata muuttuikin sitten lahjakortiksi tulevaisuuteen. Tässä video.

Norjan kanssa on helppo tehdä tuloksia. Se antaa kilttinä koiralle ohjaajalle hirveän paljon anteeksi, ei päättele omiaan ja tekee mieluiten oikein. Tämä tietenkin näkyy vauhdissa, mutta uskon kokemuksen kasvattavan varmuutta ja vauhtia lisää. Treenamisessa aletaan painottamaan paljon itsenäistä tekemistä ja itsevarmuutta sitten tauon jälkeen. Jos ainakin noi ylimääräiset vekit jäisi pois, niin säästyisi kummasti sekuntteja tulevaisuuden radoista.



Keväällä sitten Norja saakin kivasti jatkaa kakkosten radoilta.
Fitdog kaudelle tavoitteeksi kirjasimme kolmosiin nousun. Täysin mahdollinen (ja saavutettava) tavoite Norjan kanssa.