perjantai 29. tammikuuta 2016

Seura loikkaaja

Nyt kun luulen tiedottaneeni kaikkia niitä osapuolia, kenet tiedon pitää tavoittaa henkilökohtaisesti niin voin tehdä tiedosta julkista.

Minä vaihdoin seuraa! Ja minusta tuli Helsingin Agility Urheilijoiden jäsen.

Olin jo pitkään pohtinut, että haluaisin seuraan joka on voimakkaasti agility painotteinen. Olinhan nyt ollut Tuusulan Kennelkerhon jäsen, joka on hyvä seura sellaisella joka harrastaa vähän kaikkea.
Seuran vaihtamisen olin alunperin suunnitellut siihen pisteeseen, kun Norja on vähintään möllitasoinen koira. Ihan vain sillä, jos on mahdolliset pääsykokeet tms.
Sitten jouluna aloin tutustumaan asiaan tarkemmin ja laitoin hakemusta menemään ja tammikuussa sain myöntävän vastauksen.

Jouduin ostamaan lisenssin seuran vaihdon myötä, joten jos Norja sattuu olemaan tämän vuoden aikana kisavalmis niin eipä kisoihin osallistumiseen ole mitään kynnystä.
Tosin uskon, että JOS ollaan tämän vuoden aikana kisavalmiita niin silloin eletään varmasti hyvin loppuvuotta. Hiljaa hyvä tulee.

Kuvagallerioista etsitty syksyn kuva. Kyllä täällä jäätä on maassa riittämiin.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ulkoiltu viikonloppu

Kaikessa yksinkertaisuudessaan nyt oli kyllä mahtava viikonloppu. Ja juuri sen takia, että sää oli niin hyvä.

Sekä eilen, että tänään lenkkeiltiin koirakavereiden kanssa. Sielu lepäsi.

Lauantaina oltiin kasvistädin kanssa Mäntsälässä

Eve ja Norja kävi taistoa kepistä, jonka lopulta Eve voitti. Takana Vekki toimii tuomarina.

Norja ja Masa, jolla ilmeisesti on tiimiasu. 


Aurinko hemmotteli sen alla ulkoilevia.

Norja lämmittelee varpaita hangessa.

Matu, Norja, Masa ja Ludvig. Iloiset koirat.

Perjantaina lähdin töistä ajoissa, että ehdin lenkille auringossa. Ehdin.

torstai 14. tammikuuta 2016

Norja yhden vuoden!

Niin se vuosi vain meni. Hullua. Norja täytti maanantaina 11.1.2016 tasan yhden vuoden.



Paljon onnea snorkkeli!

Saatiin samalla myös buukattua aika lonkkakuviin. Maaliskuun lopussa tiedetään kuinka terve luusto neidiltä löytyykään.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Ludvig the loving babysitter

Eilen kun katsastelin kuvien kautta, mitä ollaan tehty vuoden aikana huomasin hämmentävän monta kuvaa joissa on Ludvig ja Norja yhdessä. Ja usein Ludvig niissä varsin pitkämielisenä nallukkana. Tässä poimintoja vuodelta 2015:





Tähän liittyy tämä video:






















Ludvig. Jos joku haluaa lainata sydämellistä pennunleikittäjää, niin täältä löytyy!






perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuosi 2015

On aika tämän blogin kolmannelle vuosikatsaukselle. Ne on yllättävän kivoja lukea jälkikäteen.

Tätä vuotta on voimakkaasti rytmittänyt Norja, vaikka Matu ja Letku on vahvasti ollut mukana.
Mitään varsinaisia tavoitteita ei asetella vielä vuodelle 2016. Sen verran raakile ja nuorukainen Norja on. Jos saataisiin hyvät terveystulokset vuoden 2016 aikana.


Vuosi 2015 alkoi odottavissa tunnelmissa, kun L:n (Norjan äidin) laskettu aika alkoi olla käsillä.
















Sitten Norja näkikin päivänvalon 11.1.2015.
Alusta saakka minulla oli tunne, että Norja on tulossa meille ja niihän se tuli.















Matun kanssa käytiin mölleilemässä vuoden alussa voitokkaasti. Voi että Matu tykkäsi.
Sen kanssa ollaan käyty silloin tällöin harvakseltaan hallilla juoksemassa putkia.
Ihan vain Matun iloksi.













Ludvig kävi kastroinnissa helmikuussa. Operaatio kaikkineen osineen sujui niin hyvin, että olin kokonaan unohtanut Ludvigin olleen leikkauksessa tänä vuonna.


Kun Norja kotiutui maaliskuun 1. päivänä Ludvig otti Norjan hellään huomaansa. Ludvigilla on maailman suurin sydän. Letku on kyllä hieno koira, sitä ei tule tarpeeksi usein sanottua.








Norjan kanssa käytiin Mantereen Ninan tokokurssi huhti/toukokuussa. Kyllä siellä mainittavaa kehitystä tapahtui, mutta viimeksi tänään mietin että tokokilpailuihin valmis koira on minulle täysin utopinen ajatus. En vain voi ymmärtää kuinka kukaan jaksaa hioa seuraamista ja paikallaanoloa ja liikkeiden vaihtoa niin millin tarkkaan. Täysi kunnioitus tokoilijoille!





Norjan kanssa käytiin vuoden 2015 aikana yhteensä kolme kertaa lampailla. Ensimmäinen kerta meni kakkaa syödessä, mutta jo toisella kerralla kakka oli täysin unohtunut. Kolmannella kerralla päästiin jo kuljettamaan vähän lampaita. Minä olen kyllä niin keltanokka tossa lammashommassa, ettei mitään rajaa.






Heinäkuussa oltiin kennelleirillä Kiteellä. Siellä oli kyllä mukavaa. Matukin pääsi osallistumaan leirin päätöskilpailuihin. Odotan jo ensi vuotta.















Olen vuoden aikana käynyt niin monta kertaa lenkillä Mäntsälässä Tiinan kanssa, että en pysty nopeasti laskemaan. On ollut ilo tutustua ja ystävystyä Tiinan kanssa ja meidän lenkit ei ole olleet mitään kymmenen minuutin pyrähdyksiä.













Mäkijuoksusta ja juoksutekniikasta innostuttiin tosissaan alkusyksystä. Mäkijuoksu on saanut jatkoa vielä porrasjuoksun muodossa ja varmasti palaa kuvioihin kunhan valoa riittää pidemmälle iltaan.








Mökilläkin ehdittiin pyörähtää kaksi kertaa.















Agilityä ollaan treenattu säännöllisesti. Ensin hallilla omatoimisesti ja syksyn alussa meillä alkoi Juhan tunnit. Kyllä vahvasti näyttää siltä, että Norjasta saattaa tulla agilitykoira.















Matu kävi täys skannauksessa ja lämpökamerakuvissa. Saatiin varmuus siitä, että nivelrikkoa ei ole päässyt tulemaan polviin, mutta polvet ovat löysät.

Matu on onnekas polvivammainen, tai vamma löydettiin tarpeeksi ajoissa, kun on noin puhtaat polvet ja lonkat.












Syksyllä me alettiin Norjan kanssa valmistautua joulukuun näyttelyihin.

Samalla alettiin työstämään pois kehittynyttä ohitusongelmaa. Siinä(kin) onneksi ollaan menty jo tosi pitkälle ja ongelma on kurissa.







Kesällä ei uitu niin paljon. Kesä oli jotenkin lyhyt tai kylmä vuonna 2015. Käytiin kerran hallissa uimassa. Toinen kerta on jo suunnitteilla.


Joulukuussa pyörähdettiin Norjan kanssa Voittajassa tuloksella JUN EH.












Joulu oltiin anoppilassa. Uusi vuosi meni kotona lautapelin äärellä. Kaikille koirillemme raketit olivat täysin fine. Ei paukkuarkuutta tässä taloudessa.









Nyt katseet kohti ensi kesää. Tai tätä talvea. Kiva kun viimeinkin pakkaset ovat tulleet tänne etelään. Nyt vain kunnon kinokset tarvitaan. Ja sitten voisi tulla kesä.

Vuosi 2016 - me ollaan valmiita sinulle!