sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu

Meni levätessä.

Norja antoi myös joululahjaksi minulle A-esteen. Kiitos hunaja!


Ilmeet :D

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Uusia temppuja

Norjan kanssa temputeltiin. Ja siitä tehtiin oravavideo.

Ensin niiaus ja videon lopulla peruuttamista.




Norja innostu. Se innostuukin kaikesta.

tiistai 8. joulukuuta 2015

JUN EH

Helsinki Voittaja 2015

Otettiin Keravalta suunta kohti messukeskusta sunnuntaiaamuna klo 8.15.
Olin edellisenä iltana pakannut kaiken valmiiksi, joten sunnuntai aamulle jäi pitkä aktivoiva lenkki sekä itsensä ehostaminen. Hieman jo etukäteen harmitti, että ilma oli tihkusateinen. Minun luonnostaan suora tukka kiharrettuna ei pysy kiharana kosteassa kelissä. Suunnitelmani oli mennä junalla Messukeskuseen. Suunnitelma kuitenkin mureni pala palalta, ensin päädyin Tikkurilan asemalle ajatuksella, että otetaan sieltä juna joka seuraavan kerran pysähtyy Pasilassa. Sellainen juna olisi lähtenyt vasta puolen tunnin päästä, joten hyppäsin takaisin autoon ja ajoimme Pasilaan saakka. Auton sain siellä kätevästi sivukujalle noin kilometrin päähän messukeskuksesta, joten vaihtoehto lopulta osoittautui luultavasti edullisemmaksi kuin juna.

Norja oli autosta tullessaan jo valmiiksi täpinöinä kun kuuli koirien haukahtelua Messukeskuksen parkkipaikalta. Kohtasimme matkalla pari koiraa, joiden ohitus ei mennyt aivan oppikirjan mukaan. Hammasta purren päätin sulkeutua omaan mieleeni, ja olla välitämättä mistään. Messukeskuksen sisäänkäynnillä koirien määrä alkoi olla jo niin suuri, ettei Norja reagoinnut kuin sitä tuijottaviin koiriin. Norja myös haki minusta jonkin verran tukea ja minä palkkailin reippaasti kun Norja otti minuun kontaktia.

Rokotusten tarkistus meni sujuvasti. Minulla oli mukana vetolaukku, jolla sain blokattua Norjan kivasti seinän viereen ja katkaistua tuijottelun. Hitaasti etenimme kehämme luokse. Kello oli tässä vaiheessa n. 9.15. Pysähdyimme jokaisesta haukahduksesta reaktion aiheuttaneen koiran kohdalle napsimaan nameja ja käyttämään nenää. Norja on selvästi käskettävä käyttämään nenäänsä, ettei mene pelkän silmän varassa.

Erittäin hyvä rotunsa edustaja

Saimme kehän lähettyviltä pienen rauhaisan kulmauksen. Minulla ei ollut häkkiä mukana, joten en änkeytynyt häkkialueille. Norjan kuivasin ja harjasin sen kolme karvaa siististi järjestykseen. Tein tässä vaiheessa paljon ohitusharjoituksia, koska ohi kulki sopivasti useita koiria. Harjoitukset sujuivat hyvin ja Norja reagoi enään vain koiriin jotka haukkuivat Norjalle. Vieressämme oli jotain punaisia vinttikoiran tyylisiä koiria, joiden mukana oli yksi vähintään yhtä huonokäytöksinen koira kuin Norja. Saimme heistä hyviä harjoituskappaleita.

Kun olimme tehneet ohitusharjoituksia temputin Norjaa tutuilla tempuilla. Temput huomattavasti rentouttivat tyttöä. Se on itsevarmimmillaan kun pääsee tekemään jotain missä se on hyvä. Silloin sitä ei kiinnosta mitä muualla tapahtuu. Näihin varmoihin temppuihin kuuluu tällä hetkellä "touch" kontaktiasento minkä tahansa päällä, oikealle ja vasemmalle pyöriminen, näyttelyseisotus, nouto sekä maahan meno. Temppujen jälkeen Norja on erittäin kontaktihaluinen minuun ja pääsimme harjoittelemaan näyttelypaikalla vielä raviakin vaihtelevalla menestyksellä. Ajoittain kävi mielessä, että uskallanko mennä kehään ollenkaan koiran kanssa, ettemme saa koko bordercollie näyttelykansan vihoja niskaamme.
Norja alkoi jo huomattavasti kuitenkin turtumaan ympäristöön ja hyytyi silmin nähden. Omaa vuoroa odotellessa se jopa otti pariin kertaan pikku nokoset kenkääni vasten.

Lopulta hiukan jälkeen 12 oli meidän vuoro mennä kehään. Kasvattaja-Tiina oli collieidensa kanssa juuri tullut kehän laidalle kun meidän vuoro oli alkamassa. Norja persoona muuttuu kun Charlien enkeleiksi tituleeraamani collietytöt tulevat paikalle. Se hykertelee ja kiemurtelee collieden nenän edessä. Ajoitus oli nyt vain huono, kun ensimmäinen kehän ympäri juoksutus meni siihen, että Norja etsi katsellaan Trippiä ja Winxiä ja jopa melkein hyppäsi yleisön sekaan kun olimme niille kohdalla. Seisotus kuitenkin ravin jälkeen onnistui!

Kehästä ulos odottamaan omaa yksilövuoroa. Tänä aikana Norjan innostus collieista ja kasvattajatädistä laantui kuten tavallista. Tiina vaihtoi paikkaa Norjan huomaamatta toiselle laidalle ja menin kehään koiran kanssa, joka keskittyi minuun. 
Sain Norjan seisomaan kuten oltiin harjoiteltu suoraan edessäni ongelmitta. Palautetta tuli Tiinalta, että voisin keskittyä vielä venyttämään koiran runkoa pidemmäksi, eli jättää takajalat kauemmaksi, kun nyt toinen jalka jäi vähän vartalon alle. Tämä treenataan sitten seuraaviin näyttelyihin. Olin itse tyytyväinen kuinka Norja oli fokusoitunut tekemään temppua sille opetetulla tasolla hälystä ja tuomarista huolimatta. Tuomari tuli eteen ja testasi koiran luokse päästävyyden, Norja meinasi jo antaa pusun tuomarille. Hampaiden tarkastus meni siististi samoin vartalon tunnustelu. Saimme raksin ruutuun "koira käsiteltävissä" 

Edes takaisin ravi meni hyvin. Minulla ei ollut mitään hajua missä Norjan häntä viipotti, mutta tarkkailin muitakin bordercollieita, eikä niidenkään häntä pysynyt ravissa alhaalla.

Sitten Norjaa taas seisotettiin tuomarin edessä. Tuomari hymyili meille koko ajan, samoin kuin kehäsihteeri. Veikkaan, että autenttinen asusteeni huvitutti heitä.

Lopulta nousi sininen kortti. JES. Saimme erittäin hyvän! Olin aivan varma, että pieni kokoinen karvaton koirani saa hyvän jos tulosta ollenkaan. Mutta erittäin hyvä, se oli yli odotusten! Lähdin leveästi hymyilevänä kehästä. Huomasin, että kehän reunalla yleisöstä katsottiin minua kummastuen, kun tuuletin Tiinalle että sininen jee!! 

Tiina oli mukana kun kävimme Mäntsälässä mätsäreissä pari kuukautta takaperin. Silloin jouduimme lopettamaan kehässä ravaamisen kesken, koska Norja ei kestänyt juosta niin lähellä muita koiria.
Nyt olimme kehässä, kuin "normaali" koira konsanaan ilman rähinöitä. Saimme kehut, että selvästi hommia on tehty ja tulosta tullut. Ero parin kuukauden taakse on huomattava.

Mikäli sama kehityskaari jatkuu, minulla on alkuvuodesta varsin yhteyskuntakelpoinen neitokainen.

Tässä tuomarin kirjallinen arvostelu:
Maple Yard No Doubt "Norja" JUN EH "Still puppy look. Presently head has no right expression. Skinny body and topline higher in croup. Coat not fully developed. Correct angulation. Front movement not typical, but still has time to improve. Very appropriate presentation." Tuomari Branislav Rajic, Slovenia.



Näyttelyn päätteeksi tehtiin pieni ostosretki messualueelle. Olihan minun pakko hankkia sinertävä ruusuke jostain muistoksi. Ruokailun yhteydessä Norja otti tukevat päiväunet pöydän alla. Kyllä pentua jo hyydytti moinen misseily.

Kotiin kun päästiin oli meillä varsin rauhallista. Itseäni oli jännittänyt ja jonkin verran stressannut näyttelyt sen verran, että kun tilanne laukesi ja pääsin kotiin sain mahdottoman kipukohtauksen. Särki jalkoja ja selkää ja päätä ja ja... Onneksi on puoliso, joka antoi minun nukahtaa jo kahdeksan aikaan ja vei koirat iltalenkille. Sitä tajuaa jännityksen määrän vasta jälkikäteen.

Kiharat menneet, mieli on jo unten mailla mutta silti hymyilytti. Ja tätä kuvaa ei olisi syntynyt ellei äitini olisi puoli pakottanut samppanjalasin äärelle juhlistamaan näyttelymenestystä. Äitini tietää koiranäyttelyistä saman verran kuin minä auton kasaamisesta. Eli ei juuri ollenkaan. Mutta samppanja maistuu meille.

Juoksut ja agility

Sama rauha jatkui Norjan osalta vielä maanantain puolelle. 
Meillä on maanantaisin agilityvuoro, mutta harkitsin vielä iltapäivällä onko Norjasta treeneihin. Sillä on vielä juoksut päällä, joten en tiennyt ollenkaan miten housut vaikuttavat sen mielentilaan ja motivaatioon. Satuin kuitenkin huomaamaan, että kaupan oli Norjan jälkeisestä vuorosta vuoro. Nappasin sen ja sillä varjolla suunnistin Akatemialle, että pikkukoirat pääsivät myös mukaan. Norjaa ei siellä näyttänyt painavan ollenkaan sunnuntainen tai juoksut. Se oli normaali itsensä ja jopa vielä vähän vauhdikkaammalla ja keskittyvämällä tuulella. Juha kehasi, että hyvin olen saanut Norjan fokusta kasvatettua tekemiseen ja kauniisti se tulee mukaan valsseihin.
Kentän laidalla Norja kyllä vaati hieman enemmän kuin normaalisti. Sen laitan sunnuntain piikkiin.

Eipä siis juoksuilla ollut vaikutusta tuohon henkiseen puoleen. Harkitsen uudemman kerran treenitaukoa juoksujen aikaan, kun olemme edenneet täyskorkeisiin esteisiin saakka. Toistaiseksi teemme ratatreenejä 25cm esteillä, jotka Norja pääsee juoksemalla yli. Juoksujen aikaan mahdollisesti löysemmät lonkat eivät pitäisi olla liian kovalla rasituksella.

Matu pääsi pitkästä aikaan Juhan treeneihin. Se ei ollut aivan niin liekeissä, mitä on ollut päästessään silloin tällöin pyörähtämään agilitykentällä. Liekö syy siinä, ettei se ehtinyt tarkkailla muiden koirien menoa etukäteen eikä ehtinyt nostamaan kierroksia ollenkaan. Matun kanssa kuitenkin oli kiva liidellä kentällä. Sen kanssa kun kaikki mahdolliset ohjaukset on mahdollisia. Ja kuinka helppo koira se on kaikin puolin! Olin jotenkin täysin unohtanut.


torstai 3. joulukuuta 2015

Tuoksut, mutta jiillä

Meidän Norja aloitti eilen juoksut. Siitä tuli iso tyttö.



Oltiin eilen uiskentelemassa Hyvinkäällä. Norja ensimmäistä kertaa pääsi halliin uimaan.
Vähän alkuun se meinasi olla jännittävää, mutta sitten alkoi jo sujumaan. Kyllä se jopa pari kertaa irtautui tuosta seinästäkin pidemmälle uimaan. Saatiin samaan rahaan pestyä ja föönättyä koira kunnolla, joten nyt ollaan sen puolesta valmiita sunnuntaille. Kyllä tuli pöyhee turkki!

Uimisen jälkeen illalla huomasin, että mikäs punainen tupsu mahan alta löytyy. Lähemmällä tarkastelulla paljastui, että meillähän on täällä juoksuinen narttu!

Ludvig herrasmiehenä ei juuri ole Norjaa haistallut. Tiedä sitten, onko Norja liian kipakka tapaus Ludvigin makuun. Sen sijaan Norja haistatuttaa itseänsä Matulla. Tänään aamulla varmasti todistin tilanteen, joka olisi mennyt tekstitettynä näin:
N "Matu haista nyt, mikä tää haju on"
M "Voi kuule lapsi, sinulle on juoksut ei huolta. Haistappa minua, ihan eriltä haisen"

Niin se aika rientää. Kohta päästään jo kuvauttamaan koko koira!

Matu ja Luttinen oli tietenkin uimaretkellä mukana:

lauantai 14. marraskuuta 2015

Norja Petterson 10 kuukautta


Postaus vauhti on kyllä hiipunut näin vuoden loppua kohden. Tai lähinnä havahdun ajan hurahtamiseen kun Norja vaan kerää mittariin uusia ikäkuukausia. Olen vaihtanut työpaikkaa, joten työt vaativat oman aivokapasiteettinsä ja sitä kautta veronsa vapaa-ajasta. Tietokoneen edessä istuminen ei ole kovin mielekästä 9 tunnin työsession jälkeen. Ja Norjakin on ansainnut lähes kaikein huomioni silloin kun en ole töissä, joten on ymmärrettävää miksi postauksia ei synny.

Norja on nyt jumittunut tuohon säkäkorkeuteen, joka on hieman yli 47cm. Eli 4 senttiä tekee hänestä maksi koiran, niin kuin hänen pitikin olla. Pikkumaksi! Mikään tukeva rakenteinen nuori neiti Norjasta ei ole tullut vaan painoa on sen vajaa 14 kg. Muskelit löytyy kyllä jo takareisistä ja niskan vierestä.

Toisien koirien ohittaminen on hieman hallitumpaa, mutta en osaa sanoa onko Norja kehittynyt / rauhoittunut vai olenko minä kehittynyt lukemaan nopeammin mahdollisia riskitilanteita ja toimimaan nopeammin / välttämään tilanteet. Marraskuu on vain huono kuukausi treenailla mielialan muuttamista, kun hämärä tekee omat tepposensa. Esimerkiksi tällä viikolla saimme onnistuneen ohitustilanteen jackrusselin terrierin kanssa. Koira pääsi meistä ohi n. 5m päästä, niin että Norja mielummin kiinnitti huomionsa minuun ja minun herkkuihin. Sen sijaan samalla viikolla kävelimme puistomaisen avaran alueen reunassa ja noin ehkä 100 - 150 m päässä oli iso iso rotwailer, jolle Norja veti sellaiset ulvahdushaukut että huh. Välillä pohdin, että mistä se on keksinyt tuon epävarmuuden toisia koiria kohtaan, koska ikinä kukaan ei ole sitä satuttanut.
Kun olimme ongelmakoirakouluttajan vastaanotolla, hän kertoi että se voi olla joskus pienestä kiinni. Niin pienestä, etten minä ole edes tajunnut tilanteessa olleen jotain niin pelottavaa.
Meillä on kuitenkin meidän salainen ase - kissanruoka ja naksutin. Norjaa nyt palkkailaan toisia koiria katsomisesta. Käytännössä siis vilkaisu koiraan, naks, herkku ja taas vilkaisu koiraan, naks, herkku. Ja kun tulee oikein haastava tilanne vedän meidän syvälle pusikkoon / pientareelle / minne tahansa sivuun ja annan Norjalle sellaisen foliopakkauksen kissanruokaa (joka on kuulemma maistuvampaa kuin vastaava koiranruoka). Siinä Norja saa sitä lutkuttaa, niin että maailman meno säilyy normaalina ja mahdollinen toinen remmiräyhä pääsee jatkamaan hiljaa matkaa. Ruokaa haisteleva ja maisteleva koira kun ei anna kovin uhkaavia eleitä.

Kana on Norjan suosikki, vaikkei muissakaan ole mitään vikaa.

Olimme viime viikonloppuna Lahdessa Maple Yard kennelpäivää viettämässä agiltyn merkeissä. Kouluttajana meillä oli Saija Mustonen. Saatiin nääääääin paljon vinkkejä asioista, mitä pitäisi kehittää. Tässä tiivistettynä kahteen merkittävään:

  • Norjan itsenäistä estesuorittaminen ja irtoamista
  • Ohjaajalle ymmärrystä ohjata linjoja eikä yksittäisiä esteitä
Täytyy kyllä myöntää, että olin jotenkin aivojäässä treeneissä huonosti nukutun yön jäljiltä, enkä edes ymmärtänyt aina mitä esteitä ja missä järjestyksessä pitäisi mennä. Meille siis lennosta muutettiin rataa, että päästään treenaamaan niitä kehitettäviä asioita. Se tietenkin voi vähän vaikeuttaa tuota linjojen ohjaamista, jos itse ei tiedä mihin pitäisi seuraavaksi mennä.
Saija sanoi Norjaa kiltiksi koiraksi, joka kysyy viidesti minulta ennen kuin tekee päätöksen mennä jonnekkin. Mutta hyvä puoli siinä on ettei koira flänkkää ja se on aika siisti tekemisissään. Saijan kanssa epäilimme, ettei Norjasta ikinä tule sellaista esteiden räiskijää.
Saija myös epäili, että teemme varmaankin Norjan kanssa aika paljon temppuja. Ja nappiinhan se osui. En kyllä sitä tiedä, mistä sen näki meidän tekemisissä. Mutta Norja on temppumestari, joka oppii tolkuttoman nopeasti (tietenkin, onhan se bortsu) tarjoamisen kautta. Ja se on myös aika velmu tarjoamaan juuri pyydettyä asiaa eikä se paineistu vaikkei heti keksisikään mitä pyydetään. Tämä päti kaikkeen muuhun paitsi koirien ohittaminen temppuna, joka ei mene yhtä nopeasti kaaliin saaakka.

Sattuipa tässä pari viikkoa sitten hauska tapaus, kun esittelin miehelleni kuinka hienosti Norja osaa tuoda esineitä käteen saakka. Mieheni sitten kysyi, etteikö muka Ludvig osaa ja opi samaa temppua, kun on niin taitava tempuissa. Norjan kanssa noudon kehityskaari oli kutakuinkin näin: 
  • 1. minuutti "mitä, mikset anna sitä nappulaa vaikka näin hienosti istun tai makaan sun edessä"
  • 2. minuutti "mikäs tämä purkki tässä vieressä on"
  • 3. minuutti "nappaan tän suuhun ja tuon tuohon aukiolevaan käteen." Naks. " Jes se meni oikein, uudestaaan!"
Ja purkkien nouto oli opittu. Kokeilin sitten Ludvigille täsmälleen samalla metodilla:
  • 1. minuutti "anna jo se nappula!! Kato mä pyörin, kierin, kävelen takatassuilla, heitän high fiven. MIKSI pihtaat sitä nappulaa!!"
  • 2. minuutti "ruokaa, ruokaa, ruokaa.. hei kato nyt kun pyörin sekä vasemmalle että oikealle. Joko nyt?"
  • 3. minuutti. Sama meno jatkuu.
  • 4. minuutti "Miksi sä tuijottelen sitä maassa olevaa purkkia. Mä TUHOAN SEN" Ja niin Ludvig hyökkäsi krokotiilin hampaillaan purkin kimppuun ja repi sen riekaleiksi sekunnissa. Ei temppu nimeltä purkin nouto oikein onnistunut.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Mikään ei ole muuttunut


Ihan on ittensä näköinen.

Tähän samaan lyhyet terveisest osteopaatilta:
Rintaranka oli jumissa, mutta se saatiin hyvin leivottua auki. Eli ei ole enää jumissa.
Kysyin lonkasta, koska olin tuntenut sen pari kertaa muljahtavan käteen. Vasen lonkka on vähän löysempi kuin oikea lonkka, mutta ei kuulemma pidä huolestua. Kyseessä nyt kun on pentu, jolla pitääkin olla löysemmät lonkat koska kasvu on kesken. Polvet ovat hyvät ja pitävät, eli patella luksaatiota ei ole tiedossa. Se onkin bordercollielle vähän harvinaisempi sairaus.
 Tällä kertaa Norja käyttäytyi varsin mallikelpoisesti hoitopöydällä. Kiitos Ketolan Jerrylle!

torstai 15. lokakuuta 2015

My darling Norja nine months old

Maple Yard No Doubt - Norja täytti sunnuntaina 9 kuukautta.

Vähän mittailtiikin juhlapäivän kunniaksi ja saatiin sään korkeudeksi 47 cm ja painoksi 13,5 kg.
Sinäänsä huvittavaa, että kuukausi sitten mittasin korkeudeksi 49 cm. Eli korkeuden mittaaminen on hyvin kyseenalaista, mutta jossain noilla sentti hujakoilla pyöritään.

Itsenäisyyspäiväkin jo lähestyy. Meillä se tarkoittaa Voittaja 2015 näyttelyitä. Ihan vain siksi että olen suuruuden hullu ja tietenkin pentu pitää viedä messukeskukseen näyttelyyn. Ja tietenkin ohjaajalla pitää olla rodun alkuperämaata mukaillen "old english country side" outfit. Eihän nyt näyttelyihin voi mennä missä tahansa toimistolookissa herran jestas!

Ladies and gentlemen may I present the official debut pictures of our show outfit. That is my cup of tea.

"Oh darling! How lovely day, isn't it?"

"Have you seen my shiny dog?"

"Hey watch out!"
Yllä oleva kuva on täysin lavastettu, eikä ole aiheuttanut siinä esiintyville eläimelle kipua tai kärsimystä.

"Do not dare to step to my field."

"Please, come with me. Don't you?"


********

Meillä on huomenna yksityinen räyhäopetustunti Norkkulin kanssa. Niin kasvetaan oikeasti mallikansalaisiksi myös Suomen kuin Englannin mittapuulla. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Luuranko Matu

Tässä on Matun kiehtovat luustokuvat. Sulkeissa miten lääkäri oli nimennyt kuvat.

Lantio (pienen lantio)

Alaraaja (polvi ja alempi raaja)

Alaraaja (polvi ja alempi raaja)

Selkä (th ja ls-ranka)

Selkä (th ja ls-ranka)

Muistin virkistykseksi Matu näyttää livenä turkin kanssa tältä:


Fyssariltä hyvät uutiset. Jumppa ja liikunta on vienyt Matua eteenpäin ja jumit eivät olleet mitään viime kertaan verrattuna.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Päivitys pläjäys

No nyt!

Täällä minä, nukkuvat koirat ja lasi viiniä. Eiköhän aleta kertaamaan kaikkea mitä on vielä kertomatta. Blogin ulkonäköä kävin tässä välissä vähän päivitämässä. Sumu on kyllä hieno kuvausefekti!



Matun polviprojekti


Matu selkeästi kipuoireili silloin elokuun alussa. Tästä taisin kirjoittaa tämän postauksen.
Kävimme Matun luotto (jo toinen kerta) fyssarilla Sorvarin Niinalla. Niina oli se henkilö, joka totesi ylipäänsä Matun polven / polvien luksoinnin.
Tässä vuoden aikana olen ollut jo ihan sekaisin onko kipeä polvi oikea vai vasen, kun eri ammattilaiset aina heittää toisen. Nyt se on kuitenkin varmaa, että kummatkin polvet tipahtelevat paikaltaan silloin tällöin. Ei mikään ihme siis jos olen ollut sekaisin.

Polvi ei luksoi kun koira seisoo jaloillaan. Siksi eläinlääkärit luokittelevat polvet "nollan" polviksi. Polvet eivät myöskään luksoi, kun koira on makuullaan rentona. Mutta polvet luksoi, kun koira joutuu jännittämään lihaksiaan esim silloin jos se rimpuilee kyljelleen laittamista vastaan. Tämän havannon myötä on siis hyvin todennäköistä, että polvet voivat tipahdella paikaltaa myös liikkeessä kun lihakset ovat jännitettyinä. Tämmöisiä tilanteita voi olla vaikka nopeat käännökset epätasaisessa maastossa.


Niina huolti Matua ja pitkään. Sillä oli selän lihakset aivan jumissa. Matu sai myös laserhoidon selkään.
Ne tehosivat ja koirasta jälleen tuli vauhdikas itsensä. Saimme kotiohjeiksi lihaskuntoliikkeitä, joiden tarkoitus on vahvistaa takaosan lihaksistoa sekä venytysliikkeitä selälle.
Matu siis saa päivittäin kävellä harjanvarsien yli, tavoitella namia tassujensa välistä ja takapuolensa vierestä sekä jännittää vastaan takapuolen työntöjä. Sekä tietenkin liikunnan määrää on nostettu jo ennestään suuresta määrästä.
Hän tykkää että meillä on kahden keskistä aikaa eikä huomioni koko ajan kohdistu pennun paappomiseen.

Nyt kuitenkin vointi on taantunut ja Matusta on tullut uudemman kerran vetäytyvä. Näinpä suuntamme uudelleen fyssarille tarkastuttamaan tilanteen.


Norjan mörkökausi

Haluan puhua kaudesta, ohi menevästä lyhyestä kaudesta. Jostain facebook forumilta luin, mitä ohjeita ihmiset antavat paimenpennun ostajille. Yksi ohjeista oli "älä päästä pentua lähellekkään terriereitä". No meillä on terrierit ja paimenpentu, meni jo. Syyksi sanoivat, että pentu kopio terrierien huonot piirteet kuten riistan hajun perään lähtemiset ja räyhäämisen.

Meidän terrierit eivät lähde varsinaisesti riistan hajun perään, mutta metsästävät kyllä kun saavat näköyhteyden. Eli saalisviettiä löytyy. Pääsinpä tässä männäviikolla toteamaan, että ensin metsässä sujahti terrierit ja sitten Norja. Tokkopa olisi Norja lähtenyt jos sen lauma ei olisi sujahtanut ensin. Lähtivät kissan tai jäniksen perään. Matun metsästyshaukun puuttumisen takia päättelin, että taisivat hukata "saaliin" heti alkuun.
Takaisin käskyllä ensin tuli Norja, sitten Ludvig ja lopuksi Matu.

Mutta se räyhä. Ensin Norja oli maailman lunkein tyyppi jota ei vastaantulevat koirat jaksanut kiinnostaa niin hyvällä tai pahalla. Pikku hiljaa vastaantulevat koirat huomioitiin murinalla ja lopulta ulvahteluhaukulla. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että toisesta koirasta emme pääse ohi ilman rähinää. Tilanteen päätteeksi Norja palautuu nopeasti ja on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.


Tämä on kulminoitunut agilitytreeneissä, jossa meidän kanssa samalla tunnilla on belgianpaimenkoira. Norja on kyllä sille ärähtänyt yksi, kaksi, kolme, neljä kertaa rumasti. Tilanne on siellä kuitenkin rauhoittumassa, kiitos Juhan vinkkien.
Kävimme hihnakurssilla elokuun puolella, jossa Norjalle annettiin ohjeeksi treenata vahva kontaktisana sekä välttämään ahtaat ohitustilanteet. Näiden neuvojen kanssa ollaan nyt sitten treenattu jokainen lenkki. Pikku hiljaa (hyvin pikku hiljaa), ollaan päästy lähemmäksi ja lähemmäksi vastaantulevaa koiraa ennen kuin ollaan otettu suunnan vaihto toiselle tielle.
Agilitytunnitkin sujuvat hyvin, kun tehdään vuorotellen ja muut koirat ovat paikallaan. Vaikeimmat tilanteet tulevat, jos kaikki tekevät samaan aikaan.

Kävimme viime viikonloppuna match showssa Vantaalla vain turisteilemassa. Siellä tapahtui merkittävää edistymistä, kun useat koirat saivat ohittaa Norjan vain puolen metrin päästä. Toki se vaati myös minulta paljon tilanteen tasalla olemista. Suunnitelmani on kiertää tehokkaasti mätsäreitä, sillä ne ovat loistavia harjoituspaikkoja! Paljon kiinni olevia koiria samalla alueella.

Meillä alkoi toissa päivänä PK-tottis, joka teki hyvää omalle itsetunnolleni. Kurssilla jokainen koira tekee yksinään ja muut koirat odottavat vuoroaan takakonteissa. Kouluttajan Uusitalo Marja antoi heti hyviä vinkkejä ja neuvoja. Hän totesi Norjan olevan selvästi epävarma itsestään mistä rähinä johtuu. Hän sanoi, ettei tässä vaiheessa ole mitään hyötyä kielloilla vaan koiran huomio pitäisi saada kiinnitettyä muualle. Esimerkiksi heittää ryteikköön kasa nameja ohitustilanteissa, mitä koira sitten pääsee nuuhkuttamaan. Vaikka ohittava koira olisi myös räyhä, ei se luultavasti reagoisi koska pientaretta nuuskiva koira ei lähetä uhkaavia singaaleja.


Teemme kovasti töitä, että mörkökausi on lyhyesti ohi menevä kausi. Olen jopa asettanut tavoitepäivän: 6.12.2015 esiinnymme Voittaja 2015 näyttelyssä, jonne olen viemässä mallikelpoisen koiran.

Sitä en osaa sanoa mikä on syynä muodostuneelle käytösmallille, sillä Norja ei ole saanut pentuaikana vierasta koiraa niskaansa tai muuta ikävää kokemusta.
Onko taustalla oma kokemattomuuteni (paimen)koiran kanssa, terriereiden vaikutus, luonteenpiirre, murrosikä vai kaikkien näiden sekoitus. Vähätellä ongelmaa en kuitenkaan aio ja kerron siitä rehellisesti kaikille, jotka jaksavat kuunnella.

Norja on kuitenkin pääosin ihana valloittava itsensä enkä sitä vaihtaisi toiseen.

Käymme paljon lenkeillä toisten koirien kanssa, missä Norja osaa hyvin koirakielen ja tulee loistavasti juttuun kun kyseessä on "oman porukan" koiria. Eli agressiivisestä koirasta ei missään tapauksessa ole kyse!

Norja oli lampaisiin syttymässä jälleen.
Kuvassa Norja, Norjan tätipuoli Laava, täti Selma, mummi Poppa ja ei sukua Bud.
Norja ei ärjynyt kenellekkään :)

Ludvigin harrastus frisbeegolfin parissa


Ludvig - tuo harrastuskoirien maskotti. Minun mieheni ja meidän Ludvig ovat löytäneet yhteisen harrastuksen nimittäin frisbeegolfin. Ludvig sattuu olemaan luonteeltaan vähän tossukka ja varsinkin yksin ollessaan alleviivatun helppo tapaus. 
En ole ikinä ollut mukana kentällä, mutta pelkkiä hyviä huhuja sieltä on kantautunut. Ludvig tallustaa koko kierroksen ajan mieheni perässä vapaana, tulee heittopaikoille mieheni taakse tarkailemaan mihin frisbee lähtee ja jatkaa tallustamista. Kun Ludvigille sanoo "näytä" se juoksee frisbeen luokse, tökkää tassullaan sitä ja juoksee takaisin. Jos sille sanoo "etsi" se syöksyy pusikkoon, etsii frisbeen ja tuo sen miehelleni. Minulla ei ole mitään käsitystä miten se heti osasi erottaa käskyjen eron vaikka kyseessä on sama esine. Useat ihmiset kentällä ovat tulleet ihmettelemään koiran upeaa käytöstä ja joku tiedusteli koiran vuokrausta. 

Olen kyllä ylpeä meidän Kuhvosta ja sen terävästä päästä ja tossukka luonteesta!




Tämä kuva omistettu entiselle työkaverilleni: kyllä ludvigilla on muitekin ilmeitä kuin se toljotus!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Onnea Matu ja Letku 4v.!

Paljon onnea se ainoa oikea koiramaailman kaunotar Matu ja nappis Ludvig. 4 vuotta on kova ikä!
Lauantaina juhlittiin syntymäpäivää uimalla ja ulkoilemalla.


tiistai 8. syyskuuta 2015

Täällä ollaan!


Kyllä, täällä me ollaan! Olen itsekkin hämmästänyt, miten ihminen voi täyttää arkensa näin täyteen. Norja tarvitsee oman huomionsa, Matu päivätreeninsä ja sitten on kaikki muu. Ja Ydinluukin pitäisi saada maailmalle.

Minulla olisi päivitettävää ainakin näistä
- Matun fyssarikäynti ja lihaskuntotreeni
- Norjan ohitustreenit, agilityuho jne
- Ludvig harrastuskoirana lajina "frisbee golf"

Eli loppukuusta varmaan rysäytetään monta päivitystä putkeen!

tiistai 18. elokuuta 2015

Ketolan Jerryn käsittelyssä

No johan tämä blogi on muuttunut aktiiviseksi! Jo 5 päivitys tähän kuuhun ja vasta on kuun puoliväli.


Terveysteemalla jatketaan. Tänään Norja kävi osteopaatti Jerry Ketolan käsien alla. Jerry oli vast'ikään muuttanut uusiin toimitiloihin Helsingin Paloheinään. Vastaanotto oli varsin viihtyisä ja ennen kaikkea rauhallinen, mikä on ihan mukava ominaisuus.

Viime kerralla Norjalla oli oikea kylki kireä, mutta nuori rakenne vastasi hyvin hoitoon. Tällä kertaa oli sitten vasen kylki sekä oikea kyynär. Olin ennalta ajatellut vasemman kyljen olevan jumissa, sillä olin kaksi kertaa bongannut kyljen olevan vähän kuolassa. Norja on saanut kotona Ludvigin kanssaan riehumaan niin, että seinät ovat tulleet vastaan turhaan äkäseen. Ei siis ihme, jos kylki on saanut osumaa.
Toissa päivänä Norja kaatui ja tipahti yhden portaan. Se tuijotti minua niin intensiivisesti rapussa, ettei tajunnut keskittyä portaissa kävelyyn. Ilmeisesti siinä rytäkässä kyynär kolahta/vääntyi mitälie, joka näkyi sitten jumiutuneena kyynäränä Jerryn käteen. Onneksi jälleen kaikki kireydet saatiin hoidettua hyvin pois.

Hoitoväliksi Norjalle suositeltiin 3 kuukautta.

Norja vähän vänkyröi, kun se laitettiin kyljelleen hoitopöydälle. Ensimmäisellä kerralla sehän makasi hienosti paikallaan. Mutta nyt kokeili pomputtaa meitä oman mielen mukaan. Syyksi Jerry epäili pientä uhma ikää. Toivottavasti nopeasti ohi menevä vaihe! Saman uhman piikkiin laitan muutkin hihnauhoamiset. Olen ollut nyt super tiukka Norjan kanssa, enkä salli siltä minkäänlaista temppuilua. Jos sillä tajuisi olla edes kokeilematta. 
Tästä voisinkin kertoa meidän agility-tuntien blegipennulle uhosta, mutta kirjoitan siitä oman vuodatuspostauksen myöhemmin. Jos tarina saisi onnellisen lopun pian.

Vänkyrä kieli keskellä suuta

Illalla teimme rauhallisen metsälenkin päivän aktivointina. Matu ja Letku ovat hyviä laumakumppaneita siinä, että pysyvät rauhallisina jos minä pysyn (lukuunottamatta jänishäiriöitä, mitä nyt ei ollut metsässä). Jolloin myös Norja ei sinkoile vaan kulkee porukan mukana. Näin metsälenkit pysyvät rauhallisena ilman hihnaakin.


Haju siellä, haju täällä


Huomasiko joku muuten, että syksy alkoi hiippailemaan jo puihin? Ällistyin tänään, nähtyäni koivujen kellertävän. Eiiiiii vielä... eihän kesä ehtinyt edes alkaa kunnolla!!



sunnuntai 16. elokuuta 2015

Matu skannauksessa

Matu on viime aikoina kipuoireillut siihen malliin, että reissu eläinlääkäriin tuli aiheelliseksi.
Käytiin tänään Tuusulan Askeleessa, jossa Matu lämpökameroitiin ja otettiin röntgenet selästä, polvista ja varpaista. Tutkivana eläinlääkärinä Mari Vainionpää.

Tulokset lämpökamerakuvista:
- keskiselän alueella epänormaali lämmin alue, enemmän vasemmalla kuin oikealla
- epätasainen painovaraus - enemmän vasemmalle takajalalle ja oikealle etujalalle
- oikea kylki edestä lämpimämpi kuin vasen, vasen etujalan alue kuumempi kuin oikea
- vasemman lonkan alue kuumempi kuin oikea
- korvien verenkierto normaali (tämä liittyi siihen kun Matun korvien päät rupeutuu aina talvisin)

Sitten tutkittiin silmämääräisesti liikettä ja käsin tunnusteltiin rakennetta:
- liikkuu epäpuhtaasti, ei kuitenkaan ihan selvää ontumaa
- kaikissa tassuissa normaalit asentotuntoreaktiot
- vasemmalle etujalalle ja oikealle takajalalle vähemmän painovarausta
- selän lihakset kovat ja kipeät lapojen takaa lantioon saakka, eniten lantion alueella
- reaktio oikean polven tunnustelussa, polvet eivät täyttyneet
- oikea polvilumpio luksoi jonkin verran ulospäin (lateraalisesti)
- lievä reaktio oikean etujalan biceps-jänteen alueella ja kyynärässä
- oikeassa etujalassa ja vasemmassa takajalassa suurempi lihasmassa

Tämän jälkeen otettiin röntgenet, josta seuraavat tulokset:
- selkä: siisti
- lonkat: siistit
- polvet: siistit

Matu nukutusaine tokkurassa

Eli huh, ei nivelrikkoa! Ja vielä on mahdollisuus tehdä paljon asioita ettei nivelrikkoa pääse tulemaankaan. Matu sai kahden viikon tulehduskipulääkekuurin ja käskyn käydä fysioterapian vastaanotolla. Nyt alkaa massiivinen kuntoutus työ, jossa Matulle lähdetään rakentamaan lihastasapainoa. Projektista tulee pitkä ja työtä riittää. Mikäli oireet eivät helpota, niin lumpio tullaan leikkaamaan vaikka onkin ns. 1-polvi.
Kuinka tyhmältä se kuulostaakin, niin olen helpottunut että eläinlääkäri näki sen kivun mitä arvelimme koirassa olevan. Matu on käyttäytynyt kuin 10-vuotias vaikka sehän täyttää vasta neljä ensi kuussa. Mielenkiintoista seurata muuttaako jo kipulääkekuuri Matua "nuorempaan" suuntaan.

Tiesittekö, että agilitykoirilla on mahdollista saada nivelrikko varpaisiin? Se ei välttämättä oireile missään muualla kuin agilitykentillä vaikka hyppyjen alastuloissa ja on siksi vaikea havaita. Röntgenissä tietenkin nivelrikko näkyy hyvin.


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Paimen vauhdissa

Eilen Norja oli paimentamassa lampaita ja juman kekka kun oli hauskaa.
Taisin jopa soittaa kotimatkalla miehelleni, että nyt on kyllä rentoutunut olo. Sanoin, että paimennusalkeet sujuvat niin hyvin että meidän on muutettava maalle ja hankittava lampaita. Mies vastasi (varmaan vitsillä) että "joo, heti kun ollaan tämä kämppä saatu myytyä".

Norja sai tällä kertaa yksityisopetusta ja sen verran  nätisti kohteli lampaita, että uskallettiin kokeilla ilman liinaa. Nopeasti pentu haki tasapainoa lammaslauman taakse! Se on ilmeisesti hyvä asia ja jos taito ei tule luonnollisesti niin sitä on vaikea opettaa.
Norja myös piti hyvää etäisyyttä lampaisiin eikä pahemmin hyökkinyt niitä päin. Kerran se taisi nostaa kierrokset liian korkealle, mutta muutoin paletti pysyi kasassa.
Itse olin ihan pihalla kuin käki, että mitäs kaikkea ohjaajana pitää muistaa. Nyt pitää tilata opetusvideo, että ymmärrän koko homman laajuuden.

Maahan menoa kovilla kierroksilla pitää treenata. Norja hyvin menee maahan "olohuone" temppuna, mutta käsky ei ole vielä vahva muussa ympäristössä. Paimennuksessa maahan menoa käytettään tilanteen rauhoituskeinona, joten käskyn tulee olla erittäin vahva.

Minusta on mahtava seurata vierestä kun koira tekee sitä työtä mihin sen vietit on tarkoitettu. Voisin tuijottaa tuntikausia paimennuskoiraa paimennushommissa tai miksei myös metsästyskoiraa metsästyshommissa.

Loppu kevennyksenä mahtavin paimennussuoritus internetin maailmasta. Jaksan huvittua tästä vielä 7. katselukerran jälkeen!




sunnuntai 9. elokuuta 2015

Tältäkö Norja näyttää aikuisena?


Katsoin kuvaa ajatuksella, hui onko Norja jo noin iso? Sitten katsoin Norjaa ja tulin siihen tulokseen, että kuva huijaa! Mutta hyvät mahdollisuudet, että Norja näyttää tolta isona.


Tässä kuvassa Norja enemmän sen näköinen kun se on ilman kameran linssiä. Samassa juoksuasennennossa, samasta kuvaus sessiosta.

Ylihuomenna Norja ja No-sisarukset täyttävät 7 kuukautta. Nopeasti se aika vierähtää!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Norjan kontakti

Ennen pennun ottoa tulin miettineeksi, että millaiset kontaktit haluan opettaa seuraavalle koiralle. Sitten tuli se ihana pentuvaihe. Unohdin täysin pohdintani ja kun Pete kysyi minulta, että millaiset kontaktit meinaat opettaa Norjalle olin ihan huuli pyöreenä "ainiin sekin".

Kummassakin tavassa on puolensa ja jopa niin, että minusta ideaalein vaihtoehto olisi että koira osaisi tilanteen mukaan kummatkin. Saan kuulemma satasen jos onnistun tässä koulutusvaihtoehdossa!
Pysäytyskontakti on täydellinen jos joutuu lähtemään koiran kanssa kilpajuoksuun, eli ohjaaja ei saa ollenkaan etumatkaa kontaktille ja rata jatkuu kontaktin jälkeen epämääräisenä pyörittelykiharana. Tällöin pysäytyksestä saa sen oivan puolikkaan sekunnin ehtiä peliasemiin.
Toisaalta taas juoksukontakti on nopea ja erittäin oiva tilanteissa jolloin rata jatkuu jotenkin yksinkertaisesti. Huonona puolena on juurikin tuo, että jos ohjaaja ei ehdi pelipaikoille vastaanottamaan koiraa niin koira jää pyörimään kontaktin jälkeen kuin manne anttilassa ja pahimmassa tapauksessa ottaa omatoimisesti väärän esteen.

Ikinä (eli Matulle) en ole opettanut juoksukontakteja, joten nyt sitten Norjan kanssa klikkaillaan pysäytyskontaktin loppuasentoa. Meidän omatoimitreeneissä kun ei ole vielä mitään järkyttävää to do -pakkia kerta hyppytekniikkaakin tehdään kerran kuussa, niin ollaan hyvin voitu keskittyä tähän.
Norja kun on tollainen hikipinko eli hikke eikä paljon ylimääräistä kehitä, niin kontakti näyttää jo tältä


Omasta epäilystäni huolimatta se kesti sen että säädin kameran kanssa edessä vaikka olen lähinnä harjoituksissa sijoittautunut palkkaamaan kummallekkin sivulle enkä eteen. Ja koitin saada Norjan poseeraamaan kameralle, mutta katse pysyi tiukasti maassa. Mun nörtti sanoo, että kerta tässä pitää tuijottaa maata niin tuijotetaan.

Mä pääsen tosissani agilityn suhteen back to business sitten 16 kuukauden tauon jälkeen, kun maanantaina 10.8. meillä alkaa Juhan pyörittämä pentuagi. Jos mennään samaa polkua kuin Matun kanssa olisi menty, niin maanantaisin treenaan Akatemialla vuosi kausia. Erittäin mahti juttu!

Lisäksi ilmoitin Norjan ja itseni Tuukkin pk-ryhmään. Pian varmistuu, että mahdutaanko mukaan. Olen koko kesän ollut taittajana PK:n SM-kisojen katalogissa ja siten aihe on ollut nyt jotenkin läsnä joka päiväisessä arjessa. Sitten tuli mieleen, että himputti mullahan on koira jolla on pk-oikeudet ja intoa olla kaikessa mukana. Siinä mun ja Norjan luonne sopii yhteen kuin paita ja peppu.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Ohjaajan juoksutreenit

Ollaan nyt käyty kaksi kertaa Maple Yard kennelin porukan kanssa treenaamassa mäkijuoksua ja juoksutekniikka Porvoon laskettelurinteillä.

Varsin mieltä hivelevän arvion myötä - kiitos varhaislapsuuteni yleisurheilijana - juoksutekniikkani on hyvä ja kunnossa, mutta ruuti puuttuu erityisesti lähdöistä. Annan muille paljon tasoitusta hitaalla ja tehottomalla liikkelle lähdöllä.

Asiahan ei parane kuin treenaamalla. Pyysin siskoani valmentajakseni ja suuntasimme juoksuradalle. Siskoni on opiskellut itsensä luisteluvalmentajaksi, mutta nopea voimantuotto ja räjähtävä voima ovat tuttuja käsitteitä myös luistelunmaailmasta.
Tänään treenasimme nopeaa voimantuottoa. Harjoituksissa on tarkoitus tehdä lyhyitä mahdollisimman nopeita toistoja ja palautua niistä pitkään. Eli itse suoritus kestää n. 5 - 10 sekunttia, josta sitten palaudutaan 2 - 4 minuuttia. Hengästyminen, hiki ja maitohapot eivät ole siis tavoiteltavia asioita näissä harjotuksissa.

Ensin teimme 5 x 15 m pikaspurtteja. Kellotimme samalla aikoja, jotta saatiin minut varmasti tekemään maksimitasolla töitä.


Tämän jälkeen teimme "luisteluhyppyjä", ensin 2 x 10m matka ja sen jälkeen vaihdoimme vain 8 hyppyyn x 3 paremman tekniikan aikaan saamiseksi. Tarkoituksena taas oli mahdollisimman nopea ponnistusvaihe.



Seuraavaksi kehitimme pohjelihasta tasajalkahypyillä. Hypyt piti jälleen suorittaa mahdollisimman nopealla ponnistuksella, yksi hyppy kaikkineen vaiheineen sai kestää korkeintaan sekunnin. Tavoitteena oli ilmalennon aikana suoristaa jalat täysin suoraksi, mutta laskeutua kuitenkin taas polvenjouston kanssa aina 90 asteen kulmaan. Jossei liikkeeseen keskittynyt meinasi hypystä tulla vain kiukkuista tasajalka hyppelyä ilman polven joustoa. Toistoja oli 10 x 5.



Tämän jälkeen teimme telemark hyppyjä nopealla temmolla. Toistot 6 x 5 (eli 3 hyppyä per jalka).
Huomasin, että keskivartaloni tarvitsee vahvempia lihaksia. Hyppyjen aikana tasapaino meinasi jatkuvasti horjahtaa minne sattuu!


Näiden teknisten voimankäyttö harjoitteiden lisäksi minun pitäisi rientää salille  kasvattamaan lihasvoimaa erityisesti reisiin. Suurten painojen nostelu kehittäisi nopeaan lähtöön tarvittavaa voimaa. Kuntosali ei vain insiroi minua liikuntaympäristönä juuri ollenkaan! Jos vaikka painava kahvakuula ajaisi samaa asiaa..?

Treenin päätteeksi juoksin kerran 50m pikamatkan aikaan 3,4 sekunttia. Aika mitattiin käsipelin ja kello käynnistettiin kun itse sanoin "hep". Olen vähän itsekkin hämmentynyt kuinka hidas olen reagoimaan toisen sanomaan n - y - t NYT lähtökäskyyn. Reaktioaikani on varmaan jotain 2 sekunnin luokkaa!!! Lisäksi siskoni sai älynväläyksen, että käytän samaa sanaa itselleni mitä agilityssä annan koiralle liikkelle lähdön merkiksi. Tällöin ehdollistan myös itseni lähtemään liikkeelle/toimimaan kun sanon "tule". Hauska ajatus ja varmasti otan käyttöön!