perjantai 26. helmikuuta 2016

Möllikuningatar Matu

Koira, joka on ikuisesti tuomittu jäämään möllitasolle, kävi noukkimassa jätti säkin Hussen ruokaa JAU:n avajaisepiksissä.
Kilpailimme numerolla yksi, joten uumoilin ettei Matu tule syttymään kun ei pääse näkemään muiden suorituksia. Rata juostiin nopealla nollalla uumoiluistani piittaamatta. Oikeastaan niin nopealla, että kello ei ehtinyt mukaan suoritukseemme, joten meidät laitettiin uudestaan radalle kilpailun päätteeksi että saadaan kellotettua suoritusaika. Lopullinen aika 23,02 s (etenemä virtaviivaisella radalla 5,43 m/s) toi meille voiton. Kaulaa toiseksi tulleeseen otettiin noin 3,5 sekunttia. Kontaktit olivat puhtaat kummallakkin kieroksella. Matu on varmaan tehnyt mielikuvatreeniä, koska on aiemmin yleensä ottanut kontaktivirheitä hyppäämällä kontaktin yli.

Kopioitu luvan kanssa
Lähdin epiksiin paitsi tapaamaan tuttuja, niin treenaamaan onnistumista ensimmäisellä yrittämällä. Olen huomannut, että epiksissä usein kun ottaa kaksi starttia niin poikkeuksetta se jälkimmäinen on parempi. Siksi otin yhden startin Matulle mölleihin ja yhden startin Ludvigille supermölleihin. Ja tavoite saavutettu, kummankin kanssa onnistuin ensimmäisellä yrittämällä. Ludvig ei ollut oikein vauhdissaan tuntemattomassa ympäristössä, mutta 7. sija ja puhdas rata on hyvä Ludvigille. Ei se edes itse halua olla agilityeläin.

Kopioitu luvan kanssa
Norja ei päässy tällä kertaa kilpailemaan. Sillä oli ollut edellisenä päivänä vastaanottoaika osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Viikonloppuna vietimme käsittelyn jälkeistä treenivapaapäivää. Mutta kyllä houkutti ja paljon ilmoittaa myös Norja mukaan. Varsinkin kun velipoika Masa veti niin hienon suorituksen maksi supermölleissä.

Norja oli hyvässä kunnossa osteopaatin sormiin. Ei merkittäviä jumeja liukastelusta huolimatta. Ehkei Norja olekaan niin pahasti liukastellut mitä olen luullut. Hyvä rakenne on koiralla, kun kroppa ei vedä juuri itseään jumiin. Ja kaiketi monipuolinen liikunta saa myös osakseen kunniamaininnan.

Kuva kopioitu luvan kanssa
Norja kävi myös tällä viikolla elänlääkärissä 1v. neuvolassa hakemassa ne kolmivuotiset rokotteet. Painoa eläinlääkärin vaaka näytti 13,2 kg ja papereihin merkintä "hyvässä ravinto- ja lihaskunnossa". Eli terveen paperit tuli. Ei ollut myöskään liian laiha tai lihava, mutta laihtua ei kuulemma saa nykyisestä kunnosta. Hampaita pitäisi alkaa harjaamana päivittäin ainakin kulmureiden osalta.

Lopuksi lyhyt pätkä minusta ja Norjan äidistä L:stä. Pääsin häntä ohjaamaan epiksien kisaavien sarjassa. Kiitos Tiinalle mahdollisuudesta:

Tästä linkki instagrammiin

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Bang game

Norjan kanssa on kesästä asti treenattu kontaktien 2on-2off asentoa ja sitä kautta A ja puomi ovat hyvällä mallilla siihen verrattuna, että Norja on tosiaan vasta vuoden ja kuukauden.

Eilen hallille mennessä päätin, että tänään on hyvä päivä tutustua keinuun.
Matun kanssa aikoinaan keinu oli yksi suuri harmittava murheen kryyni. Treenasimme sitä vuoden käytännössä tuloksetta. Matu ei pelännyt pamahdusta, Matu pystyi juoksemaan maahan lasketun keinun läpi joka luonnollisesti vähän tärisi mutta varsinaisen täysikokoisen keinun keinuliike oli liikaa. Aivan liikaa.
Sitä kautta keinu jäi minulle vähän sellaiseksi oksetus esteeksi ja olin lykännyt ajatusta sen opettamisesta pois mielestä. Jos kuitenkin jokin hyvä puoli, niin minkään muun esteen erilaisista opetustekniikoista en ole ottanut niin paljon selvää kuin keinun. Matulle nimittäin kokeilin kaikkia gurujen kehittämiä ja suosittelemia keinoja keinun opettamisesta.

Suosikikseni silloin löytyi "bang game". Ja sama metodi valikoitui nyt Norjallekkin. Tykkään metodin leikkiluonteisesta harjoitustyylistä, jossa koiralle tulee tutuksi keinun liike ja ääni samaan aikaan. Tietenkin kun koiralle varsinainen keinu on tuttu, niin pitää vielä hioa kontaktitarkkuus.

Metodilla myös lentokeinujen pitäisi jäädä pois, jos vain koira ymmärtää olevansa keinun päällä. Ja leikin kautta keinun käsky sanaksi tulee sopivasti "bäng" tai "pam", jotka eivät muistuta lainkaan muiden kontaktien "kiipee" käskyä.

Tässä on Norjan ensimmäinen treenikerta:


Yksi treenikerta ja Norja edistyi koko keinun tekoon. Huh. Säästyttiin vuoden treenamiselta. Mahtavaa, että koirat ovat erilaisia. Norjakaan ei ole päätäpahkaa vouhottaja, vaan selvästi funtsii asioita ja varmuus ja vauhti kasvaa sitten kokemuksen myötä.

Pitääkin muistaa kuvata seuraavat Juhan treenit.