tiistai 16. joulukuuta 2014

Krumgility - se mihin taito ei riitä sen tietotekniikka paikkaa

Oltiin viime lauantaina Ojangossa kisailemassa Krumin kanssa. Krum voitti 3 - 0.
Krum oli sitä mieltä, että hän osaa paremmin ja meni ihan omia menojaan välittämättä siitä, että minähän siellä rataantutustumisessa olin.
Krumista tulisi loistava agility-yksilö, jos se oppisi lukemaan numeroita nopeasti. Sitten ohjaajaa ei tarvittaisi ollenkaan.

Mutta hauskaahan minulla oli. Valtavan hauskaa. Tavoitteet oli etukäteen asetettu maltilliseksi, eli kunhaan päästään radalta ulos loukaantumatta sekä koira että ohjaaja. Tavoitteet saavutettu. Ja noin tulosmielessä kolme komeaa hylkyä. Eikä tulos ollut edes hilkulla.

Kyllä kisaaminen sitten sillä omalla kisaponilla tuntuu ehkä toiveikkaamalta, kun ollaan yhdessä taivallettu alkeet läpi ja aloitellaan sieltä ykkösten radoista. Vaikka ponissa olisikin vauhtia kuin Krumissa (mikä on melko todennäköistä) on lähtökohdat hieman suotuisemmat.

Meidänkin kehitys Krumin kanssa jo kolmen radan aikana oli huima.
Ensimmäisellä agiradalla päästiin ensimmäiset neljä tai viisi estettä ennen hylkyä. Tekeminen ei muistuttanut agilityä vielä aivan. Toisella radalla hylky tuli vasta radan puolivälissä. Ja sieltä löytyi jo monta hyvää pätkää, jolloin oltiin Krumin kanssa samalla radalla tekemässä samoja esteitä. Kolmas rata muistutti jo kisasuoritusta eikä videon muokkaus vaatinut poistamaan kuin kaksi kädessä pyörimis kohtaa. Jos vielä jatkettaisiin neljäs, viides, kuudes ja kymmenes rata niin väittäisin, että kyllä se tuloskin sieltä tulisi.

Ensimmäisestä radasta ei jäänyt videotodistetta.

Mutta tässä hyppyradan video. Eikö ole komea rata, kun "vähän" siistittiin videoleikkurin avulla.



Sitten viimeinen agirata. Erityisen tyytyväinen olen alkuun. Ohjaussuunnitelma toimi, ehdin olemaan ajoissa ja Krum oli vielä ohjaukseni alla. Kepeille meno taas tökki, mutta vika ei ole Krumissa vaan ohjaajassa. On se jänskä tilanne, kun koira osaa kepit mutta ohjaaja ei osaa viedä kepeille. Kokemattomuuden piikkiin, Matuhan ei osannut keppejä vielä osana rataa. Radan loppuvaiheen leikatut hyppäämättömät esteet menee puoliksi ohjaajan virheisiin ja Krumin hupsuun tapaan olla itsenäisesti hakematta esteitä, jotka vievät radalta ulospäin.





Jokaisen nautinnollisen elokuvahetken loppuun loppunaurut kuuluvat asiaan. Tässä se ne pätkät, jotka leikkasin pois hyppyradalta. Kyllä se koira osaa kauniisti pyöriä kädessä. Yhteistyö - ahh sen olemassa olemattomuuden sietämötän paino.




Sannan kanssa käppältiin suoritusten jälkeen Ojangon maastossa. Ludvig taisi jo vähän lämmetä koikkerin kanssa juoksemiseen. Mahtavaa kisaseuraa!

Tähän lopuksi kesäfiilistelyä mökiltä. Onhan se joulu jo kohta ohi ja juhannus pian lähempänä kuin joulu. Vaikka kyllä minussa se jouluihminenkin asuu. Flunssan kourissa sitä vaan helposti haaveilee auringosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti