HAAAAAA

Minua taitaa vaivata sama syksykiire, kuin näyttävästi muitakin blogisteja.
Tekemistä on haalittu niin paljon, että päivitysten kirjoittaminen on priorisoitu pohjimmaiseksi.

NELJÄ koiraa kyllä vaativat oman aktivointi-, liikunta- ja rapsutusaikansa illasta. Erityisesti tämä meidän Agga (7,5kk / 13 kg) näyttää olevan sellaisessa iässä, että olisi hyvinkin vastaanottavainen ja innokas tekemään paljon asioita yhdessä. Jos joku pentu tarjoaa toimintaa, niin tämä.
Toistaiseksi ollaan purettu innostusta todella vartalolle kevyeilla tempuilla ja agilityn olohuonealkeilla. Vielä ollaan pysytty kaukana agilitykentistä. Mitä nyt kerran Agga kävi tuuraamassa Norjaa viikkotreeneissä, kun muuta sijaista ei löytynyt. Juhan opastuksella opeteltiin hakemaan suoraa putkea eri sisäänmeno kulmista. Juha jos joku on vähän hysteerinen bortsujen pentuagilityn suhteen, niin ainakaan hänen valvovan silmän alla ei tule tehtyä vääriä asioita. :D

Norja on ristitty maailman helpoimmaksi kotikoiraksi. Ja nyt kotikoirakäsitteellä tarkoitetaan sisällä kotona vietettävää aikaa. Ja jopa erittäin, erittäin kriittinen mieheni nosti Norjan hänen suosikikseen meidän nelikosta.
Norja on todella kuuliainen, ei riko, ääntele, hajota, riehu tai kerjää. Pentu koittaa välillä provosoida Norjaa milloin mihinkin, mutta Norja katsoo emäntäänsä ilmeellä "anna mun kaikki kestää" ja jättää pennun huomioimatta. Mutta hän on kuitenkin läsnä, kun tarvitaan ja innokas tekemään, kun vain kutsutaan vaikka tempputuokioon. Ulkona häiriöiden alla on vielä tekemistä, vaikkakin vastaehdollistaminen ohittaviin koiriin on jonkin verran tuottanut tulosta.
Toisin kuin Matu ja Ludvig, joita saa huhuilla usein pidemmän aikaan lenkille lähtiessä. Jolloin haukotelleen ne kapuavat jostain koloistansa. Olen usein heidän kanssa kohdannut tunteen, ettei meidän energiatasot täysin kohtaa. Toisin kuin bortsujen kanssa.

Norjan kanssa olemme tosiaan osana Fitdog Agilityteamiä. Meidän ensimmäinen leiri oli ainakin ohjaajalle lihaskunnollisesti raskas. Kesti kolme päivää reisiltä toipua Jerryn fysiikkatreeneistä. Norja sai vinkkejä agilityyn, mitkä olivatkin jo tiedossa. Minun pitäisi lopettaa koiran hyysääminen radalla ja antaa koiran tehdä hommansa eikä juosta koiran puolesta kaikkialle. Ja paljon, paljon vauhdista palkkaamista.Tekninen osaaminen ja käännöshilavitkuttimet Norjalla on kunnossa. Eli nyt pitäisi palata perusasioiden äärelle, paljon hyppysuoria, itsenäistä etenemistä, helppoja itsetuntoa nostattavia asioita. Rimoja pitäisi nostella vaihtelevasti 40 - 60 välillä. Olen nyt tehnyt viikkotreenit pääsääntöisesti 40 - 45 rimoilla. Ja kauhistellut ajatusta, että 48 senttisen Norjan pitäisi hypätä 60 - 65 senttisiä esteitä. Olemme treenanneet takapäähän ponnistusvoimaa, mutta edelleen Norja on etuvetoinen eikä käytä edes laukassa takaosan voimaa niin kokonaisvaltaisesti kuin toivoisin. Mutta koira on nuori eikä vielä valmis, joten annetaan rakennustyön jatkua.
Ja toki ohjaajankin pitää vielä kehittyä, ihan hävettää katsoa videoita agilitystä kun todellisuus näyttää niin eriltä kuin radalla ollessa tuntuu. Jalat liikkuu, mutta muu aktiivisen ohjauksen pitäminen päällä on vielä hukassa. Luonnehtisin, että agilityni näyttää olevan löysän eleetöntä, kun haluaisin sen olevan näpsäkän räjähtävää. Mutta ilmeisesti liikekieleni on aina ollut vähän goofymaista, sillä jo tanssiessani siskoni usein sanoin että minusta tulee mieleen Step Up elokuvien Adam Sevani aka. Moose. Jossain vaiheessa luultavasti minun pitää vain hyväksyä itseni sellaisena kuin olen :)

Agga näyttää olevan sellainen tyttötuulispää ainakin metsässä, että aika näyttää millainen raketti siitä saadaan vielä harrastuksiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rovaniemelle tiemme vie

Blogitekstejä tulossa

Agilityrotu rankinglista tilastoja