perjantai 31. heinäkuuta 2015

Norjan kontakti

Ennen pennun ottoa tulin miettineeksi, että millaiset kontaktit haluan opettaa seuraavalle koiralle. Sitten tuli se ihana pentuvaihe. Unohdin täysin pohdintani ja kun Pete kysyi minulta, että millaiset kontaktit meinaat opettaa Norjalle olin ihan huuli pyöreenä "ainiin sekin".

Kummassakin tavassa on puolensa ja jopa niin, että minusta ideaalein vaihtoehto olisi että koira osaisi tilanteen mukaan kummatkin. Saan kuulemma satasen jos onnistun tässä koulutusvaihtoehdossa!
Pysäytyskontakti on täydellinen jos joutuu lähtemään koiran kanssa kilpajuoksuun, eli ohjaaja ei saa ollenkaan etumatkaa kontaktille ja rata jatkuu kontaktin jälkeen epämääräisenä pyörittelykiharana. Tällöin pysäytyksestä saa sen oivan puolikkaan sekunnin ehtiä peliasemiin.
Toisaalta taas juoksukontakti on nopea ja erittäin oiva tilanteissa jolloin rata jatkuu jotenkin yksinkertaisesti. Huonona puolena on juurikin tuo, että jos ohjaaja ei ehdi pelipaikoille vastaanottamaan koiraa niin koira jää pyörimään kontaktin jälkeen kuin manne anttilassa ja pahimmassa tapauksessa ottaa omatoimisesti väärän esteen.

Ikinä (eli Matulle) en ole opettanut juoksukontakteja, joten nyt sitten Norjan kanssa klikkaillaan pysäytyskontaktin loppuasentoa. Meidän omatoimitreeneissä kun ei ole vielä mitään järkyttävää to do -pakkia kerta hyppytekniikkaakin tehdään kerran kuussa, niin ollaan hyvin voitu keskittyä tähän.
Norja kun on tollainen hikipinko eli hikke eikä paljon ylimääräistä kehitä, niin kontakti näyttää jo tältä


Omasta epäilystäni huolimatta se kesti sen että säädin kameran kanssa edessä vaikka olen lähinnä harjoituksissa sijoittautunut palkkaamaan kummallekkin sivulle enkä eteen. Ja koitin saada Norjan poseeraamaan kameralle, mutta katse pysyi tiukasti maassa. Mun nörtti sanoo, että kerta tässä pitää tuijottaa maata niin tuijotetaan.

Mä pääsen tosissani agilityn suhteen back to business sitten 16 kuukauden tauon jälkeen, kun maanantaina 10.8. meillä alkaa Juhan pyörittämä pentuagi. Jos mennään samaa polkua kuin Matun kanssa olisi menty, niin maanantaisin treenaan Akatemialla vuosi kausia. Erittäin mahti juttu!

Lisäksi ilmoitin Norjan ja itseni Tuukkin pk-ryhmään. Pian varmistuu, että mahdutaanko mukaan. Olen koko kesän ollut taittajana PK:n SM-kisojen katalogissa ja siten aihe on ollut nyt jotenkin läsnä joka päiväisessä arjessa. Sitten tuli mieleen, että himputti mullahan on koira jolla on pk-oikeudet ja intoa olla kaikessa mukana. Siinä mun ja Norjan luonne sopii yhteen kuin paita ja peppu.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Ohjaajan juoksutreenit

Ollaan nyt käyty kaksi kertaa Maple Yard kennelin porukan kanssa treenaamassa mäkijuoksua ja juoksutekniikka Porvoon laskettelurinteillä.

Varsin mieltä hivelevän arvion myötä - kiitos varhaislapsuuteni yleisurheilijana - juoksutekniikkani on hyvä ja kunnossa, mutta ruuti puuttuu erityisesti lähdöistä. Annan muille paljon tasoitusta hitaalla ja tehottomalla liikkelle lähdöllä.

Asiahan ei parane kuin treenaamalla. Pyysin siskoani valmentajakseni ja suuntasimme juoksuradalle. Siskoni on opiskellut itsensä luisteluvalmentajaksi, mutta nopea voimantuotto ja räjähtävä voima ovat tuttuja käsitteitä myös luistelunmaailmasta.
Tänään treenasimme nopeaa voimantuottoa. Harjoituksissa on tarkoitus tehdä lyhyitä mahdollisimman nopeita toistoja ja palautua niistä pitkään. Eli itse suoritus kestää n. 5 - 10 sekunttia, josta sitten palaudutaan 2 - 4 minuuttia. Hengästyminen, hiki ja maitohapot eivät ole siis tavoiteltavia asioita näissä harjotuksissa.

Ensin teimme 5 x 15 m pikaspurtteja. Kellotimme samalla aikoja, jotta saatiin minut varmasti tekemään maksimitasolla töitä.


Tämän jälkeen teimme "luisteluhyppyjä", ensin 2 x 10m matka ja sen jälkeen vaihdoimme vain 8 hyppyyn x 3 paremman tekniikan aikaan saamiseksi. Tarkoituksena taas oli mahdollisimman nopea ponnistusvaihe.



Seuraavaksi kehitimme pohjelihasta tasajalkahypyillä. Hypyt piti jälleen suorittaa mahdollisimman nopealla ponnistuksella, yksi hyppy kaikkineen vaiheineen sai kestää korkeintaan sekunnin. Tavoitteena oli ilmalennon aikana suoristaa jalat täysin suoraksi, mutta laskeutua kuitenkin taas polvenjouston kanssa aina 90 asteen kulmaan. Jossei liikkeeseen keskittynyt meinasi hypystä tulla vain kiukkuista tasajalka hyppelyä ilman polven joustoa. Toistoja oli 10 x 5.



Tämän jälkeen teimme telemark hyppyjä nopealla temmolla. Toistot 6 x 5 (eli 3 hyppyä per jalka).
Huomasin, että keskivartaloni tarvitsee vahvempia lihaksia. Hyppyjen aikana tasapaino meinasi jatkuvasti horjahtaa minne sattuu!


Näiden teknisten voimankäyttö harjoitteiden lisäksi minun pitäisi rientää salille  kasvattamaan lihasvoimaa erityisesti reisiin. Suurten painojen nostelu kehittäisi nopeaan lähtöön tarvittavaa voimaa. Kuntosali ei vain insiroi minua liikuntaympäristönä juuri ollenkaan! Jos vaikka painava kahvakuula ajaisi samaa asiaa..?

Treenin päätteeksi juoksin kerran 50m pikamatkan aikaan 3,4 sekunttia. Aika mitattiin käsipelin ja kello käynnistettiin kun itse sanoin "hep". Olen vähän itsekkin hämmentynyt kuinka hidas olen reagoimaan toisen sanomaan n - y - t NYT lähtökäskyyn. Reaktioaikani on varmaan jotain 2 sekunnin luokkaa!!! Lisäksi siskoni sai älynväläyksen, että käytän samaa sanaa itselleni mitä agilityssä annan koiralle liikkelle lähdön merkiksi. Tällöin ehdollistan myös itseni lähtemään liikkeelle/toimimaan kun sanon "tule". Hauska ajatus ja varmasti otan käyttöön!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Puoli vuotias Norja

Norja täytti lauantaina 11.7. tasan puoli vuotta.


Lähestyvän merkkipäivän kunniaksi Norja pääsi ennalta suunnittelemattomalle eläinlääkärireissulle.
Norjasta on kehittynyt luonnon oma pieni jätemylly, jonka kitaan päätyy kaikki ennen kuin reaktiokykyni ehtii edes tajuta mitä tapahtuu. Tänä kesänä todistettavasti Norja on ehtinyt syödä kaksi hiirenraatoa, yhden tunnistattoman raadon sekä silakoita, joita joku on jättänyt keskelle metsään kannon päälle.

Ensimmäinen hiirenraato ei aiheuttanut mitään. Se oli vielä täysin tunnistettava harmaineen karvapeittoineen. Toinen hiirenraato on mielestäni lojunut jo viikko kausia ojassa. Siinä oli sen verran hyvä mädäntymisaste, että Norjan maha meni sekaisin.
Silakat oli nyt tämän loppuvan viikon tiistaina. Silakat löytyivät meidän läheisestä metsästä, keskeltä metsää. Norjan käytös vähän muuttui loppuviikkoa kohden. Se oli normaalia rauhallisempi, öisin kuitenkin levoton ja torstai iltana se läähätti syyttä. Perjantaina mieheni meni sitten Norjan kanssa käymään lääkärissä myrkytysepäilyn vuoksi. Norjalta tutkittiin kaikki; palpoitiin maha, tutkittiin suu, silmät ja korvat. Lisäksi otettiin täydellinen verenkuva sekä maksa- ja munuaisarvot. Jälkimmäisen testin tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta veriarvot olivat niin täydelliset kuin voivat vain olla. Lääkäri totesi koiran olevan erinomaisessa kunnossa ja erittäin terveen tuntuinen. Siispä selvittiin vain säihkähdyksellä. Lääkäri epäili oireilun johtuneen siitä, että maha on saattanut vähän kiertää.

Ja kiva, että Norja on todella terve!

Tästä kuvasta oli enää n.50m silakkapaikalle
Matu, Norja ja Letku sateisen lenkin loppumetreillä
Mittasin Norjan tänään ja sain aina eri mittaustuloksen. Keskimääräisesti Norja on sunnilleen 45cm tienoilla. Eli ihan rehellinen maksikoira se on jo ja varmasti tuosta vielä pari senttiä kasvaa. Se on ihan kiva juttu bordercollielle.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesäloman aktiivinen loppurutistus: Hyppytekniikkaa ja Maple Yard kennelleiriä


Kesäloma alkoi, satoi vettä, lopulta paistoi vähän aurinko ja sitten loppui loma. Onneksi, vielä kerran, ONNEKSI olen säästänyt yhden viikon kesälomaa syksylle. Muutoin voisi käydä työaika pitkäksi joulua odotellessa.

Kesälomani viimeinen viikko sisälsi normaalia enemmän koirailua. Toissa viikonloppuna olin koiravahtina kasvattaja Tiinan luona Mäntsälässä, kun Tiina itse oli maajoukkuekarsinnoissa Jyväskylässä. Sen viikonlopun lauma sisälsi kaksi bordercollieta, joista Norja oli toinen, ja kolme lassieta. Matu ja Letku vietti laatuaikaa mieheni kanssa kotona.
Tajusin jälleen kerran kuinka paljon haluan muuttaa maan tasalle ja kuinka yksinkertaista koirien hoito voi olla. Miten olenkaan kehittänyt niin suuren vaivan komposta koirat ja rappukäytävä. Aidattu piha ja lenkille lähtö suoraa ulko-ovesta tuntui suorastaan luksukselta! Nyt äkkiä taloja katsomaan.


Norja ja Eve (Maple Yard K-pentueesta)


Mäntsälästä kotiin palattuani Norja pääsi Mari Sydänmaalakan hyppytekniikkakoulutukseen. Jaoimme yksityistunnin Norjan veljen Masan ja tietenkin Masan omistajan Tiinan kanssa. Norja suoritui harjoituksista varsin esimerkillisesti. Tästä on hyvä siis jatkaa hyvän tekniikan treenaamista. Olisihan se hyvä, että koiralle saisi alusta saakka hyvän hyppytekniikan. Nopeilla bortsuilla kiireessä kun tuppaa rimat kolisemaan, niin toivon karsivan turhan kolinan pois hyvällä tekniikalla. En kyllä vielä edes tiedä, kuinka nopea Norja tulee olemaan. Tyttö kun on tuommoinen ajattelija. Se ensin ajattelee, opettelee rauhassa, miettii asiaa viikon ja tekee sen jälkeen juuri niin kuin toivottiin. Vauhti siis tulee varmasti kasvamaan, kun palaset loksahtelee paikoilleen.

Elokuussa meillä alkaa sitten Agility Akatemialla ohjatut tunnit. Todella mukavaa päästä kokeneen valmentajan käsiin. Liiallisella omatoimitreenillä lähinnä pelkään toistavani jotain asiaa väärin, siksi on hyvä olla valvovan silmän alla.


Perjantaina suuntasimme koko koiratrion kanssa Kiteelle Villa Taivaannastaan Maple Yard kennelleirille. Olin odottanut leiriä todella paljon ja se on minulle yksi parhaista syistä hankkia rotukoira. Kyllähän leiri ylitti kaikki odotukset! Säät suosi (ehkä liiankin kanssa), koirat tulivat hyvin toimeen ja ihmiset olivat vallan mukavia.

Kiteelle ajaa täältä meiltä sen viitisen tuntia, joten perjantaina treenasimme ihan vain vähän putki+hyppy yhdistelmää Norjan kanssa. Lauantai oli koko päivä agilityä ja aurinkoa. Se näkyy myös rintakehäni värityksestä, joka on nyt onneksi taittumassa jo rusketukseksi.
Sunnuntaina meillä oli leiripäätös kilpailu, johon otin kisaponikseni Matun. Kiitos kaikille kärsivällisille, jotka jaksoivat aina Matun vuorolla laskea rimat alas. Olihan Matu ainoa kisaava minikoira. Kilpailimme möllisarjassa ja ainoana tasoituksena saimme siis rimat Matulle sopiviksi. Kilpakumppaneina oli sitten maksikokoisia bortsuja ja pitkäkarvaisia collieita. Tattadaa - Matu tuli upeasti 4. sijalle! Olin aika häkeltynyt, oikeasti. En ajatellut minikoipien pääsevän tarpeeksi lujaa.
Kaikki saivat suorittaa radan kolme kertaa. Matu sai nollat jokaiselta kolmelta kerralta. Aikakin taisi pysyä suhteellisen samana. Siinä minun tasaisen varma kisaponi.

Sunnuntaina Norjan kanssa sain tukea myös tokonoudon kanssa. Olin kuvitellut, että meillä on ongelma että Norja tiputtaa kapulan puolessa välissä matkaa. Eihän se sitten niin tuossa ympäristössä ollutkaan - päin vastoin! Hyvä että Norja edes luovutti koko kapulaa.
Siispä kahden lelun leikki ja kapulan kanssa klikkailu on tuottanut vahvaa tulosta. Tällä kehitysvauhdilla voin hyvinkin kuvitella, että voitaisiin joskus Norjan kanssa uskaltautua toko-kokeisiin saakka.

Mä oon viime aikoina salaa ruvennut haaveilemaan kamerasta, joka pysyy liikkeen perässä eikä tekisi kohteesta sumeata.





Ajattelin nopeuttaa Norjan sisäsiisteys projektia ja kasvattaa meidän parvekkeelle nurmikon. Nurmikon kasvatus onnistui, mutta ei Norja sitä tajua että se on piha johon voi tehdä tarpeet. Sitten tyydyin lopulta juoksemaan pari kertaa päivässä lisää raput ylös ja alas. Nyt Norja onkin 95 % sisäsiisti. Ainoastaan hämmentävästi joskus voi kakat tulla, jos venytän iltalenkille lähtöä liian pitkään esim. yhden blogin kirjoittamisen takia.

Kyllä Norja vietti kesäpäivää nurmikolla, mutta siinä olikin kaikki ilo nurtsista.
Löysin Norjalle täydellisen koiratuotemerkin - Non-stop.