sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pirpanalle 11 vk ja Matu mölliqueenina

Oltiin eilen epistelemässä Matun kanssa. Arvoin vielä kotona, että kannattaako lähteä ollenkaan kun tyttö näytti olevan niin unten mailla. Lähdettiin kuitenkin jo sillä varjolla, että Norja pääsee käymään toisessa hallissa ennen maanantain toko-treenejä.

Oli kyllä kivat epikset! Koiria ei ollut 200 000, joten luokat etenivät mukavalla vauhdilla. Ilmoittautuminen oli sujuvaa ennakkoilmoittautumisen ja ennakkoon täytettyjen sihteerilappujen takia ja siellä oli kaksi rataa - hyppy- ja agirata! Päätin, että tänään mennään tekemään ensimmäisellä yrittämällä oikein ja ostan vain yhdet lähdöt / rata.

Siinä ennen oman luokan alkua Matu ei edelleenkään vaikuttanut siltä, että se olisi ollut kovin innoissaan. Koitin nostaa sen kierroksia aluksi turhaan, päätin jättää sen sitten rauhaan ettei ota paineita asiasta. Jätin sen yksin rataantutusmisen ajaksi. Se vissiin näki, kun hölkkäilin siellä ja pilke oli syttynyt silmiin kun tulin noutamaan sitä. Sain sen syttymään täysin meidän lämppäleikkiin ja radalle pääsin hyvä vireisen koiran kanssa.

Hyppyrata oli erittäin suoraviivainen, jossa oli pitkiä koko kentän mittaisia suoria tykityspätkiä. Kaikki käännökset taisivat tapahtua putkien avulla. Juostahan siinä itsekkin sai, mutta Matun kanssa homma toimii. Pystyn lähettämään sen suhteellisen kaukaa esteelle ja se hakee hyvin esteet. Luotan koiraani täysin, enkä jännitä jättää sitä suorittamaan esteitä. Nopea nollavoitto sieltä tuli ensimmäisellä yrityksellä ajalla 21,79. Olikohan radalla nyt 18 estettä?

Agiradalle otin samat lääkkeet käyttöön vireen suhteen. Rata sisälsi jo hieman enemmän mutkia ja ansaesteitä ja radan pituus taisi olla sellaiset 20 - 22 estettä. Oli oikein kiva kuin tykittämisradan jälkeen pääsi tekemään vähän jotain ohjauskuvioita. Rata ei tuottanut meille vaikeuksia, mutta 5 virhepistettä napattiin puomin alastulokontaktilta. Nopein aika 35,40 virhepisteiden kanssa riitti 3. sijalle. Tuomari Ville Liukka antoi palautetta että "jäätävän kova aika ja hyvän näköistä menoa".


Olen vissiin kirjoittanut aikaisemmin, että mun ja Matun homma toimii. Mutta asia on vieläkin näin. Vireen nostaminen on meille aina välillä se työstettävä asia, joka vaikuttaa merkittävästi kuinka nopeasti Matu laittaa töppöstä toisen eteen. Nopeimillaan ihan riittävän nopeasti. Ylivireiseksi tuota on mahdotonta saada. Saas nähdä tuunko painimaan Norjan kanssa sitten sen asian kanssa. Sen verran tasainen Matu on ja ollaan hiottu tää juttu, että tiedän täsmälleen kuinka pitkältä voin sen esteelle lähettää ja ehdinkö ohjata edestä vai takaa. Kaikki toimii. Matu ei keksi mitään omia kiemuroita, eikä jää jalkoihin pyörimään. Jos se menee väärälle esteelle, se on puhtaasti ohjaajan vika. Sen kanssa agilityä kuvaa vain yksi sana - vaivaton. Jos me oltaisiin alettu kisaaminen niin tuo varmasti olisi koira joka tasaisesti tekisi niitä nollia.

Meillä muuten menee aina paremmin kun kukaan ei ole kuvaamassa suoritusta. Siksi ei nytkään ole videota suorituksista. Otankohan itse paineita kamerasta!



Tuossa on meidän Norja. Tänään 11 viikkoa. Energiaa riittää. Osaa se myös keskittyä. Matokuuri saadaan tänään päätökseen ja pääsiäisen jälkeen kaveri saa ensimmäisen rokotteen. Siitä on kasvamassa näillä näkymin rohkea, avoin ja iloinen koira. Nyt se on saanut rauhassa kehittää motoriikkaa ja vauhtia metsässä esteinään risut ja juuret. Hyvältä näyttää jo.


Meillä alkoi Nina Mantereen toko treenit viime maanantaina. Halli oli jännittävä aluksi, kun viereisellä radalla paukuteltiin keinua. Hyvin se keskittyi sivulle tuloihin ja seuraamiseen. Kahden lelun leikki ei oikein ottanut lähteäkseen jännityksessä tai nälässä, mutta sitä ollaan nyt treenattu kotona erikseen. Huomenna taas on uudet treenit. Agility alkaa meillä vasta elokuussa. Sitä ennen opetellaan leikkimään kaikkialla, juoksemaan kovaa ja irtoamaan eteen. Kaikki ilon ja riemun kautta.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Matu löytyi koirakirjasta - melkein

Jatkan loppumatonta tutkimusta aiheesta "mitä rotuja koiristani löytyy". Kasvattaja ei ole vastannut viesteihini, kun olen koittanut onkia emän kuvan häneltä näin jälkikäteen.

Ludvighan on yks yhteen luonteensa suhteen kuin cairninterrieri. En kyllä ikinä ole cairnia omistanut, mutta Ludvig täsmää siihen mitä niistä olen lukenut. Nyt löytyi Matullekkin match - bretagnenbassetti!

Kuulkaas ote kirjasta Koirarodut Suomessa, kirjoittanut Maarit Laaksonen

Bretagnenbassetti (basset fauve de bretagne)

Luonne ja soveltuvuus
Bretagnenbassetti on ajava koira, jota käytetään metsästettäessä erityisesti vaikeassa maastossa kuten tiheissä metsissä ja korkeilla rinteillä. Se vainuaa riistan ja ajaa sen liikkeelle samalla tiedottaen kuuluvalla haukulla metsästäjälle ajon kulusta. Bretagnenbassetti soveltuu Suomen oloissa erityisen hyvin jäniksen ajoon. Rotu soveltuu eloisan luonteensa vuoksi myös seurakoiraksi. Se tulee tavallisesti hyvin toimeen lasten ja useimpien koirien kanssa, mutta muihin pieniin eläimiin kuten kissoihin se tulee totuttaa jo heti pentuna. Voimakkaan metsästysvietin vuoksi sen irtipitäminen voi olla hankalaa. Rotu tarvitsee aktiivisuutensa vuoksi runsaasti säännöllistä liikuntaa ja toimintaa, jottei se pitkästyisi. Bretagnenbassetti on luonteeltaan basseteille tyypillisesti itsepäinen, joten tottelevaisuuskoulutuksen antaminen voi vaatia omistajalta palon kärsivällisyyttä. Rodun kanssa voi metsästyksen lisäksi harrastaa esim. metsästyskoirien ajokilpailuja (MÄAJ) tai jäljestystä (MEJÄ).





AIVAN kuin Matu. Jos mahdollista, niin sen jäljen ottaminen on vahvistunut entisestään. Vielä jonkin aikaan sitten luulin, että se metsästää silmällä ja lähtee ajoon liikkuvan riistan perään. Tällä viikolla olimme metsässä lenkillä, ja sinne lähti tyttö kuuluvasti kirkas ajohaukku seuranaan. Ja aivan varmasti en nähnyt jänistä/rusakkoa siitä paikasta mistä otti ja lähti. Tulimme varmaankin suoraan tuoreen jäljen päällle. Haukusta pystyn päättelemään onko ajo vielä käynnissä vai onko neiti jo matkalla takaisin. Takaisintulomatkat ovat äänettömiä. Onneksi ajo ei kestä kerrallaan kuin alle minuutin, joten nopeasti saan Matun taas vierelleni. Ainoaksi pelokseni siis jää mahdolliset autotiet.
Ja tuo itsepäisyys - onneksi meillä on Matun kanssa niin hyvä ja kiintynyt suhde, että pääsääntöisesti toimii käskyjen mukaan (ei kyllä ajon aikana!). Ja välillä kyllä on kuulolla mutta täysin omalla vauhdillaan. Mutta hoitopaikoista yleensä tulee palautetta, että onpas itsepäinen neiti. Mun Matu.

Lisähaulla löytyikin kiva suomalainen blogi tästä.

Sieltä lainaus: Mielestäni Lilli on hyvin nokkela ratkaisemaan varsinkin aktivointileluja sekä todella nopea ja innokas oppimaan temppuja. Lilli on myös pohjattoman ahne ja olen kuullut, että muillakin bretagneilla olisi sama ominaisuus... 

Bretagnenbassetti ei ole myöskään ehkä niitä uskollisimpia rotuja, ainakin Lillin kohdalla väitteen "ihmisen paras ystävä" voisi muuttaa muotoon "ruokakupin paras ystävä" tai "oravan paras ystävä". Miellyttämishaluakin silti löytyy toisinaan.

Lainaus istuu sekä Matuun että Ludvigiin kuin nenä päähän! Olen vakuuttunut, että tätä rotua löytyy kavereista ja paljon. Mutta luppakorvat ei kyllä ole peritynyt.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lampaan kakkaa

Punaisen mummolan mökin pihalla vaihdoimme tänään kesärenkaat. Aurinko paistoi koleassa säässä. Käytiin pellolla haistelemassa ja mahdollisesti maistelemassa lampaan kakkaa. Se on kuulemma terveellistä. Jätin homman koirille.


Aluksi renkaan ilmapainevääntimen (juuri se työkalu, tiedäthän) ääni pelotti Norjaa. Mutta muutama rengas myöhemmin pauke ei haitannut. Seuraavaksi kai täytyy suunnata ampuradan läheisyyteen. Sain (ehkä hullun) idean, että haluan hankkia BH-koulutustunnuksen koko kolmikolle. Ihan vain muuten vain. Opiskelin aihetta ja tulin siihen tulokseen, että Matulla ja Letkulla jo suhteellisen monta osa-aluetta kunnossa. "Pientä" hiomista toko-liikkeet vaatii, mutta meillähän on vain aikaa ja intoa.



Ludvig vaanii tyttöjä. Näethän tuon mustan pisteen. Mun mahtava trio. Tiesminkälierodun vaistot laittavat sen hiipimään heinikössa kuin jellonan.



Vaania seuraa aina juoksuralli.


Tässäpä video Norjan ja Ludvigin erittäin luovasta hetkestä. Video täyttää tekstin otsikon lupauksen tämän postauksen sisällöstä.




En tunnusta kuvaamisen kuuluvan harrastuksiini. Mutta tänään panostin normaalia enemmän muokkaamiseen. Se normaali on täysin raakakuva. Käytän vieläkin kamerassani automaatti-asetuksia, kun en ole vaivautunut perehtymään valotusten ihmeelliseen maailmaan. Muokkaukset Fotorin nettiohjelman kautta.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Sinne lähti hakupaperit eteenpäin

... ja nyt sormet ristiin, nenä kiinni ennakkomateriaaleihin ja pientä vispilän kauppaa kohtalon kanssa. Jos sitä pääsisi tekemään alan vaihdon terveydenhuollon pariin osteopaatin virassa muutaman vuoden päästä.


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pirpanalla tuli 9 viikkoa täyteen



Maple Yard No Doubt "Norja" painoi eilen illalla iltaruuan jälkeen 4,8 kg. Säkä korkeudeltaan ei ole enää monesta sentistä kiinni, että on yhtä korkea kuin Madeleine ja Ludvig.


Hirveästi vauhtia ja energiaa tytöstä löytyy. Koitan tasapainoilla sopivan aktivoinnin, leikin ja lenkkeilyn välillä. Odotan kyllä aikaa, jollain harrastukset alkavat ja koti edustaa paikkaa missä levätään. Työelämään yhdistetty pentuarki, on ollut sen verran raskasta, että uni on tullut normaalia aikaisemmin emännälle. Ihmekkös, arkipäivä alkaa meillä klo 5.00 ja viikonloppuisin 6.45. Mutta enköhän parissa viikossa totu uuteen aamuaikatauluun.


Pentu osaa tällä hetkellä mennä maahan käskystä, ottaa katsekontaktia, tulla luokse ja odottaa hetken. Lisäksi olemme treenanneet eteenpäin irtoamista. Nyt koitan muistella, kuinka opetimme Matulle ja Letkulle niin vahvan "paikka" käskyn. Matu ei ole ikinä karannut lähdöstä, joten Norjalle tavoite on vähintään sama. 


Meillä on kotona varsin aktiivinen babysitteri. Sen nimi on Ludvig. Jos joku haluaa lainaa aikuista leikittäjää pennulleen, niin täältä löytyy yksi jolla riittää energiaa ja on lehmän hermot. Noiden paini ei kyllä ota loppuakseen. Joskus luulen, että Ludvig on jo lopettamassa ja Norja sitä käy härkkimässä. Mutta kun olen ottanut Norjan pois, niin Ludvig on yhtälailla siinä mukana. Norja on kyllä lisänyt hurjasti Ludvigin kulutusta. Niiden paini on täysin äänetöntä. Matu ei painiin osallistu, eikä käy edes pyytämässä niitä lopettamaan enää. Se yleensä on jossain eri huoneessa. Matu on kyllä lämmennyt Norjalle, mutta ei vielä "alennu" sen kanssa leikkimään. Ulkona vähän hakenut juoksemaan, mutta kyllästynyt kun Norja ei vielä pysy mukana.


Näyttelypönötystä ei olla treenattu ja tämä on paras mihin tällä hetkellä pystyttiin. Tuolle vilkkaalle mielelle on vaikeampi opettaa asioita, jossa pitäisi pönöttää paikallaan. Näyttelyuraa ei kyllä olla suunniteltukkaan sitä paria näyttelyä enempää. Huomatkaa kuitenkin näyttelypuudelit yöhousuista. Tosi ammattilaisia ollaan siis jo!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Norja 8 vk

Koitappa ottaa ryhmäkuva riehakkaan bc juniorin kanssa, joka ei ymmärrä käskyä "paikka". Niin sekin hetki meni Ludvigin kanssa painiksi.


Siinä ne nyt kököttää kaikki paikallaan. 


"Matu katse"! Kaksi tuijottaa kameraan ja Norja päätti ottaa ilmeen "katson mietteliäänä alaspäin".


Kaverikuva. Norja tykkää Ludvigista ja Ludvig tykkää Norjasta. Ludvig oli vahtimassa, ettei kukaan tule varastamaan Norjan sikaa. Herrasmies.
 Otanpa erikseen Ludvigista kuvan. Mutta kukapa sieltä kurkistaa.


Ja sama Matusta. Mutta kukapa sinne taka-alalle tuli katsomaan, että mikä meininki. Näiden kuvien välissä oli oikeasti 10 min aikaakin ja mielettömät juoksuhepulit.


Ja sitten lopulta se "virallinen" Norja 8 viikkoa kuva.


Norja painoi perjantai iltana tasan 4 kg.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Aurinkoinen metsä

Kevät!
Vähän masentava harmaa tihu siirtyi syrjään vähäksi aikaan tänään ja keväinen aurinko pilkahti esiin. Teimme Norjan kanssa autotreeniä ja ajelimme toiseksi lähimman metsän reunamille (minne kyllä isompien koirien kanssa normaalisti kävellään). Siellä isot koirat saivat tehdä omaa rallia ja Norjan kanssa päästiin etenemään meidän vauhtia.  Norja on kyllä äärimmäisen kiinnostunut laumamme muista koirista ja pelottavan tarkasti tarkkailee niiden jokaista liikettä. En mielestäni ole opettanut missään vaiheessa Norjalle "istu" komentoa, kummasti kuitenkin edessäni on kolme istuvaa koiraa kun annan komennon ilmoille.

Olen nyt joka päivä ottanut lyhyitä treenihetkiä vain Norjan kanssa ja käynyt myös erikseen ulkona pari kertaa päivässä. Eli viettänyt kahdestaan laatuaikaa, että Norja leimautuisi minuun. Noihin koiriin bondaaminen tapahtuu kuitenkin jo pakon sanelema, kun tulevathan ne viettämään niin paljon aikaa yhdessä aina meidän ihmisten työpäivän aikaan. Voisin vielä kyllä jatkaa lomaani parilla viikolla, jos olisi mahdollista.


Jo toinen ryhmätriokuva :)

Minulla on ollut laumaidentiteettikriisi näiden sanamuotojen suhteen, kun pitää erotella lauseessa vanhemmat koirat ja uusi tulokas. Pitkään puhuin "meidän koirista" kun tarkoitin Matua ja Letkua. Tajusin aina sanoessa, että onhan nyt Norjakin meidän koira. Vielä "vanhemmat koirat" särähtää omaan korvaan, kun en miellä 3,5 vuotiasta kovin vanhaksi. Sitä kuitenkin koitan nyt viljellä. Mitenköhän muualla on sanamuoto ratkaistu?




tiistai 3. maaliskuuta 2015

Katso! Vinkulelu

Tarina päättyy onnellisesti. Jännittävästä vinkulelusta muuttuu ihana purulelu, kun samaa menoa on jatkunut viisi minuuttia!

Ja sitten nukuttiin.


Muistiin "metsähaaverit", jos joskus löytyy jotain kireyksiä ja joku kysyy onko pentuna tapahtunut jotain. Tänään Norja juoksi metsässä Ludvigin perään ja ei huomannut/tajunnut väistää ohutta pajun kantoa. Se törmäsi siihen rintakehällä ja vingahti. Mutta sitten meno jatkui normaalisti. Mitään ei ollut tapahtumahetkellä suussa.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Rakkauden koti

Toivoisin, että silmissäni olisi jatkuvasti tallentava videokamera. Norja koheltaa sellaista vauhtia, että ei voi olla nauramatta.

Tänään laitoin musiikkia soimaan kaiuttimista. Norja istahti keskelle huonetta kohti stereoita ja kallisteli päätään puolelta toiselle useamman kerran. Ja vielä rytmissä! Jos olisin näyn saanut tallennettua videolle olisi siitä tullut nettisensaatio.

Ludvig on täysin lämmennyt pennulle. Ne paini tänään leikkisästi. Välillä se oli hurjan näköistä, mutta täysin äänetöntä. En voi käsittää miten tuo 10 kg pötkö voi leikkiä niin kauniisti ja vahingoittamatta tuota pikkuruista pörröä. Matu pitää vielä välimatkaa Norjaan.

Nyt kaikki kolme nukkuu yhdessä ja taloon on laskeutunut syvä rauha. Vain seinäkellon tikitys kuuluu.

Anomukseni hyväksytiin ja minulle myönnettiin vapaatreenikortti agilityhalliin. Se alkaa toukokuun alussa. Juuri sopivasti.

Nyt Norja heräsi, pitää lähteä pihalle.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Norja kotona

Niin tämäkin päivä koitti! On vielä niin epäuskoinen tunne, että tajuntani ei ole vieläkään saavuttanut tieto että nyt se MEIDÄN pentu on täällä kotona.

Saannen siis virallisesti esitellä. Tässä on meidän pikku bordercollie Maple Yard No Doubt eli Norja. Hän on kasvattaja Tiinan ja minun sijoitusnarttu.




Ensimmäinen ryhmätriokuva


Ollaan oltu jo ainakin neljä tuntia kotona, eikä vielä yhtään pissaa ole tullut lattialle. Yhdet komeat ulos tehtiin!
Oltiin suunniteltu ties mitä järjestelyjä, että tutustetaan yksi koira kerraallaan toisiinsa. Mutta pöh! Niin vaan avattiin ovi ja pistettiin pentu keskelle. Ja kaikki meni hyvin. Matu ja Letku heilutteli häntää Norjalle ja Norja heille. Matu on vähän murissu, mutta ei mitään järisyttävää.