sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu

Meni levätessä.

Norja antoi myös joululahjaksi minulle A-esteen. Kiitos hunaja!


Ilmeet :D

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Uusia temppuja

Norjan kanssa temputeltiin. Ja siitä tehtiin oravavideo.

Ensin niiaus ja videon lopulla peruuttamista.




Norja innostu. Se innostuukin kaikesta.

tiistai 8. joulukuuta 2015

JUN EH

Helsinki Voittaja 2015

Otettiin Keravalta suunta kohti messukeskusta sunnuntaiaamuna klo 8.15.
Olin edellisenä iltana pakannut kaiken valmiiksi, joten sunnuntai aamulle jäi pitkä aktivoiva lenkki sekä itsensä ehostaminen. Hieman jo etukäteen harmitti, että ilma oli tihkusateinen. Minun luonnostaan suora tukka kiharrettuna ei pysy kiharana kosteassa kelissä. Suunnitelmani oli mennä junalla Messukeskuseen. Suunnitelma kuitenkin mureni pala palalta, ensin päädyin Tikkurilan asemalle ajatuksella, että otetaan sieltä juna joka seuraavan kerran pysähtyy Pasilassa. Sellainen juna olisi lähtenyt vasta puolen tunnin päästä, joten hyppäsin takaisin autoon ja ajoimme Pasilaan saakka. Auton sain siellä kätevästi sivukujalle noin kilometrin päähän messukeskuksesta, joten vaihtoehto lopulta osoittautui luultavasti edullisemmaksi kuin juna.

Norja oli autosta tullessaan jo valmiiksi täpinöinä kun kuuli koirien haukahtelua Messukeskuksen parkkipaikalta. Kohtasimme matkalla pari koiraa, joiden ohitus ei mennyt aivan oppikirjan mukaan. Hammasta purren päätin sulkeutua omaan mieleeni, ja olla välitämättä mistään. Messukeskuksen sisäänkäynnillä koirien määrä alkoi olla jo niin suuri, ettei Norja reagoinnut kuin sitä tuijottaviin koiriin. Norja myös haki minusta jonkin verran tukea ja minä palkkailin reippaasti kun Norja otti minuun kontaktia.

Rokotusten tarkistus meni sujuvasti. Minulla oli mukana vetolaukku, jolla sain blokattua Norjan kivasti seinän viereen ja katkaistua tuijottelun. Hitaasti etenimme kehämme luokse. Kello oli tässä vaiheessa n. 9.15. Pysähdyimme jokaisesta haukahduksesta reaktion aiheuttaneen koiran kohdalle napsimaan nameja ja käyttämään nenää. Norja on selvästi käskettävä käyttämään nenäänsä, ettei mene pelkän silmän varassa.

Erittäin hyvä rotunsa edustaja

Saimme kehän lähettyviltä pienen rauhaisan kulmauksen. Minulla ei ollut häkkiä mukana, joten en änkeytynyt häkkialueille. Norjan kuivasin ja harjasin sen kolme karvaa siististi järjestykseen. Tein tässä vaiheessa paljon ohitusharjoituksia, koska ohi kulki sopivasti useita koiria. Harjoitukset sujuivat hyvin ja Norja reagoi enään vain koiriin jotka haukkuivat Norjalle. Vieressämme oli jotain punaisia vinttikoiran tyylisiä koiria, joiden mukana oli yksi vähintään yhtä huonokäytöksinen koira kuin Norja. Saimme heistä hyviä harjoituskappaleita.

Kun olimme tehneet ohitusharjoituksia temputin Norjaa tutuilla tempuilla. Temput huomattavasti rentouttivat tyttöä. Se on itsevarmimmillaan kun pääsee tekemään jotain missä se on hyvä. Silloin sitä ei kiinnosta mitä muualla tapahtuu. Näihin varmoihin temppuihin kuuluu tällä hetkellä "touch" kontaktiasento minkä tahansa päällä, oikealle ja vasemmalle pyöriminen, näyttelyseisotus, nouto sekä maahan meno. Temppujen jälkeen Norja on erittäin kontaktihaluinen minuun ja pääsimme harjoittelemaan näyttelypaikalla vielä raviakin vaihtelevalla menestyksellä. Ajoittain kävi mielessä, että uskallanko mennä kehään ollenkaan koiran kanssa, ettemme saa koko bordercollie näyttelykansan vihoja niskaamme.
Norja alkoi jo huomattavasti kuitenkin turtumaan ympäristöön ja hyytyi silmin nähden. Omaa vuoroa odotellessa se jopa otti pariin kertaan pikku nokoset kenkääni vasten.

Lopulta hiukan jälkeen 12 oli meidän vuoro mennä kehään. Kasvattaja-Tiina oli collieidensa kanssa juuri tullut kehän laidalle kun meidän vuoro oli alkamassa. Norja persoona muuttuu kun Charlien enkeleiksi tituleeraamani collietytöt tulevat paikalle. Se hykertelee ja kiemurtelee collieden nenän edessä. Ajoitus oli nyt vain huono, kun ensimmäinen kehän ympäri juoksutus meni siihen, että Norja etsi katsellaan Trippiä ja Winxiä ja jopa melkein hyppäsi yleisön sekaan kun olimme niille kohdalla. Seisotus kuitenkin ravin jälkeen onnistui!

Kehästä ulos odottamaan omaa yksilövuoroa. Tänä aikana Norjan innostus collieista ja kasvattajatädistä laantui kuten tavallista. Tiina vaihtoi paikkaa Norjan huomaamatta toiselle laidalle ja menin kehään koiran kanssa, joka keskittyi minuun. 
Sain Norjan seisomaan kuten oltiin harjoiteltu suoraan edessäni ongelmitta. Palautetta tuli Tiinalta, että voisin keskittyä vielä venyttämään koiran runkoa pidemmäksi, eli jättää takajalat kauemmaksi, kun nyt toinen jalka jäi vähän vartalon alle. Tämä treenataan sitten seuraaviin näyttelyihin. Olin itse tyytyväinen kuinka Norja oli fokusoitunut tekemään temppua sille opetetulla tasolla hälystä ja tuomarista huolimatta. Tuomari tuli eteen ja testasi koiran luokse päästävyyden, Norja meinasi jo antaa pusun tuomarille. Hampaiden tarkastus meni siististi samoin vartalon tunnustelu. Saimme raksin ruutuun "koira käsiteltävissä" 

Edes takaisin ravi meni hyvin. Minulla ei ollut mitään hajua missä Norjan häntä viipotti, mutta tarkkailin muitakin bordercollieita, eikä niidenkään häntä pysynyt ravissa alhaalla.

Sitten Norjaa taas seisotettiin tuomarin edessä. Tuomari hymyili meille koko ajan, samoin kuin kehäsihteeri. Veikkaan, että autenttinen asusteeni huvitutti heitä.

Lopulta nousi sininen kortti. JES. Saimme erittäin hyvän! Olin aivan varma, että pieni kokoinen karvaton koirani saa hyvän jos tulosta ollenkaan. Mutta erittäin hyvä, se oli yli odotusten! Lähdin leveästi hymyilevänä kehästä. Huomasin, että kehän reunalla yleisöstä katsottiin minua kummastuen, kun tuuletin Tiinalle että sininen jee!! 

Tiina oli mukana kun kävimme Mäntsälässä mätsäreissä pari kuukautta takaperin. Silloin jouduimme lopettamaan kehässä ravaamisen kesken, koska Norja ei kestänyt juosta niin lähellä muita koiria.
Nyt olimme kehässä, kuin "normaali" koira konsanaan ilman rähinöitä. Saimme kehut, että selvästi hommia on tehty ja tulosta tullut. Ero parin kuukauden taakse on huomattava.

Mikäli sama kehityskaari jatkuu, minulla on alkuvuodesta varsin yhteyskuntakelpoinen neitokainen.

Tässä tuomarin kirjallinen arvostelu:
Maple Yard No Doubt "Norja" JUN EH "Still puppy look. Presently head has no right expression. Skinny body and topline higher in croup. Coat not fully developed. Correct angulation. Front movement not typical, but still has time to improve. Very appropriate presentation." Tuomari Branislav Rajic, Slovenia.



Näyttelyn päätteeksi tehtiin pieni ostosretki messualueelle. Olihan minun pakko hankkia sinertävä ruusuke jostain muistoksi. Ruokailun yhteydessä Norja otti tukevat päiväunet pöydän alla. Kyllä pentua jo hyydytti moinen misseily.

Kotiin kun päästiin oli meillä varsin rauhallista. Itseäni oli jännittänyt ja jonkin verran stressannut näyttelyt sen verran, että kun tilanne laukesi ja pääsin kotiin sain mahdottoman kipukohtauksen. Särki jalkoja ja selkää ja päätä ja ja... Onneksi on puoliso, joka antoi minun nukahtaa jo kahdeksan aikaan ja vei koirat iltalenkille. Sitä tajuaa jännityksen määrän vasta jälkikäteen.

Kiharat menneet, mieli on jo unten mailla mutta silti hymyilytti. Ja tätä kuvaa ei olisi syntynyt ellei äitini olisi puoli pakottanut samppanjalasin äärelle juhlistamaan näyttelymenestystä. Äitini tietää koiranäyttelyistä saman verran kuin minä auton kasaamisesta. Eli ei juuri ollenkaan. Mutta samppanja maistuu meille.

Juoksut ja agility

Sama rauha jatkui Norjan osalta vielä maanantain puolelle. 
Meillä on maanantaisin agilityvuoro, mutta harkitsin vielä iltapäivällä onko Norjasta treeneihin. Sillä on vielä juoksut päällä, joten en tiennyt ollenkaan miten housut vaikuttavat sen mielentilaan ja motivaatioon. Satuin kuitenkin huomaamaan, että kaupan oli Norjan jälkeisestä vuorosta vuoro. Nappasin sen ja sillä varjolla suunnistin Akatemialle, että pikkukoirat pääsivät myös mukaan. Norjaa ei siellä näyttänyt painavan ollenkaan sunnuntainen tai juoksut. Se oli normaali itsensä ja jopa vielä vähän vauhdikkaammalla ja keskittyvämällä tuulella. Juha kehasi, että hyvin olen saanut Norjan fokusta kasvatettua tekemiseen ja kauniisti se tulee mukaan valsseihin.
Kentän laidalla Norja kyllä vaati hieman enemmän kuin normaalisti. Sen laitan sunnuntain piikkiin.

Eipä siis juoksuilla ollut vaikutusta tuohon henkiseen puoleen. Harkitsen uudemman kerran treenitaukoa juoksujen aikaan, kun olemme edenneet täyskorkeisiin esteisiin saakka. Toistaiseksi teemme ratatreenejä 25cm esteillä, jotka Norja pääsee juoksemalla yli. Juoksujen aikaan mahdollisesti löysemmät lonkat eivät pitäisi olla liian kovalla rasituksella.

Matu pääsi pitkästä aikaan Juhan treeneihin. Se ei ollut aivan niin liekeissä, mitä on ollut päästessään silloin tällöin pyörähtämään agilitykentällä. Liekö syy siinä, ettei se ehtinyt tarkkailla muiden koirien menoa etukäteen eikä ehtinyt nostamaan kierroksia ollenkaan. Matun kanssa kuitenkin oli kiva liidellä kentällä. Sen kanssa kun kaikki mahdolliset ohjaukset on mahdollisia. Ja kuinka helppo koira se on kaikin puolin! Olin jotenkin täysin unohtanut.


torstai 3. joulukuuta 2015

Tuoksut, mutta jiillä

Meidän Norja aloitti eilen juoksut. Siitä tuli iso tyttö.



Oltiin eilen uiskentelemassa Hyvinkäällä. Norja ensimmäistä kertaa pääsi halliin uimaan.
Vähän alkuun se meinasi olla jännittävää, mutta sitten alkoi jo sujumaan. Kyllä se jopa pari kertaa irtautui tuosta seinästäkin pidemmälle uimaan. Saatiin samaan rahaan pestyä ja föönättyä koira kunnolla, joten nyt ollaan sen puolesta valmiita sunnuntaille. Kyllä tuli pöyhee turkki!

Uimisen jälkeen illalla huomasin, että mikäs punainen tupsu mahan alta löytyy. Lähemmällä tarkastelulla paljastui, että meillähän on täällä juoksuinen narttu!

Ludvig herrasmiehenä ei juuri ole Norjaa haistallut. Tiedä sitten, onko Norja liian kipakka tapaus Ludvigin makuun. Sen sijaan Norja haistatuttaa itseänsä Matulla. Tänään aamulla varmasti todistin tilanteen, joka olisi mennyt tekstitettynä näin:
N "Matu haista nyt, mikä tää haju on"
M "Voi kuule lapsi, sinulle on juoksut ei huolta. Haistappa minua, ihan eriltä haisen"

Niin se aika rientää. Kohta päästään jo kuvauttamaan koko koira!

Matu ja Luttinen oli tietenkin uimaretkellä mukana: