torstai 29. joulukuuta 2016

Kielletään ilotulitteet!

Meillä ei ainakaan vielä Matu, Ludvig tai Norja ole osoittanut pelkoa ilotulitteita kohtaan. Mutta minä itse en ole ikinä ollut mikään älytön fani ja kun roskankin määrä luonnossa on maksimaalinen aina 1.1. niin kannatan vahvasti ilotulitteiden kieltämistä. Viime vuonna aamulenkin yhteydessä keräsin neljä muovipussillista ilotuliteroskaa lähimetsän aukealta. Mrr. Lisäksi pieni eko-hippi sisälläni ei osaa ajatella 31.12. klo 23.50 mitään muuta kuin ilotulitteista syntyviä ilmastopäästöjä kun miljoonat ihmiset maailmassa haluavat osallistua vuoden vaihtumiseen kaikki ampulla oman rakettinsa, mikä party pooper tuo eko-hippi onkaan. Jättäisin koko ilotulitusnäytösten järjestämisen ammattilaisten haltuun, jotka ottasivat vastuun myös siivouspuolesta.

Tänään ilokseni huomasin etten ole yksin tunteideni kanssa. Joku on aloittanut adressin ilotulitteiden kieltämiseksi ja nyt sen on allekirjoittanut reilu 4300 ihmistä. Liity sinäkin joukkoon:

http://www.adressit.com/kielletaan_ilotulitteet

****

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Lueskelen muiden tavoitteita ja niiden toteutumista suurella mielenkiinnolla. Pohdiskelin samalla, että mitähän olen viime vuoden joulukuussa miettinyt meidän tavoitteiksi. Kaivelin tovin huomatakseni, etten ollut mitään tavoitteita asettanut. Varsin kätevää siis!

Perinteisessä vuosikatsauksessa kuitenkin haaveilin Norjan terveystarkastuksista ja jaarittelin pentuvuodesta. Se jaarittelu löytyy tämän linkin takaa.


Naisväki ja herrakansa, tättärää, tässä paketoituna vuosi 2016.

Alkuvuodesta oli kovat pakkaset. Tosi kovat pakkaset.
Treenailtaan ja ei treenailtu pakkasten takia.
Vaihdoin seuraa Tuukista HAU:hun.
Norja täytti vuoden.









Kuva: Jukka Pätynen, kopioitu luvan kanssa
Olin ihan varma, ettei Matu ole tämän vuoden puolella pyörähtänyt agilityradoilla mutta huijasin itseäni. Oltiin JAU-areenalla hakemassa möllipalkintoja helmikuussa ja maaliskuussa. Maaliskuussa myös Norja oli ensimmäisissä super-mölli kilpailuissa!

5.3. syntyi Akka, mutta siitä olen tässä kohtaa autuaan tietämätön.





Huhtikuussa sitten käytiin ensimmäisissä möllikilpailuissa Norjan kanssa.
Käytiin myös Tampereella saakka ottamassa luustokuvia Norjasta. Kuvista löytyi kaunis selkä, moitteettomat kyynärät mutta huonohko lonkkamalja. Näin Norja tulevaisuus oli sinetöity ja Norja siirtyi kokonaan minun omistukseen.






Akka saapui meille 20.5.
Tyttö täynnä vauhtia, itsevarmuutta ja täpäkkyyttä. Hän on ominut itselleen adjektiivin "itsenäinen".










KESÄ! Uitiin ja agilityleireiltiin.
Oltiin heinäkuussa ensin Agility Akatemian kesäleirillä ja loppukuusta kennelleirillä Kiteellä.

Ludvig pääsi Kiteellä viihdyttämään lapsia agilityn tahtiin.






Elokuussa minut valikoitiin SBCAK:n lehden Border&Kelpie Uutisten päätoimittajaksi.

Syyskuussa Matu ja Ludvig täytti 5-vuotta!










Syksyllä Norjan kanssa alettiin treenata Fitdog Agilitytiimin leirien tahtiin. 

Agility Akatemialla Norjan kanssa otettiin nyt loppuvuodeksi taukoa viikkotreeneistä ja keskityttiin omatoimi treenaamaan silloin kun hallille mahtuu (eli aika harvakseltaan).

Hölkkälenkkeiltiin syksy tosi ahkerasti, jopa normaalia ahkerammin.




Lokakuussa ristiside meni poikki agilityleirin yhteydessä ja nyt sitten loppuvuosi parannellaankin polvea. Taitaa olla aika polviteemainen myös alkuvuosi 2017.


Akan kanssa käytiin PiskiTiskin pentukoulu, jonka olisin halunnut jatkuvan pidempään!






Norjan kanssa aloitettiin viralliset agilitykisat 9.10. ja 9 starttia myöhemmin saattiin lupa siirtyä kakkosiin 10.12.2016.

Tälle vuodelle siis virallisia kilpailuratoja kerääntyi 10 kpl;
- 3 kpl nollia, joista 2 agiradalta ja 1 hyppyradalta
- 2 kpl vitosia
- 1 kpl kymppeja
- 4 kpl HYL
- Nollaprosentti 30 %, keskiverto etenemä 3,93
(josta MIN 3,58 ja MAX 4,38)



Ja jotta ensi vuonna sitten löydän ne tavoitteet, niin kirjaanpa ne nyt tähän:

NORJA
Norja tavoittelee kolmosiin siirtymistä vielä vuoden ensimmäisellä puoliskolla, eli niin että päästäisiin jo kolmosten kilpailuihuin syksyllä 2017. Lisäksi kun Norja täyttää kolme tulisi hänen suhtautua välinpitämättömästi muihin koiriin (lenkit, ohitustilanteet). Tarviiko edes kirjata, että toivon mahdollisimman tervettä vuotta Norjalle!

AKKA

Akka aloittaa agilityn treenaamisen. Rakennetaan vuoden 2017 aikana hyvä pohja agilityn alkeista.
Geeniarpa on jo arvottu, jote  ensi vuoden aikana Akka myös kuvataan kokonaisvaltaisesti. Tavoitteet täyttyy jos Tiinan kanssa meillä on ollut mieleenpainuvat luustokuvausjuhlat!

MATU ja LUDVIG
Tavoitteena yhtä tasainen hyvä vuosi terveyden suhteen kuin tämä vuosi. Ja jos alkuvuoden rallytoko innostus kantaisi kokeilemaan ihan kisoihin saakka taitoja.

Joulu menee jälleen anoppilassa ja suunniteltu uuden vuoden lapin hiihtoreissu nyt väliin sattuneesta syystä. Joten vielä mietin, että miten vietän uuden vuoden. Se on Akan ensimmäinen, jännä nähdä miten suhtautuu raketteihin!

EDIT: Ai, että hermo kiristyi nyt bloggerin kanssa. Olen koittanut saada tuota tekstiä normaalin värikseksi tuosta "Ja jotta.." kohdasta eteenpäin mutta itsepintaisesti bloggeri ei sitä suostu muuttamaan. Ja kaiken päälle muuttaa muitakin asetteluita minkä kerkiää. Nyt menossa jo tekstin päivityskerta nro 21. 


Käytiin me myös tänä vuonna uimahallissa uimassa. Ja vesijuoksumatolla! Kiirettä on pitänyt niin, etten ole blogimerkintöjä niistä tehnyt. Höh. 

torstai 15. joulukuuta 2016

Ihmispolvi leikattu





Eilen aamusta suuntasin kohti Pohjola Sairaalaa hankkimaa itselleni uuden eturistisiteen poikki menneen tilalle. Uusi side muodostettiin takareidestä otetulla siirännäisellä. Kuulemma minulla on pienet polvet, joten tuplasiirränäisen sijaan minulle kiinnittettiin vain yksi. Enpäs ole polvieni kokoon aiemmin kiinnittänyt huomiota (eikä kukaan muukaan ainakaan ääneen).


Nyt olen sitten vuodelevossa kuukauden, eli 15.1. saan suunnata takaisin työpaikalle. Se koska taas lenkkeilen on mysteeri. 6 - 8 kuukautta kuulemma menee, ennen kuin pystyn pelamaan pallopelejä tai liikkumaan agilitykentällä täyspainoisesti. Kyllä sitä ennen varmaankin pääsen siihen töpöttelyasteella kentälle.

Ainakin tammikuun lopun fidarileirille koitan saada jonkun varaohjaajan Norjalle. Haluaisin, että koira pääsee treenaamaan. Vähän tiedustelin kasvattajan tyttäreltä innokkuutta, mutta en ollut vielä täysin vakuuttunut vastauksesta :)

Tämä myös kruunaa sen, että Akan säännöllinen treenamisen aloitus viivästyy. Akkahan on nyt päässyt agilitykentälle viisi kertaa koko elämänsä aikana:
1. kerran kesäleirillä Kiteellä treenattiin suoraa putkea
2 kertaa ollaan käyty HAUn hallilla kattelemassa putkia ja namialustalle irtoamista
kerran oltiin Juhan pentutreeneissä jossa tehtiin jopa takaakierto - putki
ja viime fidarilla Isabelle Orenius treenasi Akkaa kahden putken verran.
Eli ylitreenamisesta tai liian aikaisin aloittamisesta ei voi ainakaan syyttää. Täyttihän Akka 9 kuukautta nyt joulukuun alussa.
Akan kanssa ollaan nyt perjantaisin pyöritty yleispätevässä pentukoulussa, jossa ollaan opeteltu temppuja arkea varten; luopumista, kontaktia, keskittymistä vaikka toisia koiria on samassa tilassa ja palkkausvälien pidentämistä jne. Minulle sopii tosi hyvin olla hieman tilivelvollinen jollekkin. Kaikki nämä ovat perjaatteessa tuttuja asioita, mutta ihan hyvä että joku seuraa meidän edistymistä. Tulee harjoiteltua paljon ahkerammin.

Varasin tammikuun alkuun rallytokon alkeiskurssilta yhden paikan, mutten ole varma menenkö sinne Matun/Ludvigin kanssa vai Akan kanssa.


Takaisin polveen.
Meillähän agilityihmisillä on lisenssin mukana tuleva tapaturmavakuutus. En tietenkään toivo, että kukaan lajissa loukkaa itseään, mutta JOS joskus tapahtuu vahinko niin voin lämpimästi suositella Pohjola Sairaalaa! Siellä on mieletön henkilökunta, siistit tilat ja kaikki toimii. Tunsin itseni potilaan sijasta olevan asiakas. Ja vakuutusyhtiön oma piste takasi, että sain tehtyä kätevästi korvaushakemuksen samalla reissulla ilman jonottelua tai muutakaan säätöä. Nytkin tapaturman jälkeen selvitin lisenssin pienestä printistä, että miten hoitoon hakeudutaan niin että menee lisenssin piikkiin. Varasin ajan samalle päivälle ortopedille Pohjola sairaalaan. Kun olin saanut ortopedin diagnoosin marssin suoraan vakuutusyhtiön pisteeseen. Sain korvauspäätöksen minuutissa ja omavastuun 100 € (miinus matkakulut) maksoin aulaan kortilla.
Samana päivänä vielä menin magneettikuviin ortopedin lähetteestä, jolloin vamma todettiin paljon suuremmaksi mitä sen arveltiin olevan. Neljä viikkoa parantelin sivuristesiteitä sillä robotilla. Kontrollikäynnillä kaksi viikkoa sitten sovittiin ortopedin kanssa, että polvi leikataan. Taas pyörähdin vakuutusyhtiön luukulla varmistamassa, että antavat maksusitoumuksen myös leikkaukseen. Sekunnin vakuutusvirkailija katsoi ruutua, että monta euroa olen vakuutuksesta käyttänyt ja toivotti tervetulleeksi leikkaukseen.
Eilen sitten olin leikkauksessa ja sen enempää ei ole tarvinnut maksaa itse edes välillisesti kuin tuo vajaa 100 € silloin ensimmäisellä käynnillä. Muut maksut vakuutusyhtiö ja sairaala on hoitanut keskenään. Oli tosi miellyttävä kokemus! Bonuksena odotustilojen kahviautomaatista saa mielettömän hyvää cappucinioa.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kisattiin nollia

NORJA



Norjan kanssa startattiin virallisissa kisoissa 9.10. Järvenpään JAU-areenalla. Huomasin, että jännitin jopa ehkä tilanteeseen nähden suunnattamaton paljon turhaa niitä virallisia krumeluureja. Mittausta ja sirun lukemista. Kun ne oli kunnialla ohi, niin kaikki jännitys kaikkosi.
Ensimmäisistä kisoista ei jäänyt kuin kokemus käteen. Kaksi hylkyä ja kymppi. Oltiin kepit saatu nippa nappa osaksi rataa, joten arvelinkin että sieltä saattaa tulla virheitä. Mutta mikään ei ole parempi motivaattori saada hiottua asioita kuin deadline ja näinhän siinä kävikin. Esteet olivat noissa kisoissa 60 sentin korkeudessa, mikä oli vähän liikaa tuntemattomaan halliin. Ollaan treenattu 55 esteillä tai matalimmalla pääsääntöisesti. Niin sitä olin uskotellut (ja moni muukin) että ykkösissä on korkeintaan 55 esteitä. Rimat ei räiskynyt, mutta söi kyllä vauhtia.

Iskin kisaamisesta pienen taukovaihteen päälle. Harjoiteltiin estevarmuuta, keppejä ja eri korkuisia rimoja.

Ja nyt sitten mentiin uudelleen kokeilemaan joulukuun alussa. Ollaan jäämässä agilitytauolle (eli minun sairaslomalle) 14.12. - yli tammikuun puolen välin. Halusin päästä kokeilemaan meidän kisakuntoa, vaikka oma liikkuminen on puolittaista. HAU:n seuramestikset loivat itsevarmuutta, että kyllä me nyt tulos pystytään tekemään. Ajasta viis.

Aloitettiin kisaputki Vantaalta Racinell-areenalta lauantaina 3.12.
Tuomariharjoittelijana Tommi Raita-Aho Markku Kaukisen valvoan silmän alla
Tulokset
A) agirata 5. Keppien aloituksesta tuli vitosen virhe.
B) agirata HYL. Otin tietoisen hyllyn, kun niin törkeästi jätti edes pikaisen 2-on-2-offin välistä. Pistin menemään A:n uudestaan. Tuomari ei kyllä nostanut kättä virheen merkiksi, mutta minun näkökulmasta oli loikkaamassa aivan liian korkealta.
C) hyppyrata 0 / sijoitus 3 (LUVA). Oli sellainen mölliratamainen hyppyrata (toki kepit oli radalla).

Tämän jälkeen jatkettiin Lohjalle sunnuntaina 4.12. Lägi-areenalle
Tuomariharjoittelina Jessi Landen, jota valvoi Jari Suomalainen
A) agirata 0 / sijoitus 2 (LUVA).
B) agirata 5 / sijoitus 2.
C) hyppyrata HYL. Keppien viimeinen väli jäi pujottelematta. En huomannut sitä eikä myöskään korjattu.

Tässä on tämän kisapäivän radat.

Olin ajatellut, että tässä olisi ollut kauden kisat. Mutta niin vain minut puhuttiin ympäri tulemaan vielä nyt lauantaina Janakkalaan tavoittelmaan sitä ainoaa puuttuvaa LUVAa. Kisapaikoilta on löytynyt nyt näissä kolmessa kisassa hyvää seuraa! Ei haittaa ollenkaan mennä "yksin" kisoihin.

Eli viime hetken ilmoittautuminen vielä Janakkalaan 10.12.
Ilmoittauduin vain kahdelle agilityradalle, koska hyppyrata tulosta emme tarvitse. Mutta siinä kävikin sitten niin onnellisesti, että heti siltä ensimmäiseltä radalta tuli nolla ja voitto, niin toinen rata muuttuikin sitten lahjakortiksi tulevaisuuteen. Tässä video.

Norjan kanssa on helppo tehdä tuloksia. Se antaa kilttinä koiralle ohjaajalle hirveän paljon anteeksi, ei päättele omiaan ja tekee mieluiten oikein. Tämä tietenkin näkyy vauhdissa, mutta uskon kokemuksen kasvattavan varmuutta ja vauhtia lisää. Treenamisessa aletaan painottamaan paljon itsenäistä tekemistä ja itsevarmuutta sitten tauon jälkeen. Jos ainakin noi ylimääräiset vekit jäisi pois, niin säästyisi kummasti sekuntteja tulevaisuuden radoista.



Keväällä sitten Norja saakin kivasti jatkaa kakkosten radoilta.
Fitdog kaudelle tavoitteeksi kirjasimme kolmosiin nousun. Täysin mahdollinen (ja saavutettava) tavoite Norjan kanssa.

lauantai 26. marraskuuta 2016

POLVIROBOTTI



Hei vain!
Täällä ollaan. Viime Fitdog-leirillä onnistuin huolellisesti telomaan oikean polveni. Eturistiside meni kokonaan poikki ja sivuristisiteet repesi. Tässä nyt on vajaa neljä viikkoa paranneltu jalkaa ja jouduttu korvaamaan juoksulenkit hitailla metsälenkeillä. Agilityhallilla olen käynyt kahdesti treenaamassa.

Päätin asennoitua vammaan positiivisesti ja ottaa sen uutena koulutushaasteena. Norjalla on ollut tarvetta treenata irtoamista ja minun on pitänyt toppuutella liiallista koiran holhoamista juoksemalla kaikkialle. Eli mikä sen parempi, kun ohjaajan jalka on sidottu robottiin jossa jalkaa saa taivuttaa korkeintaan 60 astetta. Juokseminen on paitsi pelottavaa mutta myös lähes mahdotonta. Eli koiran pitää pystyä agilityssä irtoamaan itsenäisesti ja kuunnella suullisia ohjauksia.
Sinäänsä Norja osaa varmasti suullisista ohjeista vain neljä: putkeen, takaa, kiipee ja keinun pampampam, eli liikoja ei pidä vaatia kerta koiralle ei ole enempää opetettu.

Ensimmäisissä vammautuneen jalan omatoimiagilitytreeneissä huomasin, että olen onnistunut opettamaan Norjalle temppuna lelulle juoksemisen mutta se tekee sellaisen fokuksen vallassa, ettei mieti ollenkaan mitä tapahtuu matkalla lelulle. Eli varsinaisesti etupalkka ei vie irtoamistreenejä eteenpäin vaan koira koheltaa ne esteet mitä matkalla on ja jos pitäisikin vähän kääntyä niin juoksee suoraan vaan lelulle. Eli esteoppimista ei tapahtunut vaan koiran mielestä se teki superkivaa temppua jossa juostaan lelulle, muusta viis. Näinpä yksin treenatessa vaihdoin etupalkan heitettävään palkkaan. Ja se näytti toimivan! Varmasti olisi toiminut myös jos apuri olisi ollut tiputtamassa lelua oikeaan paikkaan.
Treenattiin estesarjaa rengas, hyppy, hyppy, mutka putki. Palkattiin ekan kerran vain putkea ja sitten otettiin muut esteet mukaan. Parilla ensimmäisellä yrityksellä Norja kääntyi ekan esteen jälkeen katsomaan minua "että etkös sä tulekkaan sieltä" (jos liikuin liikuin vain hitaasti kävellen). Sitten tarjoamisen kautta jotain hyvää tapahtui Norjan aivoissa ja se lähti irtoamaan putkeen käskyllä matkan takaa. Selvästi näki, että kun sille annettiin vastuuta, se joutui käyttämään aivojaan paljon enemmän. Mutta toisto toistolta itsevarmuus parani, vauhti kasvoi ja muutenkin oli hyvä boogie.
Treenin päättääksi tehtiin pieni rata (myös pagesilla voi selvästi piirtää ratoja):



Jossa seison koko radan ajan paikallaan tuossa keskellä. Ja se onnistui ekalla yrittämällä!

Tämän treenisession voimin sitten lähdettiin kokeilemaan HAU:n seuramestaruuksiin rahkeita. Olin asennoitunut niin, ettei koiralta voi vaatia ihmeitä jos koko ohjaustyyli on hetkellisesti vaihdettu ja irtoaminen ei ole tullut aiemmin luonnostaan. Olin jo päättänyt, että jos rata on mahdoton suorittaa kävellen, niin emme osallistu ollenkaan. Seuramestaruuksien kisaavien rata oli onneksi todella kiva ja suoraviivainen. A-esteelle vienti oli minulta vähän koirantaitojen yliarviointia, eli ei se pelkällä suullisella "kiipee" käskyllä hakenut aata. Siitä tuli vitonen. Kontakteilla käytettiin aikaa, kerta ei edes yritetty saada nopeata aikaa aikaseksi. Loppu radasta Norjalla näytti uskovan loppuvan kesken, että missä kohtaan sitä palkkaa tulee ja kääntyi selvästi useammin vilkuilemaan minua. Mutta ei kuitenkaan ottanut esteiltä kieltoja tai muutenkaan lähtenyt sähläämään. Radasta jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä ja hallittu olo! Uskon, että kun joudutaan treenaaman vielä jonkin aikaa kävellen ohjaamista, niin parannuttuani ollaan vahvempia kuin koskaan. Oltaisiin ilman tuota vitosta ollut seuramestaruus hopealla varmuudella, sillä vain yksi koira teki puhtaan ratasuorituksen.
Täältä löytyy radasta video, me ollaan kohdassa 1.16. (ensimmäisinä maksikisaavissa, minulla on vihreä takki päällä ja pipo päässä).


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Helvetinjärvi


Käytiin Pirkanmaalla pyörähtämässä Helvitinjärven kansallispuistossa päiväretkenä. Alunperin suunniteltiin yhden yön telttaretkeä, mutta huoli miten selviydytään kylmästä yöstä muutti suunnitelmat päiväretkeksi.

Käveltiin yhteensä 12,3 km / 3 tuntia 48 min, joka sisälsä reitin Haukkahiedalta Helvetinkoluun ja takaisin. Makkarat paistettiin mukavalla nuotiolla. Kahvitkin oli tarkoitus nauttia, mutta kävellessä oli tullut sen verran hiki että kun pysähtyi jo syömään makkarat jäätävässä tuulessa niin kylmähän siinä tuli. Joten nuotiokahvit vaihtuivat kotimatkan abc-kahveiksi.
Ihmisiä oli yllättävän paljon liikenteessä, erityisesti koiran kanssa. Joku kysyikin meiltä, että onko täällä tänään joku koiratapahtuma kun oli tullut niin paljon koirallisia ulkoilijoita vastaan.

Helvetinjärven kävelyreitit olivat hyvin merkitty eikä karttaa tarvittu ollenkaan. Polut olivat huollettuja, joten reitti sopii hyvin aloittelijoille retkeilijöille ihan lenkkitossuissa. Ja koska kyseessä oli (ruuhkainen) kansallispuisto, niin koirien irtipitäminen ei tullut kuulonkaan.







tiistai 11. lokakuuta 2016

HAAAAAA

Minua taitaa vaivata sama syksykiire, kuin näyttävästi muitakin blogisteja.
Tekemistä on haalittu niin paljon, että päivitysten kirjoittaminen on priorisoitu pohjimmaiseksi.

NELJÄ koiraa kyllä vaativat oman aktivointi-, liikunta- ja rapsutusaikansa illasta. Erityisesti tämä meidän Agga (7,5kk / 13 kg) näyttää olevan sellaisessa iässä, että olisi hyvinkin vastaanottavainen ja innokas tekemään paljon asioita yhdessä. Jos joku pentu tarjoaa toimintaa, niin tämä.
Toistaiseksi ollaan purettu innostusta todella vartalolle kevyeilla tempuilla ja agilityn olohuonealkeilla. Vielä ollaan pysytty kaukana agilitykentistä. Mitä nyt kerran Agga kävi tuuraamassa Norjaa viikkotreeneissä, kun muuta sijaista ei löytynyt. Juhan opastuksella opeteltiin hakemaan suoraa putkea eri sisäänmeno kulmista. Juha jos joku on vähän hysteerinen bortsujen pentuagilityn suhteen, niin ainakaan hänen valvovan silmän alla ei tule tehtyä vääriä asioita. :D

Norja on ristitty maailman helpoimmaksi kotikoiraksi. Ja nyt kotikoirakäsitteellä tarkoitetaan sisällä kotona vietettävää aikaa. Ja jopa erittäin, erittäin kriittinen mieheni nosti Norjan hänen suosikikseen meidän nelikosta.
Norja on todella kuuliainen, ei riko, ääntele, hajota, riehu tai kerjää. Pentu koittaa välillä provosoida Norjaa milloin mihinkin, mutta Norja katsoo emäntäänsä ilmeellä "anna mun kaikki kestää" ja jättää pennun huomioimatta. Mutta hän on kuitenkin läsnä, kun tarvitaan ja innokas tekemään, kun vain kutsutaan vaikka tempputuokioon. Ulkona häiriöiden alla on vielä tekemistä, vaikkakin vastaehdollistaminen ohittaviin koiriin on jonkin verran tuottanut tulosta.
Toisin kuin Matu ja Ludvig, joita saa huhuilla usein pidemmän aikaan lenkille lähtiessä. Jolloin haukotelleen ne kapuavat jostain koloistansa. Olen usein heidän kanssa kohdannut tunteen, ettei meidän energiatasot täysin kohtaa. Toisin kuin bortsujen kanssa.

Norjan kanssa olemme tosiaan osana Fitdog Agilityteamiä. Meidän ensimmäinen leiri oli ainakin ohjaajalle lihaskunnollisesti raskas. Kesti kolme päivää reisiltä toipua Jerryn fysiikkatreeneistä. Norja sai vinkkejä agilityyn, mitkä olivatkin jo tiedossa. Minun pitäisi lopettaa koiran hyysääminen radalla ja antaa koiran tehdä hommansa eikä juosta koiran puolesta kaikkialle. Ja paljon, paljon vauhdista palkkaamista.Tekninen osaaminen ja käännöshilavitkuttimet Norjalla on kunnossa. Eli nyt pitäisi palata perusasioiden äärelle, paljon hyppysuoria, itsenäistä etenemistä, helppoja itsetuntoa nostattavia asioita. Rimoja pitäisi nostella vaihtelevasti 40 - 60 välillä. Olen nyt tehnyt viikkotreenit pääsääntöisesti 40 - 45 rimoilla. Ja kauhistellut ajatusta, että 48 senttisen Norjan pitäisi hypätä 60 - 65 senttisiä esteitä. Olemme treenanneet takapäähän ponnistusvoimaa, mutta edelleen Norja on etuvetoinen eikä käytä edes laukassa takaosan voimaa niin kokonaisvaltaisesti kuin toivoisin. Mutta koira on nuori eikä vielä valmis, joten annetaan rakennustyön jatkua.
Ja toki ohjaajankin pitää vielä kehittyä, ihan hävettää katsoa videoita agilitystä kun todellisuus näyttää niin eriltä kuin radalla ollessa tuntuu. Jalat liikkuu, mutta muu aktiivisen ohjauksen pitäminen päällä on vielä hukassa. Luonnehtisin, että agilityni näyttää olevan löysän eleetöntä, kun haluaisin sen olevan näpsäkän räjähtävää. Mutta ilmeisesti liikekieleni on aina ollut vähän goofymaista, sillä jo tanssiessani siskoni usein sanoin että minusta tulee mieleen Step Up elokuvien Adam Sevani aka. Moose. Jossain vaiheessa luultavasti minun pitää vain hyväksyä itseni sellaisena kuin olen :)

Agga näyttää olevan sellainen tyttötuulispää ainakin metsässä, että aika näyttää millainen raketti siitä saadaan vielä harrastuksiin.

maanantai 12. syyskuuta 2016

5v. sankarit



TÄNÄÄN Matu ja Ludvig täyttävät 5 vuotta! Hurjan nopeasti aika menee. Jos aika jatkaa samanlaista liitämistä, niin kohtakan he ovat jo vanhuksia.


Synttäreitä vietettiin metsässä leikkien, agilityturisteillen sekä herkutellen.




PS. koitan miettiä, että muodostuisiko ensimmäinen Fidari-leiristä jotain sanallista kerrottavaa.

torstai 1. syyskuuta 2016

Merkki seinään

Ludvig, the kynsienleikkauksenpelkuri, koira joka pelkää jo sanoja "kynsi" ja "leikkuu" antoi leikata tänään kynnet sen suurempia kiemuroita! Totta kai häntä oli jalkojen välissä, mutta ei nyt kaikkea voi pyytää.
Ludvig antoi pentuna leikata kynnet ongelmitta, sitten kerran meni liian lyhyeksi ja poika otti asiasta hirveet pelkotilat. Ei taidettu hoitaa tilannetta ihan smoothisti ja ohittaa sen kylmän rauhallisesti. Can't remember, siitä on jo kamalan kauan aikaa.
Koska kynsiä on leikattava, niin pelon yli piti päästä. Tästä tuli kahden ihmisen projekti. Toinen leikkaa ja toinen hoitaa muut. Alussa ei auttanut muu kuin pitää koira väkisin paikallaan ja palkata aina session lopuksi. Tämän kautta päästiin siihen, että ei enää paikallaan tarvittu väkisin pitää vaan riitti että toinen namittaa koko ajan ja kehuu ja toinen napsii kaikessa hiljaisuudessaan samaan aikaan kynsiä. Ja sitten oltiin pisteessä että toinen vain istuu vieressä ja lepertelee koiralle ja toinen napsii niitä kynsiä. Ja nyt viimeisenä ollaan tilassa, että se toinen häivytettiin kokonaan hommasta ja Ludvig malttaa pysyä paikallaan kun tietää että lopussa kiitosnami seisoo. Jes!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Uutisia kertaa viisi

Jotenkin Norjan 1,5v. päivä jäi ihan unholaan. Norja täytti heinäkuun 11. päivä jo 1,5 vuotta!! Eli se maaginen koeikä on saavutettu. Tosi kokeita ei ole näköpiirissä, mutta ompi kiva tietää että ikä riittää.

Ja nyt kun päästään merkkipäivien makuun, niin Naku-Aku eli Agga täyttää 5kk ylihuomenna. Sekin on jo kohta niin iso tyttö, että saa kulkea itse portaat. Nyt ollaan tunnollisesti raahattu pentua sylissä ylös- ja alaspäin mentäessä. Puolivuotiaaksi saakka on tarkoitus jatkaa kantamista ja sitten treenataan miten hienosti ja rauhallisesti portaat kuljetaan. Ylöspäin punnertaminen on vähän kevyempää kuin alaspäin jarruttelu, joten aloitetaan ylöspäin menemisestä kun sen aika koittaa.

Olimme viikonloppuna Maple Yard leirillä. Lahjakkaasti pidin kaikki älylaitteet autossa koko viikonlopun, joten yhtään kuvaa tai videota ei leiriltä ole. Onneksi leirillä oli paikalla kuitenkin hovikuvaaja, niin jossain kohtaan on luvassa pari ehkä vähän hienompaa agilitykuvaa. Leiri itsessään sujui kivasti vaihtelevassa säässä. Norja tuli leirin päätöskisassa möllisarjan 2. sijalle erittäin kovassa seurassa. Hämmentävän nopeita agility collieita MY-porukasta löytyy! Tokoiltiin leirillä myös puolen tunnin verran. Hitaan alun jälkeen Norjakin oli niin keskittynyt / innostunut kuin se on ollut kotitokoilussa. Tokoilu tuntui ihan kivalta, jos lajille annettaisiin uudelleen pieni mahdollisuus. Kuulemma saataisiin vuodessa ALO-liikkeet valmiiksi, niin hyvällä (tai huonolla) pohjalla ollaan tässä vaiheessa. Saa nähdä päästäänkö ikinä niin pitkälle, koirassa on potenttialia mutta ohjaaja on tämmöinen suurpiirteinen taivaanrannan maalari. Se ei ole yleensä toivottu toko-kilpailijan ominaisuus.

Lisäuutisena, että sain kunnian alkaa bortsu- ja kelpieyhdistyksen lehden SBCAK Uutiset päätoimittajaksi! Nyt vaan pitäisi päästä hommaan sisään ja alkaa tuottamaan mieletöntä sisältöä.

Ja tähän loppuun vielä, että meidät myös valittiin Fitdog Agilityteamiin kaudelle 16 - 17. Elikkäs tiukkaa agilityleireilyä luvassa ainakin kuutisen kertaa tulevan kauden aikana. Nyt pitäisi askarrella esittelyvideo, mutta kuten tuosta MY-leirin kuvausinnosta huomasi niin videot meistä on jotenkin kiven alla. Pitäisi varmaan hankkia treeniliivi vain sitä varten, että puhelin kulkisi kätevästi mukana. Näin kesäisin, kun vaatetta on päällä minimaalisesti ja kerrospukeutuminen saa odottaa viilenevää syksyä on taskuja huomattavasti vähemmän.

Olihan siinä uutisia kerrakseen!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kesäloma


Kesäloma on mennyt haipakkaa ja huomenna alkaa viimeinen lomaviikko. Huh!
Juuri kotiuduttiin reissusta, joka sisälsi Akatemian agilityleirin Kuralassa sekä mökkiviikonlopun. Nyt on kovin hiljaista, kun jokainen karvakasa on valinnut oman kulmansa köllöttää tassut kohti taivasta.

Agilityleirillä minulla oli mukana Norja ja Agga. Norjan kanssa treenattiin ja Agga sai olla maskottina sosialisoitumassa. Oli kyllä huippu hyvä leiri! Keli oli suurin piirtein kuiva ja aurinkoinen. Valkut (Juha ja Jenna) oli taitavia ja Norjakin vireessä. Itse kyllä lähdin leirille nuhanenänä, mutta se ei hidastanut vauhtia juuri.

Norjasta on tullut mieletön agilityeläin. Siltä puuttuu bortsujen tyypillisimmät ongelmat, eli silmän käyttö ja flänkkäys. Se on hyvin ohjautuva ja kääntyy terävästi. Vauhtiakin on tullut jo nyt huimasti lisää, mutta luottavaisin mielin valkutkin oli että kyllä vauhtia tulee vielä lisää. Norjan kanssa on ihanan helppoa tehdä agilityä!
Kotiläksyksi saatiin treenata paljon käteen tulemista. Jenna kaivoi meidän heikkouden esiin, eli Norja on niin estefokusoitunut että valikoi mielummin esteen kun tulee käteeni kiinni. Tyypillisimmin tämä ilmenee poispäin käännöksissä, jossa koiran pitäisi tulla ensin ohjauksessa käteen ja siitä sitten saisi sen käännettyä esteen yli. Norja tuppaa tällöin valikoimaan käteen tulemisen sijaan esteen yleensä väärälle puolelle kiertämisen ja sieltä kohtia hypyn. Kolmessa päivässä saimme jo edistystä aikaan ja poispäin käännökset jotenkin toimimaan. Toki koira pyörähti poisheitossa pari kertaa, mutta tulipa sitä ennen käteen! Minun pitää ohjaajana kyllä keskittyä kuljetukseen todella paljon, eikä kääntää rintamasuuntaa tai viedä linjaa hetkeäkään liian aikaisin kohti estettä. Mutta eiköhän tämä saada kontrolliin tavoitteellisella treenillä.

Kepit eivät ole meillä sen kummemmin edistynyt, kun niitä ei olla treenattu. Nyt kun tässä muutama viikko pidettiin luovaa agilitytaukoa, niin voisin käydä omatoimi treeneissä hiukan useammin ja saada ne kepit ratakuntoon. Sitten voisi jo varovasti uskaltaa avata Sagin kisakalenteria..


Agga oli ihastuttava avoin itsensä leirillä. Hän ujostelematta, mutta kuitenkin nöyrästi moikkasi kaikkia vastaantulijoita. Tapasi lapsia, ison määrän aikuisia ihmisiä sekä kaiken näköisiä ja kokoisia koiria. Agga osaa ottaa rennosti häkissä ja nukkuu missä vain. Reissun perusteella väittäisin, että siitä on tulossa ihan mukava reissukoira. Norjakin yllätti lapsien suhteen! Meillä on Norjan kanssa kasa temppuja, joita lähinnä minä olen Norjalle temputtanut. Koskaan tuntematon ei ole temputtanut Norjaa. Norja kuitenkin ihan suvereenisti otti samat temppukäskyt vastaan Juhan lapsilta, jopa alle kouluikäiseltä.

Mökkiviikonloppu teki minun ja Norjan treenatuille lihaksille hyvää. Siellä saatiin ravattua luonnollisessa ympäristössä kolmen päivän agilitykireydet pois. Matkalla mökille napattiin toki mieheni sekä Matu ja Ludvig kyytiin. Mökkeily on ihanaa!






lauantai 18. kesäkuuta 2016

Agilityä, kynsi, pentuhöpötystä

Tilannecheck.


Päällimmäisenä arkeen vaikuttavana on mielessä Matun kynsi. Se tipahti uintireissulla varmaan liian rajun hippaleikin yhteydessä. Verta kyllä tuli niin mahdottomasti. Kannoin Matun takaisin autolle 1,5 km päähän metsälammelta. Näytin sen jälkeen siltä, että olen puukottanut jonkun metsässä.
Paraneminen on kuitenkin lähtenyt käyntiin ja uusi kynsi pilkottaa jo kolosta. Sidettä ei ulkona pidetä, mutta huuhtelen ja voitelen aktiivisesti tassua ulkoilujen jälkeen. Matunen oli kipulääkekuurilla ja nyt ollaan tiputettu kipulääke pois. Kyllä se siitä pikku hiljaa.



Norjan kanssa ollaan treenattu. Ihan hyvin menee jo ratatreeni. Norjaan vaikuttaa jonkin verran kuumat kelit. Norja ei ole mikään turkkihirmu, mutta antaa kuitenkin kuumuuden hyydyttää itseään.  Pari viikkoa sitten treeneissä paljastui, ettei Norja hallitse sokkoputkia ollenkaan. Niitä ollaan treenattu omatoimitreeneissä sittemmin ja nyt alkaa sujua. Viikko sitten paljastui, ettei Norja osaa tulla välistävedossa käteen vaan on valmis vaikka kääntymään täysin ympäri, että pääsee kiertämään esteen toiselle puolelle. Asia otetettiin työn alle ihan agilityradan ulkopuolella, että osaa vain juosta leluun kiinni. Eilen kokeilin kentällä ja ei tämäkään nyt mikään mahdoton ongelma enää ole.
Sen sijaan kepit tuottaa päänvaivaa. Niitä pitäisi treenat niin paljon. Ja oikealla tavalla. Vielä joku kaunis päivä ne sujuu.
Käytiin Norjan kanssa pyörähtämässä möllisarjassa #2 toissa viikonloppuna. Ensimmäinen rata toi meille kolmannen sijan. Rata tuntui vähän tahmealta ja takajalat rapsautti pituuttakin, mutta kuitenkin niin vähän että puhtaaksi radaksi se laskettiin. Uusinta kierros tuntui heti alusta saakka paremmalta ja liukkaammalta, mutta ihan ohjaamattomuuttani hyllytettiin rata. Jäi kuitenkin hyvä mieli!



Agga eli Aksu eli Nakkeli eli Akseli. Miten monta nimeä voi vääntää neljän kirjaimen nimestä! Hän voi hyvin ja kasvaa tasaisesti. Ollaan sen kanssa treenattu tasan kahta temppua; toisessa sen pitää odottaa lupaa ennen ruokakupille ryntäämistä. Toinen on osoitetulle alustalle hakeutuminen. Agga ei osaa käskystä istua tai pysyä paikallaan. Mutta se osaa tulla luokse ja tunnistaa nimensä. Agga on niin perso ruualle, että ollaan jouduttu tekemään uudelleen järjestelyitä kotona.
Meidän ainoa tavoite ensimmäisen vuoden aikana on vain kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi koiraksi. Agga kävi hakemassa ensimmäisen rokotteen toukokuun alussa. Silloin se painoi 6,2kg. Vahvisteaika rokotteelle on varattu heinäkuun alkuun. Aggasta ei taida tulla kovin suuri bordercollie. Se on vähän pienempi kuin Norja saman ikäisenä, vaikka on tuhdimmassa kunnossa.


Ja kerta kaikista muistakin on jotain mainittu, niin kerrotaan jotain Ludvigistakin. Ludvig elää omaa tasaista elämäänsä. Sillä ei ole ongelmia terveyden kanssa ja on varsin tyytyväinen kun Norjalla on ns. kädet täynnä Aggan kanssa.



sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Agga

Pitäiskö mun kertoa jotain?
Täysin hiljainen, hirvittävän nopea ja yllättävä projekti toi perjantain ja lauantain välisenä yönä meille Aggan. Bordercollie Agga lensi Englannista arkeamme piristämään. Ja minä kun olin ajatellut, että vähän myöhemmin. Mutta hän tuli nyt. Hän saa olla laumassamme rauhassa kasvamassa aikuiseksi ilman mitään paineita mistään. Moni voi pitää uuden pennun tuloa liian pikaisena, varsinkaan kun Norjakin on vielä noin nuori. Luultavasti siksi olinkin asiasta niin hiljaa, ettei kukaan oikeasti edes tiennyt Tiinan lisäksi tämmöisen projektin olevan käynnissä. Agga tuli meille sijoitukseen Tiinalta (jolla on myös lauma täynnä).

Agga on nyt puolentoista päivän aikana osoittanut olevan loistava tyyppi. Hermot terästä ja hyvät kulmaukset. Napakymppi siis. Ja laumamme tuntuu nyt olevan kokonainen; kaksi ihmistä, kaksi terrieriä, kaksi bordercollieta. Koirapaikat on nyt täynnä.





tiistai 19. huhtikuuta 2016

Möllikilpailut


Käytiin HSKH:lla epistelemässä ekat möllit ilman super liitettä viime sunnuntaina. Mut saatiin ylipuhuttua makseihin, vaikka olin aluksi vakaasti menossa mediluokkaan ulkopuolisena. Kontaktit on mennyt treeneissä kivasti, mutta arvasin että niitä pitää hioa uudessa vireessä ja toisessa hallissa (mitä varten ajatus epiksistä houkuttaa). Tehtiin siis kaiken kaikkiaan kaksi kertaa sama rata. Ekalla kerralla hyvin nappas tuon aan, mistä juoksi ohi tällä videoidulla kerralla. Olen kattonut hidastettuna videon monta kertaa ja suoraan hypyltä laskeutuessa lähtee juoksemaan ohi linjaa, eikä vain viime hetkellä väistä. Vauhtiakin on sen verran, että luulen Norjan vain lukittautuneen jo aan jälkeiseen elämään kiirepäissään.
Ja nyt kun kontakteista puhutaan niin ekalla kerralla myös hyvin otti puomin. Seisotin vielä silloin puomin alastulokontaktilla pitkään. Videosta sitä ei havaitse, mutta tällä toisella kierroksella sanoin "touch" -käskyn suoraan kontaktin päällä jolloin Norja kääntyi nopeasti katsomaan minua. Tämä on vain spekulointia, mutta veikkaan että jos olisin pitänyt suuni kiinni (tai vastaavasti sanonut käskyn monta metriä aiemmin) niin olisi hyvin napannut kontaktin.

50cm estekorkeus ei ole meillä kovin varmalla pohjalla ja jos totta puhutaan niin ollaan treenattu kerran ratatreeniä tolla estekorkeudella ennen näitä epiksiä. Se kyllä näkyy hyppytekniikassa! Katsoin hidastettuna ainakin kymmenen kertaa kaikki hypyt läpi. Ensimmäinen hyppy on vielä hyvännäköinen ja ilmalentoasento näyttää hyvältä. Samoin ponnistuspaikka oli onnistunut kun hypyn korkein kaari ajoittuu juuri hypyn päälle. Mutta sen jälkeen hypyt huononee vain loppua kohden. Norja näyttää ajautuvan liian lähelle estettä / ei osaa rytmittää laukkaa oikein, jonka johdosta vähän jarruttaa ennen hyppyä. Hyppykaari on tosi lyhyt ja korkeutta näyttää olevan vähän liikaa. Ilmalennon aikana pää nousee liian aikaisin ja hypyn alastuloon ei tule riittävästi joustoa etuosaan.

Nyt unohdetaan hetkeksi 50 senttiset. Ratatreenit sietääkin tehdä matalimmilla. Ja otetaan lisää vähän unohtuneet hyppytekniikkatreenit ohjelmistoon, erityisesti taito etäisyyden arvioinnista olisi kehitettävien listalla...

Mutta kyllä olin Norjasta ylpeä! Hyvät ensimmäiset möllikisat oli :)

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ensimmäiset (super)möllikilpailut

Tiina sai houkuteltua mut mukaan JAU:n epiksiin. Oltiin Norjan kanssa supermaksimölleissä ja Matun kanssa minimölleissä. Hyvinhän se sitten loppupeleissä meni kun Tiina tuli paikalle vasta maksimölleihin, joten kuvaajaa (tai tuttuta todistamaan) ei radoille löytynyt.

Norjan ensimmäinen kierros:
Hyvin pysyi lähdössä. Niin kuin aina. Lähetin itse vähän hosuen ensimmäiseen putkeen josta sitten tuli ohi. Sama toisen putken kanssa. Ja kummatkin oli ihan vain omia mokia.

Norjan toinen kierros:
Keskityin nyt kunnolla siihen ensimmäiseen putkeen. Tehtiin kaiketi hyvää ja puhdasta rataa niin pitkälle kunne minä päätin tehdä jonkun järjettömän valssin paikkaan mikä ei todellakaan olisi valssia tarvinnut ja meinasin vielä kompastua jalkoihini sitä tehdessä. En todella tiedä mikä minua vaivasi. En ollut edes rataan tutustumisessa siihen valssia suunnitellut. No tämän takia tuli jälleen sen viimeisen putken ohi, kun seurasi ohjaamaani väärä linjaa. Pelastin koiran menemästä putken väärään päähän ja lähetin uudelleen putkeen. Norja koitti mennä putken ja putkipainon välistä, joka sitten vaati minulta vielä kolmannen putkeen lähetyksen. Putken jälkeen maalisuora meni yllättävän nätisti vaikka tultiin hyvin rintarinnan, Norja jopa hieman edelläni. Saatiin putkelta kielto vitonen, vaikka olisin antanut meille kyllä kympin. Aika oli n. 17 sekunttia. Voittajalla oli n.13 sekunttia. Kyllä veikkaan, että ilman tuota tyhmää putkisäätöä oltaisiin hyvin oltu voittajan tahdissa :D

Matu meni varmana omana itsenäään. Ensimmäisellä kierroksella kontaktit oli todella rumat ylihypättyjä. Toisella kierroksella tassut osuivat aalla juuri ja juuri kontaktille jolloin tehtiin puhdas rata. Puomi oli hidas, lähinnä hiippaili kontaktialueen läpi. Sijoitus viides ja jäätiin voittajasta 8 sekunttia. Suurin erottaja oli varmasti kontaktit.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Hammashygienia

ÖÖh tota mä en tiedä, että olisiko mussa sittenkin lahjakkuutta koirien hammashoitolan pitäjäksi tai jotain. Mä oon niin mykistyneen hämmästänyt miten hyvää työtä Matun hammaskiven kanssa ollaan aikaan saatu nyt 11 viikon aikana. Selvästi en uskonut tulevaan muutokseen, koska en tajunnut ottaa ennen-kuvaa. Mutta kyllä mulla on nyt aihetta kulkea rinta rottingilla, niin valkoiset hampaat on löytynyt hammaskiven alta.

Matulle sanottiin rokotuksien yhteydessä, että hammaskiveä pitäisi tulla poistattamaan ennen kesää. Enpäs mene. Ja odottelen seuraavaa rokotuskertaa, että mitä mieltä lekuritäti on!



Rutiinit ovat olleet selkeät:
- Päivittäin (tai ainakin lähes päivittäin) harjaan kaikkien kolmen koirat etuhampaat ja erityisesti kulmurit
- Matu ja Ludvig syö Plaque Off -merileväjauhetta aamuruuan yhteydessä
- N. 1 - 2 viikon välein rapsutan Matulta hammaskiveä pienen määrän pois siihen tarkotetulla työkalulla. En viitsi kovin pitkään rapsutella, ettei koira kyllästy. Matu pitää kauniisti päätä paikallaan koko suorituksen ajan, enkä halua asian muuttuvan.
- Kaikki saavat joka ilta kevyt luut. Paitsi Matu on saanut sian korvan, koska se ei välillä diggaile kevyt patukasta ja jää vain hautomaan sitä. Mutta sian korvat menee aina. Näiden nakertelu pitää takahampaat puhtaina.


On muuten älyttömän vaikeaa yksin pitää koiran huulta ylhäällä ja ottaa kuvaa kameralla, jonka fokuspiste pitäisi asettaa juuri sillä kädellä mikä on sitä koiran huulta pitämässä.
Paremmin en saanut osuttua niin, että kamera ei yrittänyt ottaa fokuspistettä jostain takana näkyvästä lattiasta.

Ludvigilla on ollut aina komeat valkoiset hampaat. Viimeksi eläinlääkäri antoi minulle aiheetonta kunniaa siitä kuinka hyvää työtä olen tehnyt Ludvigin hampaiden suhteen. 

Norjan pepsodent hymy. Mitehän hammasrivistö näyttää kuvassa noin randomilta. Kyllä se livena suorempi / selkeämpi on, vaikka sillä on kyllä livenäkin noin etummaiset alahampaat matalammat kuin muut.
Norjalla oli pieni määrä ehtinyt kertyä hammaskiveä oikeaan kulmuriin. Mutta se läntti hävisi tässä samassa hammasprojektissa.  Ikenissä ei ollut, eikä ole nytkään tulehdusta = punottanut.

Norja poseeraa työvälineiden kanssa. Lasten hammasharjat ja maksan makuista koirien hammastahnaa. Nami!

Ja lopuksi haluan olla valistaja, joka valistaa asioita vain omasta kokemusmaailmastaan. Se on totta, että jos koira on nappuladietillä niin sen hampaita puhtaana ei riitä pitämään pelkästään luut. Tämä siksi, että koira yleensä jäystää luut takahampailla eikä etuhampailla / kulmureilla. Siksi kulmureisiin kertyy hammaskiveä ensimmäisenä. Jos koira kuitenkin pääsee raatelemaan ruokansa (kai joku antaa eläimen nahkoineen koiralle barf-lihat!?), niin asia on erikseen. Hammaskiven kertyminen on kuitenkin aina yksilöllistä! Toisilla sitä kertyy ja toisilla ei vaikka ruokavalio ja elämäntapa olisi mikä. Voisiko asia liitttyä suun happamuusasteeseen?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Agility euforia

Hyvien agilitytreenien jälkeinen euforia on kyllä niin mieletön, että sitä jää himoitsemaan lisää ja lisää ja lisää.

Hyvien treenien ei tarvitse olla pelkkää onnistumista (meidän pitää nostaa harjoituslistalle päällejuoksut). Mutta hyvissä treeneissä pääsee kehittymään, oivaltamaan ja omassa tapauksessani juoksemaan. Kun  agiltyyn tulee fyysinen puoli mukaan (vrt. pentuagility) siihen tulee minulle lajin suola.

Tänään oli hyvät treenit! Niin hyvät treenit, että himoitsen viittä Norjaa, viisin kertaisia kuukausituloja joissa tarvisi olla puolet vähemmän työpaikalla paikalla. Niin että pääsisi joka päivä hakemaan oman euforia-annoksen. Aaah voin vain piehtaroida tässä hyvän olon tunteessa.




Ja ne päällejuoksut. Minun piti tehdä radan kaikki neljä päällejuoksu kohtaa tvistinä sillä Norja ei nuoruuttaan vain osannut lukea vastakättäni. Ei tvistissä sinäänsä mitään vikaa ole, kun ehdin nekin hyvin tehdä mutta kyllähän koiran nyt päällejuoksut tulee osata. Eli niitä vain lisää palkkaamaan. Ihan kuin me oltaisiin ne jo osattu, mutta kun vauhtia ja kierroksia tulee lisää niin ei osaaminen ollutkaan itseselvyys.




tiistai 1. maaliskuuta 2016

Keppiprojekti

Haluan kokeilla tuota keppien 2x2 metodia Norjalle. Jos sen avulla saataisiin nopeat ja varmat kepit.
Aloitimme viikonloppuna. Avasin projektista oman sivun, jonkinlaisen treenipäiväkirjan. Että muistan miten edellisellä kerralla meni ja pystyn peilaamaan sitä youtuben miljooniin opetusvideoihin.

Kirjoitan päiväkirjaa lähinnä itselleni muistiinpanoksi, mutta jos kiinnostaa seurata projektin etenemistä niin siinä se on kaikkien nähtävillä.


Videoita laitan projektiin kun ehdin/haluan kuvata. Aina en viitti säätää kameran kanssa (se on tuskaista ja menee treeniaikaa hukkaan). Lisäksi itse en käyttäydy normaalisti kun kamera on päällä :D

Tässä yksi niistä monesta videosta, jota käytän oppiäitinäni metodin suhteen.




perjantai 26. helmikuuta 2016

Möllikuningatar Matu

Koira, joka on ikuisesti tuomittu jäämään möllitasolle, kävi noukkimassa jätti säkin Hussen ruokaa JAU:n avajaisepiksissä.
Kilpailimme numerolla yksi, joten uumoilin ettei Matu tule syttymään kun ei pääse näkemään muiden suorituksia. Rata juostiin nopealla nollalla uumoiluistani piittaamatta. Oikeastaan niin nopealla, että kello ei ehtinyt mukaan suoritukseemme, joten meidät laitettiin uudestaan radalle kilpailun päätteeksi että saadaan kellotettua suoritusaika. Lopullinen aika 23,02 s (etenemä virtaviivaisella radalla 5,43 m/s) toi meille voiton. Kaulaa toiseksi tulleeseen otettiin noin 3,5 sekunttia. Kontaktit olivat puhtaat kummallakkin kieroksella. Matu on varmaan tehnyt mielikuvatreeniä, koska on aiemmin yleensä ottanut kontaktivirheitä hyppäämällä kontaktin yli.

Kopioitu luvan kanssa
Lähdin epiksiin paitsi tapaamaan tuttuja, niin treenaamaan onnistumista ensimmäisellä yrittämällä. Olen huomannut, että epiksissä usein kun ottaa kaksi starttia niin poikkeuksetta se jälkimmäinen on parempi. Siksi otin yhden startin Matulle mölleihin ja yhden startin Ludvigille supermölleihin. Ja tavoite saavutettu, kummankin kanssa onnistuin ensimmäisellä yrittämällä. Ludvig ei ollut oikein vauhdissaan tuntemattomassa ympäristössä, mutta 7. sija ja puhdas rata on hyvä Ludvigille. Ei se edes itse halua olla agilityeläin.

Kopioitu luvan kanssa
Norja ei päässy tällä kertaa kilpailemaan. Sillä oli ollut edellisenä päivänä vastaanottoaika osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Viikonloppuna vietimme käsittelyn jälkeistä treenivapaapäivää. Mutta kyllä houkutti ja paljon ilmoittaa myös Norja mukaan. Varsinkin kun velipoika Masa veti niin hienon suorituksen maksi supermölleissä.

Norja oli hyvässä kunnossa osteopaatin sormiin. Ei merkittäviä jumeja liukastelusta huolimatta. Ehkei Norja olekaan niin pahasti liukastellut mitä olen luullut. Hyvä rakenne on koiralla, kun kroppa ei vedä juuri itseään jumiin. Ja kaiketi monipuolinen liikunta saa myös osakseen kunniamaininnan.

Kuva kopioitu luvan kanssa
Norja kävi myös tällä viikolla elänlääkärissä 1v. neuvolassa hakemassa ne kolmivuotiset rokotteet. Painoa eläinlääkärin vaaka näytti 13,2 kg ja papereihin merkintä "hyvässä ravinto- ja lihaskunnossa". Eli terveen paperit tuli. Ei ollut myöskään liian laiha tai lihava, mutta laihtua ei kuulemma saa nykyisestä kunnosta. Hampaita pitäisi alkaa harjaamana päivittäin ainakin kulmureiden osalta.

Lopuksi lyhyt pätkä minusta ja Norjan äidistä L:stä. Pääsin häntä ohjaamaan epiksien kisaavien sarjassa. Kiitos Tiinalle mahdollisuudesta:

Tästä linkki instagrammiin

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Bang game

Norjan kanssa on kesästä asti treenattu kontaktien 2on-2off asentoa ja sitä kautta A ja puomi ovat hyvällä mallilla siihen verrattuna, että Norja on tosiaan vasta vuoden ja kuukauden.

Eilen hallille mennessä päätin, että tänään on hyvä päivä tutustua keinuun.
Matun kanssa aikoinaan keinu oli yksi suuri harmittava murheen kryyni. Treenasimme sitä vuoden käytännössä tuloksetta. Matu ei pelännyt pamahdusta, Matu pystyi juoksemaan maahan lasketun keinun läpi joka luonnollisesti vähän tärisi mutta varsinaisen täysikokoisen keinun keinuliike oli liikaa. Aivan liikaa.
Sitä kautta keinu jäi minulle vähän sellaiseksi oksetus esteeksi ja olin lykännyt ajatusta sen opettamisesta pois mielestä. Jos kuitenkin jokin hyvä puoli, niin minkään muun esteen erilaisista opetustekniikoista en ole ottanut niin paljon selvää kuin keinun. Matulle nimittäin kokeilin kaikkia gurujen kehittämiä ja suosittelemia keinoja keinun opettamisesta.

Suosikikseni silloin löytyi "bang game". Ja sama metodi valikoitui nyt Norjallekkin. Tykkään metodin leikkiluonteisesta harjoitustyylistä, jossa koiralle tulee tutuksi keinun liike ja ääni samaan aikaan. Tietenkin kun koiralle varsinainen keinu on tuttu, niin pitää vielä hioa kontaktitarkkuus.

Metodilla myös lentokeinujen pitäisi jäädä pois, jos vain koira ymmärtää olevansa keinun päällä. Ja leikin kautta keinun käsky sanaksi tulee sopivasti "bäng" tai "pam", jotka eivät muistuta lainkaan muiden kontaktien "kiipee" käskyä.

Tässä on Norjan ensimmäinen treenikerta:


Yksi treenikerta ja Norja edistyi koko keinun tekoon. Huh. Säästyttiin vuoden treenamiselta. Mahtavaa, että koirat ovat erilaisia. Norjakaan ei ole päätäpahkaa vouhottaja, vaan selvästi funtsii asioita ja varmuus ja vauhti kasvaa sitten kokemuksen myötä.

Pitääkin muistaa kuvata seuraavat Juhan treenit.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Seura loikkaaja

Nyt kun luulen tiedottaneeni kaikkia niitä osapuolia, kenet tiedon pitää tavoittaa henkilökohtaisesti niin voin tehdä tiedosta julkista.

Minä vaihdoin seuraa! Ja minusta tuli Helsingin Agility Urheilijoiden jäsen.

Olin jo pitkään pohtinut, että haluaisin seuraan joka on voimakkaasti agility painotteinen. Olinhan nyt ollut Tuusulan Kennelkerhon jäsen, joka on hyvä seura sellaisella joka harrastaa vähän kaikkea.
Seuran vaihtamisen olin alunperin suunnitellut siihen pisteeseen, kun Norja on vähintään möllitasoinen koira. Ihan vain sillä, jos on mahdolliset pääsykokeet tms.
Sitten jouluna aloin tutustumaan asiaan tarkemmin ja laitoin hakemusta menemään ja tammikuussa sain myöntävän vastauksen.

Jouduin ostamaan lisenssin seuran vaihdon myötä, joten jos Norja sattuu olemaan tämän vuoden aikana kisavalmis niin eipä kisoihin osallistumiseen ole mitään kynnystä.
Tosin uskon, että JOS ollaan tämän vuoden aikana kisavalmiita niin silloin eletään varmasti hyvin loppuvuotta. Hiljaa hyvä tulee.

Kuvagallerioista etsitty syksyn kuva. Kyllä täällä jäätä on maassa riittämiin.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ulkoiltu viikonloppu

Kaikessa yksinkertaisuudessaan nyt oli kyllä mahtava viikonloppu. Ja juuri sen takia, että sää oli niin hyvä.

Sekä eilen, että tänään lenkkeiltiin koirakavereiden kanssa. Sielu lepäsi.

Lauantaina oltiin kasvistädin kanssa Mäntsälässä

Eve ja Norja kävi taistoa kepistä, jonka lopulta Eve voitti. Takana Vekki toimii tuomarina.

Norja ja Masa, jolla ilmeisesti on tiimiasu. 


Aurinko hemmotteli sen alla ulkoilevia.

Norja lämmittelee varpaita hangessa.

Matu, Norja, Masa ja Ludvig. Iloiset koirat.

Perjantaina lähdin töistä ajoissa, että ehdin lenkille auringossa. Ehdin.