sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

On Mikki nyt merelle lähtenyt...



Norjan ensimmäinen venematka meni turvallisesti sylissä. Palkintona oli luontokirmailua mökkimaisemissa. Pikku bc touhotti menemään itsensä väsyksiin. Lauantai-iltana koirista ei kuulunut mitään ja saimme viettää rauhallisen koti-illan. Kaikki sikeästi unten mailla.
Mutta nopeastippa juniori latautuu! Tänään tuttuun aikaan aamu kuudelta alkoi jo touhotus, että jotain olisi kiva nyt tehdä. Hierasin unihiekat silmistä ja lähdin koirineni metsään.

Sain täydellisen mahdollisuuden testata terrierien metsästysviettiä hajunjäljellä tänä aamuna. Metsässä huomasin ensimmäisenä rusakon istuskelevan noin 50 m päässä. Nopeasti nappasin terrierit, jotka eivät olleet havainneet mitään, hihnaan ja yritin odottaa 5 minuuttia. Mutta ilman kelloa, koirien kanssa mättäällä kököttäen jo 2 minuuttia voi tuntua viideltä. Lähdimme sitten paikkaan jossa näin rusakon. Eipäs mennyt kuin puoli sekunttia, kun terrierit otti jäljen maasta. Seurasimme (terrierit seurasi ja minä tulin perästä hihnoissa roikkuen) jälkeä noin 100 metriä, jonka jälkeen maastoi vaikeutui niin että päätin leikin riittävän. Jäljen aikana koirat ei haukkunu tai haukahdellut, eli luultavasti kipakka metsästyshuuto liittyy varsinaiseen ajoon, jolloin kohde on mahdollisesti näköpiirissä. Koko tänä aikana Norja oli vapaana ja tuli vain mukana minne muutkin menivät ymmärtämättä mistä muu lauma niin touhottaa.

Mun metsästysterrierit. Harmi, ettei jänispata kuulu ruokavaliooni.





Uus-Guineapapuan valkoinen metsäterrieri




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti