maanantai 29. joulukuuta 2014

No voihan rähmä

Kaverit sai myös ei-toivotun joululahjan. Silmätulehduksen. Ensin se oli Ludvigilla ja sitten kaksi päivää myöhemmin Madeleinella. Onni on eläinlääkäri tuttava piirissä (kiitos, kiitos, kiitos vielä kerran). Ei olisi tullut mitään etsiä päivystävää eläinlääkäriä keskeltä Nilsiän kylää joulupyhinä. Ainakaan ilman 200km ajelua.

Nyt olen ruikkinut Fucithalmic Vetiä kummankin silmiin. Ludvigilla ei ole silmä rähminyt enää eilisen jälkeen ja Matullakin se näyttää vähenemään päin olevan. Lauantaihin vielä ollaan lääkekuurilla. Mistähän lie tuokin bakteeri on keksinyt tulla.


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kelaus vuoteen 2014

Jos meidän vuodelle 2014 pitäisi määrittää teema olisi se "uutta ja odotusta".

Alkuvuodesta treenattiin Matun kanssa tosissaan keppejä ja keinua. Meillä oli tavoite ja tarkoitus startata ykkösissä kesällä.



Mutta sitten yks kaks aina niin varma hyppääjä Matu kieltäytyi hyppäämästä pituutta, muuria ja okseria. Samoin rimoja tipahteli, mikä ei ollut meille tavallista.
Fyssarillä syyksi paljastui polven luksaatio. Ja agility jäi lopulliselle tauolle.
Se kyllä suretti.



Onneksi löytyi paljon koirakavereita! Pitkät lenkit on varsin oiva harrastus.
Vuotuinen vaelluksemme suuntautui Hetta-Pallas reitille. Säät olivat mahtavia ja koirat jaksoivat hyvin mukana.
Ensi vuonna pitää vaan vielä karsia lisää rinkan sisältöä. Se painoi aivan liian paljon.

Kesäkarva jälleen trimmattiin esiin. Kesä oli niin helteinen että trimmeri löysi helposti tiensä käsiini. Lisäksi lyhyt turkki on oivallinen uimapuku.

Verkkokalvoille on vain syöpynyt ne hirvikärpäset mitkä löytyi turkista sitä trimmatessa (silloin kyseessä oli syystrimmaus mökkireissun jäljiltä - hyi, hyi ja vielä kerran hyi!)
Mistä päästään siihen, että tuli uitua ja paljon!

Elokuussa juhlistettiin meidän hääjuhlia. Ja Hirvosesta tuli Krook.


Syksy meni koiranpentua haeskellessa. Ja tietenkin kuninkaallisten kanssa höpsöttelyssä. Kävimme Ludvigin kanssa tokon alkeiskurssilla toteamassa, että lajin tempo on liian hidas ohjaajalle.

Niimpä treenamme itsenäisesti metsässä esineiden hakua ja muita aivotoimintaa virittäviä temppuja.

Häämatkaa vietettiin Kööpinhaminassa.

Pääsin handeriksi ensimmäisiin koiranäyttelyihini. Mielenkiintoinen koirakokemus. Mutta nautin siitä täysin rinnoin!
Joulua vietettiin Tahkon lumisissa maisemissa. Talvinen golfkenttä toimii hyvin koirien ulkoilumaastona - vaikka satunainen rusakko juoksisi ohi ei tarvitse pelätä että kaverit jäisivät auton alle. Ja tilaa oli tarpeeksi temmeltää.














Tammikuussa odotan meidän tulevan pikkukaverin syntyväksi. Ensi vuodesta tulee hyvin jännittävä kun opetellaan yhdessä N-pennun kanssa koiraharrastuksen alkeita. En malta odottaa!

Mahtavaa uuttavuotta!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Rauhalliset jouluntoivotukset kuvin


Johan tässä on jo hölpötetty muiden koirista. Kyllä täällä vielä nämä omat koirat on ja voi hyvin eivätkä ole ollenkaan jääneet ilman huomiota.

Joulukin se alkaa jo kolkuttelemaan ovella. Matu ja Ludvig tajuaa lahjojen päälle vaikka koiria ovatkin. Sen verran innokkaasti istuvat vieressä kun lahjapapereita rapisuttaa. 

Keravan metsä ei ole kovin luminen, mutta kyllä se kelpasi kuninkaallisten hipparalliin.

Aurinkokin pilkahteli puiden välistä.

Ludvig sai uuden kaulapannan. Hierontakurssilla, jolla olin viime viikonloppuna, käytiin läpi paljon koiran varusteiden ergonomiaa. Kaulapannan pitäisi ylettyä kolmen nikaman alueelle, eli jättää alleen kaksi nikamaväliä. Niinpä sitten etsiskelin Ludvigin niskasta nikamat ja arvioin niiden koon. Mustiin ja Mirriin senttimitan kanssa ja tadaa - matkaan lähti Ratian puolikuristava pehmustettu panta. Nyt voimmekin sitten kulkea pannassa hyvällä omatunnolla.  Onhan meillä ne valjaatkin, mutta meidän arkeen panta sopii useasti paremmin. Tai ennemminkin minusta tuntuu, että kuninkaalliset liikkuvat paremmin pannassa (tai kokonaan ilman pantaa) kuin valjaissa.

 Matu näyttää siltä, että lopettakaa jo toi höpinä.

Kuva-arvoitus, missä Matu? Missa Ludvig?


Oikein herkullista joulua kaikille!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Krumgility - se mihin taito ei riitä sen tietotekniikka paikkaa

Oltiin viime lauantaina Ojangossa kisailemassa Krumin kanssa. Krum voitti 3 - 0.
Krum oli sitä mieltä, että hän osaa paremmin ja meni ihan omia menojaan välittämättä siitä, että minähän siellä rataantutustumisessa olin.
Krumista tulisi loistava agility-yksilö, jos se oppisi lukemaan numeroita nopeasti. Sitten ohjaajaa ei tarvittaisi ollenkaan.

Mutta hauskaahan minulla oli. Valtavan hauskaa. Tavoitteet oli etukäteen asetettu maltilliseksi, eli kunhaan päästään radalta ulos loukaantumatta sekä koira että ohjaaja. Tavoitteet saavutettu. Ja noin tulosmielessä kolme komeaa hylkyä. Eikä tulos ollut edes hilkulla.

Kyllä kisaaminen sitten sillä omalla kisaponilla tuntuu ehkä toiveikkaamalta, kun ollaan yhdessä taivallettu alkeet läpi ja aloitellaan sieltä ykkösten radoista. Vaikka ponissa olisikin vauhtia kuin Krumissa (mikä on melko todennäköistä) on lähtökohdat hieman suotuisemmat.

Meidänkin kehitys Krumin kanssa jo kolmen radan aikana oli huima.
Ensimmäisellä agiradalla päästiin ensimmäiset neljä tai viisi estettä ennen hylkyä. Tekeminen ei muistuttanut agilityä vielä aivan. Toisella radalla hylky tuli vasta radan puolivälissä. Ja sieltä löytyi jo monta hyvää pätkää, jolloin oltiin Krumin kanssa samalla radalla tekemässä samoja esteitä. Kolmas rata muistutti jo kisasuoritusta eikä videon muokkaus vaatinut poistamaan kuin kaksi kädessä pyörimis kohtaa. Jos vielä jatkettaisiin neljäs, viides, kuudes ja kymmenes rata niin väittäisin, että kyllä se tuloskin sieltä tulisi.

Ensimmäisestä radasta ei jäänyt videotodistetta.

Mutta tässä hyppyradan video. Eikö ole komea rata, kun "vähän" siistittiin videoleikkurin avulla.



Sitten viimeinen agirata. Erityisen tyytyväinen olen alkuun. Ohjaussuunnitelma toimi, ehdin olemaan ajoissa ja Krum oli vielä ohjaukseni alla. Kepeille meno taas tökki, mutta vika ei ole Krumissa vaan ohjaajassa. On se jänskä tilanne, kun koira osaa kepit mutta ohjaaja ei osaa viedä kepeille. Kokemattomuuden piikkiin, Matuhan ei osannut keppejä vielä osana rataa. Radan loppuvaiheen leikatut hyppäämättömät esteet menee puoliksi ohjaajan virheisiin ja Krumin hupsuun tapaan olla itsenäisesti hakematta esteitä, jotka vievät radalta ulospäin.





Jokaisen nautinnollisen elokuvahetken loppuun loppunaurut kuuluvat asiaan. Tässä se ne pätkät, jotka leikkasin pois hyppyradalta. Kyllä se koira osaa kauniisti pyöriä kädessä. Yhteistyö - ahh sen olemassa olemattomuuden sietämötän paino.




Sannan kanssa käppältiin suoritusten jälkeen Ojangon maastossa. Ludvig taisi jo vähän lämmetä koikkerin kanssa juoksemiseen. Mahtavaa kisaseuraa!

Tähän lopuksi kesäfiilistelyä mökiltä. Onhan se joulu jo kohta ohi ja juhannus pian lähempänä kuin joulu. Vaikka kyllä minussa se jouluihminenkin asuu. Flunssan kourissa sitä vaan helposti haaveilee auringosta.


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Handler neitsyys meni Voittajassa

Chirpy Supernova - Aia



Hei,

Olen Saara ja pääsin ihan ihka oikeaan (ja suureen) näyttelyyn handleriksi. Voittaja 2014. Kiitos Sannan kun hän luotti koikkeri Aiansa käsiini vaikkei itsellänikään ollut mitään hajua miten suoriudun tehtävästä. Sika säkissä ja silmät kiinni metsään - en kompastunut näyttelymaton reunaan ja Aia ansaitsi kauneudellaan Sertin (kirjoitetaanko se pienellä vai isolla alkukirjaimella?).


Jätän Sannalle noiden tarkempien titteleiden kirjoittelun. Mutta jeejee. Selvisin!
Sitten oman koiran kanssa pitää tulevaisuudessa ainakin kaksi kertaa käydä näyttelyissä. Kyllähän tuo homma on mielenkiintoista kerran vuodessa. Ja onko parempia hetkiä laittautua itse kerrankin, eikä aina vain edustaa verkkareissa.


Kaverikuva
Hyvin ravatun ympyrän ja seisottamisen jälkeen kuohuviinit olivat ansaittu. Hieno viikonloppu kerta kaikkiaan. Ensi viikonloppuna sitten onkin urani agilityohjaajana ihka oikeissa (3. luokan) kisoissa aloitus. Kun pääsen Krumia ohjastamaan Ojankoon. Odotan jo lauantaita!

Lisää kuvia meidän kehähölköttelystä löytyy dropboxistani: linkki kansioon (noin neljän tunnin sisällä varmaan kaikki kuvat on latautunut sinne). Siellä on myös muutama kuva Moran kehäsuorituksesta.


maanantai 1. joulukuuta 2014

Matun 0 polvet

Olin tänään eläinlääkärin vastaanotolla perus rokotuskäynneillä Matun ja Letkun kanssa.
Samalla käytiin läpi kummankin koiran liikuntaelimistön "ongelmia" läpi. Ja sieltähän tuli vain positiivistä palautetta!

Ensinäkin Ludvigin kylkiluut - niitä on 13 paria. Aivan niin kuin kuuluukin. Ei ongelmia, mutta ell mainitsi että selässä voi olla jumeja, joita koira kokeilee itse poistaa venyttelyllä. Ei tyrmännyt meidän osteopaatin käyntejä. Muutoin koira on terve kuin pukki. Ei mitään huomautettavaa terveyden tilassa.

Sitten Madeleinen polvi. Eläinlääkäri sanoin: "jos antaisin tästä polvesta virallisen tarkastuslausunnon, olisi tämä 0 polvi". Hän sanoi kylläkin, että löysyyttä sielä on verrattuna oikeaan polveen, mutta polvea ei saatu luksoimaan pois paikaltaan seisoma-asennossa. Ihmetteli, että on hyvin harvinaista pienellä koiralla että polvi luksoi ulospäin, mutta vahvisti liikkeen olevan kuin olevan lateaarista.
Agilitystä hän sanoi, että varovasti voi kokeilla hyppyttämistä ja katsoa palaako oireet takaisin. Varsinkin, jos koira on innostunut harrastamaan, niin on sääli jos se ei pääse kentälle. Nuorella koiralla kuulemma lihaksisto kehittyy vielä, joten ei ole harvinaista että luksaatio paranee itsestään. Varsinkin kun tilannetta rauhoitettiin ja lihaksilla oli mahdollisuus kehittyä normaalisti.
Sotasuunnitelmani on kokeilla parissa möllikisassa tilannetta. Eipä tule ylitreenattua 30sek mittaisella radalla. Matun kanssa kun olen rehellisesti luovuttanut keinun suhteen, niin ei siitä kisatykkiä tule. Kyllähän heikohko polvi varmasti tulee aina varjostamaan kaikkea tekemistä.
Muutoin Matun terveyden tilasta ei löytynyt huomautettavaa.

What a day!

Edit: Olisi hyvä varmaan kirjata ylös näitä eläinlääkäreiden nimiä. Tänään Matua ja Letkua tutki ELL Anu Jäminki (Animagi, Kerava)