lauantai 18. kesäkuuta 2016

Agilityä, kynsi, pentuhöpötystä

Tilannecheck.


Päällimmäisenä arkeen vaikuttavana on mielessä Matun kynsi. Se tipahti uintireissulla varmaan liian rajun hippaleikin yhteydessä. Verta kyllä tuli niin mahdottomasti. Kannoin Matun takaisin autolle 1,5 km päähän metsälammelta. Näytin sen jälkeen siltä, että olen puukottanut jonkun metsässä.
Paraneminen on kuitenkin lähtenyt käyntiin ja uusi kynsi pilkottaa jo kolosta. Sidettä ei ulkona pidetä, mutta huuhtelen ja voitelen aktiivisesti tassua ulkoilujen jälkeen. Matunen oli kipulääkekuurilla ja nyt ollaan tiputettu kipulääke pois. Kyllä se siitä pikku hiljaa.



Norjan kanssa ollaan treenattu. Ihan hyvin menee jo ratatreeni. Norjaan vaikuttaa jonkin verran kuumat kelit. Norja ei ole mikään turkkihirmu, mutta antaa kuitenkin kuumuuden hyydyttää itseään.  Pari viikkoa sitten treeneissä paljastui, ettei Norja hallitse sokkoputkia ollenkaan. Niitä ollaan treenattu omatoimitreeneissä sittemmin ja nyt alkaa sujua. Viikko sitten paljastui, ettei Norja osaa tulla välistävedossa käteen vaan on valmis vaikka kääntymään täysin ympäri, että pääsee kiertämään esteen toiselle puolelle. Asia otetettiin työn alle ihan agilityradan ulkopuolella, että osaa vain juosta leluun kiinni. Eilen kokeilin kentällä ja ei tämäkään nyt mikään mahdoton ongelma enää ole.
Sen sijaan kepit tuottaa päänvaivaa. Niitä pitäisi treenat niin paljon. Ja oikealla tavalla. Vielä joku kaunis päivä ne sujuu.
Käytiin Norjan kanssa pyörähtämässä möllisarjassa #2 toissa viikonloppuna. Ensimmäinen rata toi meille kolmannen sijan. Rata tuntui vähän tahmealta ja takajalat rapsautti pituuttakin, mutta kuitenkin niin vähän että puhtaaksi radaksi se laskettiin. Uusinta kierros tuntui heti alusta saakka paremmalta ja liukkaammalta, mutta ihan ohjaamattomuuttani hyllytettiin rata. Jäi kuitenkin hyvä mieli!



Agga eli Aksu eli Nakkeli eli Akseli. Miten monta nimeä voi vääntää neljän kirjaimen nimestä! Hän voi hyvin ja kasvaa tasaisesti. Ollaan sen kanssa treenattu tasan kahta temppua; toisessa sen pitää odottaa lupaa ennen ruokakupille ryntäämistä. Toinen on osoitetulle alustalle hakeutuminen. Agga ei osaa käskystä istua tai pysyä paikallaan. Mutta se osaa tulla luokse ja tunnistaa nimensä. Agga on niin perso ruualle, että ollaan jouduttu tekemään uudelleen järjestelyitä kotona.
Meidän ainoa tavoite ensimmäisen vuoden aikana on vain kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi koiraksi. Agga kävi hakemassa ensimmäisen rokotteen toukokuun alussa. Silloin se painoi 6,2kg. Vahvisteaika rokotteelle on varattu heinäkuun alkuun. Aggasta ei taida tulla kovin suuri bordercollie. Se on vähän pienempi kuin Norja saman ikäisenä, vaikka on tuhdimmassa kunnossa.


Ja kerta kaikista muistakin on jotain mainittu, niin kerrotaan jotain Ludvigistakin. Ludvig elää omaa tasaista elämäänsä. Sillä ei ole ongelmia terveyden kanssa ja on varsin tyytyväinen kun Norjalla on ns. kädet täynnä Aggan kanssa.