torstai 25. kesäkuuta 2015

Agilitykentältä riemua

Moro!

Norja oli tänään täydellinen treenikaveri.

Tämän postauksen testiksi kopioin oman fb-päivitykseni, koska  toisin en asiaa kertoisi:

NORJA ja agility, he taisivat löytää toisensa tällä viikolla!
Näet alla olevassa kuvassa tuon lelun. Treenin päätteeksi Norja lähti rallattamaan lelu suussaan kaikkia treenattuja esteitä, se juoksi putken läpi, toisen putken läpi ja vielä tarjosi pari "hyppy"estettä. Ahh! Nyt me jaetaan Norjan kanssa sama intohimo. Parasta tuossa koirassa on, että se selvästi jää funtsimaan asioita mitä sille on opetettu ja tekee ne vielä paremmin seuraavissa treeneissä.
Lelupalkka on muodostunut jo vahvemmaksi kuin namipalkka. Ja sosiaalinen palkka on ottanut jo jalansijaa. Norja karkasi lelulle ennen aikojaan ja jätin huomioimatta asian (olin siis vain hiljaa). Norja jäi katsomaan minua hämmentyneenä, tiputti lelun, tuli luokse ja teki pyydetyn asian. Jonka jälkeen se tietenkin jes huutojen kera pääsi taas lelulle ja lähti tappamaan sitä täysillä. Hitsit oon ylpee tosta pirpanasta!


Kovaa

Norja, lelu ja putkirallattelu

Mun aarre

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Norja ui


Laitettiin se ensin juhannuksena laiturilta uimaan kohti rantaa ja niihän se ui. Mutta siltä reissulta ei saanut mitään järkevää todistusaineistoa, koska Norja valikoi suorimmaksi reitiksi laiturin alta uimisen.

Nyt houkuteltiin se lähtemään pallon perään Ruotsinkylän uittopaikalla. Ja sinnehän se meni. Norja ei nouda palloa vielä yli 5m päästä vedestä, mutta lähietäisyys sujuu ujostelematta.


torstai 18. kesäkuuta 2015

Road trip Inariin


Muotkan tunturialueen maisemissa Matu, Norja ja Lettu
Loman alkajaisen kunniaksi Norja pääsi ensimmäisen kerran osteopaatin käsittelyyn. Olin kuullut paljon positiivista palautetta Ketolan Jerrystä, joten päätin viedä Norjan hänen vastaanotolle. Vaikka Norjan vahvuuksiin ei kuulu paikallaan olo tai liiallinen rauhoittuminen, astelin täysin luottavaisin mielin vastaanotolle. Ja luottoon olikin aihetta. Norja käyttäytyi kuin vanha tekijä käsittelyssä. Hän makasi rauhallisesti hoitopöydällä koko käsittelyn ajan ja antoi vaihtaa kylkeä ongelmitta.
Jerryn käteen löytyi hieman jumissa oleva rangan keskiosa sekä kireä oikea kylki. Nämä ovat kuulemma tavallisia nuorelle vauhdikkaalle koiralle, jolta ei vielä löydy lihasta liikkeen tuottoon vaan se kompensoin vauhdin tuoton rakenteellaan. Onneksi nuoren koiran kudokset vastaavat nopeasti hoitoon ja kireydet saatiin sulatettua. Uusinta käyntiä suositeltiin elo-syyskuulle. 
Norja näytti nauttivan täysin käsittelystä ja makasi silmät puoliksi kiinni pöydällä.



Sunnuntaina pakkasimme auton täyteen retkeilyvarusteita sekä koirat häkkeineen ja suuntasimme Lapin Inariin. Olimme vuokranneet erämökin Muotkan tunturin erämaasta. Suunnitelma oli mennä nukkumaan kevään univelat pois ja kerää luonnon hiljaisuudesta kaikki saatavissa oleva voima. Erämaa oli koirille paratiisi. Ne saivat nuuskuttaa, juosta ja kirmata sydämensä kyllyydestä Lapin villissä luonnossa. Porot kyllä pysyivät tehokkaasti poissa mökin pihapiiristä.
Keskiyön auringossa reissun tavoite toteutui. Milloinkaan ei ollut ihan varma paljonko kello oli, joten nokosille oli aina aikaa. Nyt on kyllä levätty ja samoiltu raikkassa luonnossa.
Säät eivät tätä vuonna suosinut. Normaalisti Lapissa olemme saaneet nauttia helteestä näin kesäkuussa, mutta tänä vuonna tuli kolme päivää vettä. Se siitä keskiyön auringosta.

Meidän pikku erämökki ja sen vahti
Kiitän koirakohtalottaria kolmesta koirasta, joiden kanssa on helppo automatkustella. Joudun automatkojen aikana kurkkaamaan vain häkkeihin, että tulihan koirat mukaan. Niin hiljaa ne kaikki häkeissään nukkuvat koko matkan. Vaikka matka-aika olisikin 15 tuntia. Teimme farmaristamme matkaversion poistamalla takapenkit ja laittamalla häkit niiden tilalle. Näin saamme koirien matkustamon lämpötila pysyy samana kuin ohjaamossa. Ja kerta kuskia joutuu vaihtamaan 2 - 3 tunnin välein, pääsevät koirat jaloittelemaan yhtä usein.



Täällä me olimme
Neiti hotellireissaaja
Norja sai kokea reissulla myös ensimmäisen hotelliyönsä. Olimme jakaneet menomatkan kahteen osaan. Ensimmäinen Keravalta Rovaniemelle ja toinen Rovaniemeltä Inariin. Rovaniemellä yövyimme City Hotellissa. Hotellissa oli vain 10 € lemmikkilisä (ei edes koirakohtainen). Lisäksi saimme namipalatikun koirille respasta, joten hotelli lunasti lupauksensa koirayställisyydestään. Muutoinkin hotellin taso yllätti positiivisesti. Huoneet olivat uudenaikaisia ja siistejä sekä aamiainen oli yksi parhaista mitä olen Suomessa syönyt. Eli jos matkaat Rovaniemelle koiran kanssa, voin lämpimästi suositella ko. hotellia. Itse yö meni Norjan kanssa mukavasti. Norja nukkui aivan kuin kotona minun jalkapäässä koko yön nätisti.
Meidän Ludvigilla on enemmän ongelmia uusien paikkojen ja nukkumisen kanssa. Sillä iskee hämmentävä vahtivietti / stressi päälle ja se saattaa viettää koko yön möhkien joka ikistä ääntä ja varmuuden vuoksi pari ylimääräistä kertaa. Nytkin Ludvig sai viettää hotelliyön vessassa. Ei olisi meidän muiden nukkumisesta tullut mitään. Inarissa se oli sen verran väsytetty ja siellä oli niin hiljaista, että Ludvigikin vietti yönsä nukkuen. 


Meno matkalla kauppareissulla sain mielestäni loistavan impulsiivisen idean, että ostan koirille naudan rustoluut. Niissä koirilla olisi vähän tekemistä, kun kerta saavat olla ulkona niin paljon. Näin jälkikäteen idea oli hyvä, mutta Norjalla kyllä meni pakki täysin sekaisin rustosta. Idea antaa siis odottaa uusintaa ainakin vuoden. 

Tämä on se kuva. Norja Ruotsissa.
Paluumatkalla kävimme nuuskaturisteina Haaparannassa. Joten jälleen kerta yksi ensimmäinen kerta Norjan listasta voidaan vetää yli - ensimmäinen ulkomaan reissu. Kyllä, Norja oli kokonaiset 30 min Ruotsin puolella. Nautimme eväspikinikin Ruotsin puolella joen rannalla katsellen Suomen rannikkoa. Tämän alla olevan kuvan aikana Ludvig perhana meni ja söi kaikki edellisenä päivänä paistetut eväsletut. Kyllä harmitti. Ensimmäinen kerta, kun jok’ikinen lettu onnistuu, eikä edes se ensimmäinen mene muussiksi. 

Matu ja Letku Ruotsissa

Ne letut, joista nappasin kuvan ennen kuin tiesin mikä niiden kohtalo tulee olemaan seuraavana päivänä.
Ulkoilua, ulkoilua, ulkoilua. Sitten maistuu uni.



Hei tänäänkin sataa!

Tunturit





Matu ja Letku ovat vähän saunahulluja. Ylälauteille on aina päästävä ja sieltä tullaan vain komentamalla pois. Norjakin viihtyi hetken aikaa.

Olin jo tovin huolestunut Norjan yläkulmamaitohampaista, jotka eivät meinanneet ollenkaan tipahtaa. Uudet kulmurit olivat kasvanneet pitkälle ja vanhat olivat vielä tiukasti kiinni. Laitoin jo viime maanantaina viestiä meidän pentueryhmään, että pitäisikö mennä poistattamaan kulmurit. Toinen kulmuri sitten tipahti saman viikon torstaina riehakkaan leikin yhteydessä agikentällä ja toinen mystisesti jäi Lappiin. Kaikki siis hyvin ja lekuria ei tarvittu. Hyvä niin.

Ludvig senkin ahne pirulainen. Olin unohtanut pari nappulaa hupparin taskuun ja jättänyt hupparin huoletta sohvalle. Ludvig repi reittinsä auki nappuloiden luokse. Reikä oli lopulta sekä taskun etu- että takapuolella. Etupuolelle löysin souvenir shopista hienon kangaspaikan. Takapuolelle pitää vielä ommella paikka.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Paimennushommia



Ensimmäisen paimennuskerran kehityskaari Norjan näkökulmasta:
1. hmmm - lampaankakkaa. Tuoksuu kyllä hyvälle.
2. aaaaah lisää lampaankakkaa, tuolla, tuolla, tuolla kun vaan yltäis
3. slurps tuoretta kakkaa, hyvältä maistuu!
4. mitäs, rajattu aitaus TÄYNNÄ lampaankakkaa. This is heaven! Mitäs noi villaiset eläimet tuossa lähellä pyörii
5. kakkaa, kakkaa, kakkaa, kakkaa
6. jipii, toi hihnan päässä roikkuva täti leikkii mun kanssa. Mut hei tossakin on herkullinen kakkapallero!
7. Hei mitä noi juoksevat otukset oli?
8. Juoksenpa niiden perään, khihiii kivaa!
9. tädit kehuu, tätä ne vissiin tarkoitti
10. p a i m e n n u s - I got the point!

kakka-aitaus. Norja ei edes nähnyt lampaita
Tässä kohtaan siirryimme seuraavaan aitaukseen, jossa Norja jo huomasi lampaat ja syttyi niille






Tykkään tuosta lampaasta, joka katsoo taakseen






Nämä olivat samalla Maple Yard No-pentueen pentutreffit. Norja pääsi leikkimään kaikkien sisaruksiensa, äitinsä, mummonsa ja isänsä kanssa.



Kuva: Tiina Hasu