Täällä minä, nukkuvat koirat ja lasi viiniä. Eiköhän aleta kertaamaan kaikkea mitä on vielä kertomatta. Blogin ulkonäköä kävin tässä välissä vähän päivitämässä. Sumu on kyllä hieno kuvausefekti!
Matun polviprojekti
Matu selkeästi kipuoireili silloin elokuun alussa. Tästä taisin kirjoittaa tämän postauksen.
Kävimme Matun luotto (jo toinen kerta) fyssarilla Sorvarin Niinalla. Niina oli se henkilö, joka totesi ylipäänsä Matun polven / polvien luksoinnin.
Tässä vuoden aikana olen ollut jo ihan sekaisin onko kipeä polvi oikea vai vasen, kun eri ammattilaiset aina heittää toisen. Nyt se on kuitenkin varmaa, että kummatkin polvet tipahtelevat paikaltaan silloin tällöin. Ei mikään ihme siis jos olen ollut sekaisin.
Polvi ei luksoi kun koira seisoo jaloillaan. Siksi eläinlääkärit luokittelevat polvet "nollan" polviksi. Polvet eivät myöskään luksoi, kun koira on makuullaan rentona. Mutta polvet luksoi, kun koira joutuu jännittämään lihaksiaan esim silloin jos se rimpuilee kyljelleen laittamista vastaan. Tämän havannon myötä on siis hyvin todennäköistä, että polvet voivat tipahdella paikaltaa myös liikkeessä kun lihakset ovat jännitettyinä. Tämmöisiä tilanteita voi olla vaikka nopeat käännökset epätasaisessa maastossa.
Niina huolti Matua ja pitkään. Sillä oli selän lihakset aivan jumissa. Matu sai myös laserhoidon selkään.
Ne tehosivat ja koirasta jälleen tuli vauhdikas itsensä. Saimme kotiohjeiksi lihaskuntoliikkeitä, joiden tarkoitus on vahvistaa takaosan lihaksistoa sekä venytysliikkeitä selälle.
Matu siis saa päivittäin kävellä harjanvarsien yli, tavoitella namia tassujensa välistä ja takapuolensa vierestä sekä jännittää vastaan takapuolen työntöjä. Sekä tietenkin liikunnan määrää on nostettu jo ennestään suuresta määrästä.
Hän tykkää että meillä on kahden keskistä aikaa eikä huomioni koko ajan kohdistu pennun paappomiseen.
Nyt kuitenkin vointi on taantunut ja Matusta on tullut uudemman kerran vetäytyvä. Näinpä suuntamme uudelleen fyssarille tarkastuttamaan tilanteen.
Norjan mörkökausi
Haluan puhua kaudesta, ohi menevästä lyhyestä kaudesta. Jostain facebook forumilta luin, mitä ohjeita ihmiset antavat paimenpennun ostajille. Yksi ohjeista oli "älä päästä pentua lähellekkään terriereitä". No meillä on terrierit ja paimenpentu, meni jo. Syyksi sanoivat, että pentu kopio terrierien huonot piirteet kuten riistan hajun perään lähtemiset ja räyhäämisen.Meidän terrierit eivät lähde varsinaisesti riistan hajun perään, mutta metsästävät kyllä kun saavat näköyhteyden. Eli saalisviettiä löytyy. Pääsinpä tässä männäviikolla toteamaan, että ensin metsässä sujahti terrierit ja sitten Norja. Tokkopa olisi Norja lähtenyt jos sen lauma ei olisi sujahtanut ensin. Lähtivät kissan tai jäniksen perään. Matun metsästyshaukun puuttumisen takia päättelin, että taisivat hukata "saaliin" heti alkuun.
Takaisin käskyllä ensin tuli Norja, sitten Ludvig ja lopuksi Matu.
Mutta se räyhä. Ensin Norja oli maailman lunkein tyyppi jota ei vastaantulevat koirat jaksanut kiinnostaa niin hyvällä tai pahalla. Pikku hiljaa vastaantulevat koirat huomioitiin murinalla ja lopulta ulvahteluhaukulla. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että toisesta koirasta emme pääse ohi ilman rähinää. Tilanteen päätteeksi Norja palautuu nopeasti ja on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tämä on kulminoitunut agilitytreeneissä, jossa meidän kanssa samalla tunnilla on belgianpaimenkoira. Norja on kyllä sille ärähtänyt yksi, kaksi, kolme, neljä kertaa rumasti. Tilanne on siellä kuitenkin rauhoittumassa, kiitos Juhan vinkkien.
Kävimme hihnakurssilla elokuun puolella, jossa Norjalle annettiin ohjeeksi treenata vahva kontaktisana sekä välttämään ahtaat ohitustilanteet. Näiden neuvojen kanssa ollaan nyt sitten treenattu jokainen lenkki. Pikku hiljaa (hyvin pikku hiljaa), ollaan päästy lähemmäksi ja lähemmäksi vastaantulevaa koiraa ennen kuin ollaan otettu suunnan vaihto toiselle tielle.
Agilitytunnitkin sujuvat hyvin, kun tehdään vuorotellen ja muut koirat ovat paikallaan. Vaikeimmat tilanteet tulevat, jos kaikki tekevät samaan aikaan.
Kävimme viime viikonloppuna match showssa Vantaalla vain turisteilemassa. Siellä tapahtui merkittävää edistymistä, kun useat koirat saivat ohittaa Norjan vain puolen metrin päästä. Toki se vaati myös minulta paljon tilanteen tasalla olemista. Suunnitelmani on kiertää tehokkaasti mätsäreitä, sillä ne ovat loistavia harjoituspaikkoja! Paljon kiinni olevia koiria samalla alueella.
Meillä alkoi toissa päivänä PK-tottis, joka teki hyvää omalle itsetunnolleni. Kurssilla jokainen koira tekee yksinään ja muut koirat odottavat vuoroaan takakonteissa. Kouluttajan Uusitalo Marja antoi heti hyviä vinkkejä ja neuvoja. Hän totesi Norjan olevan selvästi epävarma itsestään mistä rähinä johtuu. Hän sanoi, ettei tässä vaiheessa ole mitään hyötyä kielloilla vaan koiran huomio pitäisi saada kiinnitettyä muualle. Esimerkiksi heittää ryteikköön kasa nameja ohitustilanteissa, mitä koira sitten pääsee nuuhkuttamaan. Vaikka ohittava koira olisi myös räyhä, ei se luultavasti reagoisi koska pientaretta nuuskiva koira ei lähetä uhkaavia singaaleja.
Teemme kovasti töitä, että mörkökausi on lyhyesti ohi menevä kausi. Olen jopa asettanut tavoitepäivän: 6.12.2015 esiinnymme Voittaja 2015 näyttelyssä, jonne olen viemässä mallikelpoisen koiran.
Sitä en osaa sanoa mikä on syynä muodostuneelle käytösmallille, sillä Norja ei ole saanut pentuaikana vierasta koiraa niskaansa tai muuta ikävää kokemusta.
Onko taustalla oma kokemattomuuteni (paimen)koiran kanssa, terriereiden vaikutus, luonteenpiirre, murrosikä vai kaikkien näiden sekoitus. Vähätellä ongelmaa en kuitenkaan aio ja kerron siitä rehellisesti kaikille, jotka jaksavat kuunnella.
Norja on kuitenkin pääosin ihana valloittava itsensä enkä sitä vaihtaisi toiseen.
Käymme paljon lenkeillä toisten koirien kanssa, missä Norja osaa hyvin koirakielen ja tulee loistavasti juttuun kun kyseessä on "oman porukan" koiria. Eli agressiivisestä koirasta ei missään tapauksessa ole kyse!
 |
| Norja oli lampaisiin syttymässä jälleen. Kuvassa Norja, Norjan tätipuoli Laava, täti Selma, mummi Poppa ja ei sukua Bud. Norja ei ärjynyt kenellekkään :) |
Ludvigin harrastus frisbeegolfin parissa
Ludvig - tuo harrastuskoirien maskotti. Minun mieheni ja meidän Ludvig ovat löytäneet yhteisen harrastuksen nimittäin frisbeegolfin. Ludvig sattuu olemaan luonteeltaan vähän tossukka ja varsinkin yksin ollessaan alleviivatun helppo tapaus.
En ole ikinä ollut mukana kentällä, mutta pelkkiä hyviä huhuja sieltä on kantautunut. Ludvig tallustaa koko kierroksen ajan mieheni perässä vapaana, tulee heittopaikoille mieheni taakse tarkailemaan mihin frisbee lähtee ja jatkaa tallustamista. Kun Ludvigille sanoo "näytä" se juoksee frisbeen luokse, tökkää tassullaan sitä ja juoksee takaisin. Jos sille sanoo "etsi" se syöksyy pusikkoon, etsii frisbeen ja tuo sen miehelleni. Minulla ei ole mitään käsitystä miten se heti osasi erottaa käskyjen eron vaikka kyseessä on sama esine. Useat ihmiset kentällä ovat tulleet ihmettelemään koiran upeaa käytöstä ja joku tiedusteli koiran vuokrausta.
Olen kyllä ylpeä meidän Kuhvosta ja sen terävästä päästä ja tossukka luonteesta!
 |
| Tämä kuva omistettu entiselle työkaverilleni: kyllä ludvigilla on muitekin ilmeitä kuin se toljotus! |
