sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pirpanalle 11 vk ja Matu mölliqueenina

Oltiin eilen epistelemässä Matun kanssa. Arvoin vielä kotona, että kannattaako lähteä ollenkaan kun tyttö näytti olevan niin unten mailla. Lähdettiin kuitenkin jo sillä varjolla, että Norja pääsee käymään toisessa hallissa ennen maanantain toko-treenejä.

Oli kyllä kivat epikset! Koiria ei ollut 200 000, joten luokat etenivät mukavalla vauhdilla. Ilmoittautuminen oli sujuvaa ennakkoilmoittautumisen ja ennakkoon täytettyjen sihteerilappujen takia ja siellä oli kaksi rataa - hyppy- ja agirata! Päätin, että tänään mennään tekemään ensimmäisellä yrittämällä oikein ja ostan vain yhdet lähdöt / rata.

Siinä ennen oman luokan alkua Matu ei edelleenkään vaikuttanut siltä, että se olisi ollut kovin innoissaan. Koitin nostaa sen kierroksia aluksi turhaan, päätin jättää sen sitten rauhaan ettei ota paineita asiasta. Jätin sen yksin rataantutusmisen ajaksi. Se vissiin näki, kun hölkkäilin siellä ja pilke oli syttynyt silmiin kun tulin noutamaan sitä. Sain sen syttymään täysin meidän lämppäleikkiin ja radalle pääsin hyvä vireisen koiran kanssa.

Hyppyrata oli erittäin suoraviivainen, jossa oli pitkiä koko kentän mittaisia suoria tykityspätkiä. Kaikki käännökset taisivat tapahtua putkien avulla. Juostahan siinä itsekkin sai, mutta Matun kanssa homma toimii. Pystyn lähettämään sen suhteellisen kaukaa esteelle ja se hakee hyvin esteet. Luotan koiraani täysin, enkä jännitä jättää sitä suorittamaan esteitä. Nopea nollavoitto sieltä tuli ensimmäisellä yrityksellä ajalla 21,79. Olikohan radalla nyt 18 estettä?

Agiradalle otin samat lääkkeet käyttöön vireen suhteen. Rata sisälsi jo hieman enemmän mutkia ja ansaesteitä ja radan pituus taisi olla sellaiset 20 - 22 estettä. Oli oikein kiva kuin tykittämisradan jälkeen pääsi tekemään vähän jotain ohjauskuvioita. Rata ei tuottanut meille vaikeuksia, mutta 5 virhepistettä napattiin puomin alastulokontaktilta. Nopein aika 35,40 virhepisteiden kanssa riitti 3. sijalle. Tuomari Ville Liukka antoi palautetta että "jäätävän kova aika ja hyvän näköistä menoa".


Olen vissiin kirjoittanut aikaisemmin, että mun ja Matun homma toimii. Mutta asia on vieläkin näin. Vireen nostaminen on meille aina välillä se työstettävä asia, joka vaikuttaa merkittävästi kuinka nopeasti Matu laittaa töppöstä toisen eteen. Nopeimillaan ihan riittävän nopeasti. Ylivireiseksi tuota on mahdotonta saada. Saas nähdä tuunko painimaan Norjan kanssa sitten sen asian kanssa. Sen verran tasainen Matu on ja ollaan hiottu tää juttu, että tiedän täsmälleen kuinka pitkältä voin sen esteelle lähettää ja ehdinkö ohjata edestä vai takaa. Kaikki toimii. Matu ei keksi mitään omia kiemuroita, eikä jää jalkoihin pyörimään. Jos se menee väärälle esteelle, se on puhtaasti ohjaajan vika. Sen kanssa agilityä kuvaa vain yksi sana - vaivaton. Jos me oltaisiin alettu kisaaminen niin tuo varmasti olisi koira joka tasaisesti tekisi niitä nollia.

Meillä muuten menee aina paremmin kun kukaan ei ole kuvaamassa suoritusta. Siksi ei nytkään ole videota suorituksista. Otankohan itse paineita kamerasta!



Tuossa on meidän Norja. Tänään 11 viikkoa. Energiaa riittää. Osaa se myös keskittyä. Matokuuri saadaan tänään päätökseen ja pääsiäisen jälkeen kaveri saa ensimmäisen rokotteen. Siitä on kasvamassa näillä näkymin rohkea, avoin ja iloinen koira. Nyt se on saanut rauhassa kehittää motoriikkaa ja vauhtia metsässä esteinään risut ja juuret. Hyvältä näyttää jo.


Meillä alkoi Nina Mantereen toko treenit viime maanantaina. Halli oli jännittävä aluksi, kun viereisellä radalla paukuteltiin keinua. Hyvin se keskittyi sivulle tuloihin ja seuraamiseen. Kahden lelun leikki ei oikein ottanut lähteäkseen jännityksessä tai nälässä, mutta sitä ollaan nyt treenattu kotona erikseen. Huomenna taas on uudet treenit. Agility alkaa meillä vasta elokuussa. Sitä ennen opetellaan leikkimään kaikkialla, juoksemaan kovaa ja irtoamaan eteen. Kaikki ilon ja riemun kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti