lauantai 28. maaliskuuta 2015

Matu löytyi koirakirjasta - melkein

Jatkan loppumatonta tutkimusta aiheesta "mitä rotuja koiristani löytyy". Kasvattaja ei ole vastannut viesteihini, kun olen koittanut onkia emän kuvan häneltä näin jälkikäteen.

Ludvighan on yks yhteen luonteensa suhteen kuin cairninterrieri. En kyllä ikinä ole cairnia omistanut, mutta Ludvig täsmää siihen mitä niistä olen lukenut. Nyt löytyi Matullekkin match - bretagnenbassetti!

Kuulkaas ote kirjasta Koirarodut Suomessa, kirjoittanut Maarit Laaksonen

Bretagnenbassetti (basset fauve de bretagne)

Luonne ja soveltuvuus
Bretagnenbassetti on ajava koira, jota käytetään metsästettäessä erityisesti vaikeassa maastossa kuten tiheissä metsissä ja korkeilla rinteillä. Se vainuaa riistan ja ajaa sen liikkeelle samalla tiedottaen kuuluvalla haukulla metsästäjälle ajon kulusta. Bretagnenbassetti soveltuu Suomen oloissa erityisen hyvin jäniksen ajoon. Rotu soveltuu eloisan luonteensa vuoksi myös seurakoiraksi. Se tulee tavallisesti hyvin toimeen lasten ja useimpien koirien kanssa, mutta muihin pieniin eläimiin kuten kissoihin se tulee totuttaa jo heti pentuna. Voimakkaan metsästysvietin vuoksi sen irtipitäminen voi olla hankalaa. Rotu tarvitsee aktiivisuutensa vuoksi runsaasti säännöllistä liikuntaa ja toimintaa, jottei se pitkästyisi. Bretagnenbassetti on luonteeltaan basseteille tyypillisesti itsepäinen, joten tottelevaisuuskoulutuksen antaminen voi vaatia omistajalta palon kärsivällisyyttä. Rodun kanssa voi metsästyksen lisäksi harrastaa esim. metsästyskoirien ajokilpailuja (MÄAJ) tai jäljestystä (MEJÄ).





AIVAN kuin Matu. Jos mahdollista, niin sen jäljen ottaminen on vahvistunut entisestään. Vielä jonkin aikaan sitten luulin, että se metsästää silmällä ja lähtee ajoon liikkuvan riistan perään. Tällä viikolla olimme metsässä lenkillä, ja sinne lähti tyttö kuuluvasti kirkas ajohaukku seuranaan. Ja aivan varmasti en nähnyt jänistä/rusakkoa siitä paikasta mistä otti ja lähti. Tulimme varmaankin suoraan tuoreen jäljen päällle. Haukusta pystyn päättelemään onko ajo vielä käynnissä vai onko neiti jo matkalla takaisin. Takaisintulomatkat ovat äänettömiä. Onneksi ajo ei kestä kerrallaan kuin alle minuutin, joten nopeasti saan Matun taas vierelleni. Ainoaksi pelokseni siis jää mahdolliset autotiet.
Ja tuo itsepäisyys - onneksi meillä on Matun kanssa niin hyvä ja kiintynyt suhde, että pääsääntöisesti toimii käskyjen mukaan (ei kyllä ajon aikana!). Ja välillä kyllä on kuulolla mutta täysin omalla vauhdillaan. Mutta hoitopaikoista yleensä tulee palautetta, että onpas itsepäinen neiti. Mun Matu.

Lisähaulla löytyikin kiva suomalainen blogi tästä.

Sieltä lainaus: Mielestäni Lilli on hyvin nokkela ratkaisemaan varsinkin aktivointileluja sekä todella nopea ja innokas oppimaan temppuja. Lilli on myös pohjattoman ahne ja olen kuullut, että muillakin bretagneilla olisi sama ominaisuus... 

Bretagnenbassetti ei ole myöskään ehkä niitä uskollisimpia rotuja, ainakin Lillin kohdalla väitteen "ihmisen paras ystävä" voisi muuttaa muotoon "ruokakupin paras ystävä" tai "oravan paras ystävä". Miellyttämishaluakin silti löytyy toisinaan.

Lainaus istuu sekä Matuun että Ludvigiin kuin nenä päähän! Olen vakuuttunut, että tätä rotua löytyy kavereista ja paljon. Mutta luppakorvat ei kyllä ole peritynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti