sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Osteopaatin terveiset

Hanna Kivinen käpälöi kuninkaalliset läpi lauantaina.





Ludvigin vartalosta ihmetteli, että sieltä mahdollisesti puutuu yksi kylkiluu pari. Mutta ei ollut varma, koska rintakehässä on niin paljon muskeleita että kylkiluita oli vaikea tunnustella. Epäili kuitenkin, että jos se kylkiluu pari puuttuu, niin sillä on kahdeksan lannenikamaparia seitsämän sijaan. Toinen vaihtoehto oli, että se 13. kylkiluupari voisi olla erittäin pitkä ja ne olisivat kiinnittyneet samoin kuin muutkin kylkiluut. Normaalisitihan ilmeisesti tämä viimeinen kylkiluu pari ei ole kai kiinni toisesta päässä mistään (jos oikein ymmärsin). Jotain poikkeavaa sillä alueella kuitenkin on, siitä jäi varmuus. Ludvigilla oli terveet polvet, tai ainakaan manuaalisessa tutkimuksessa polvien nivelet eivät luksoinut ollenkaan eikä koira muutenkaan näyttänyt mitään kivun merkkejä polvien suhteen. Hieno uutinen!
Sen sijaan osteopaatti ei pystynyt sanomaan varmuudella onko lonkka täysin kunnossa. Ludvig jännitti käsittelyä jonkin verran,  ja siksi ei antanut kunnolla suoristaa takojalkojaan taakse. Pientä kipuilua lanteenalueelta löytyi, alue kuulemma kuumotti jonkin verran. Hanna käsitteli lanteen aluetta suurimman osan ajasta. Selän lihaksisto on Hannan sanoin riittävän kunnossa, ja on hyvä merkki että Ludvig tykkää viettää niin paljon aikaa takajaloilla.
Selkäranka tutkittiin samalla niskaan saakka. Siitä Hanna sanoi, että osa nikamista on kallellaan (nyt täytyy tunnustaa, etten tiedä mitä se tarkoittaa). Hän käsitteli nikamat takaisin paikoilleen.
Meille suositeltiin uusinta käyntiä puolen vuoden päästä. Ludvig on kuitenkin kotikoira, niin kaksi kertaa vuodessa on riittävä hoitoväli.
Sanoi, että Ludvigilla on hieman ongelmallinen ruumiinrakenne; pitkä selkä ja lyhyet raajat mahdollistaa kaikki samat ongelma-alueet kuin mäyräkoirilla. Siksi selän kuntoa pitää tarkkailla ja hoitaa, että voidaan välttyä välilevynpullistumilta ja muilta ikäviltä selkäsairauksilta.



Madeleine sai paljon lyhyemmän käsittelyn kuin Ludvig. Vasen polvi ei luksoinut lainkaan vaan pysyi hyvin paikallaan. Sen sijaan oikea polvi luksoi, ja se selvästi teki kipeää Madeleinelle joka ponnahti makuuasennosta ylös kun polvea kokeiltiin. Selkä tunnusteltiin läpi ja sieltä ei löytynyt mitään kipualueita, eli Matu on terveselkäinen tyttö tällä hetkellä. Selvästi agilityn lopettaminen on normalisoinnut kropan. Kaikki entiset kipumerkit, kuten lenkillä istahtamiset ja polven nakertamiset on kokonaan loppunut. Matun vartalolle tekee siis hyvää vain kotikoirailla.
Hanna sanoi, että lihaksistosta ei näe että polvi olisi pahemmin kipeä. Sillä on yhtä vahvat lihakset kummallakin puolella. Hoitomatolla Matu näytti pitävän painoa enemmän oikealla puolella, myös häntä taipui enemmän oikealle. Mutta kun olimme lähdössä Matu taas varasi vasemmalle puolelle enemmän. Eli siitä oli nyt vaikea sanoa, johtuuko toiselle puolelle varaaminen polvesta vai vaan tavoista. Ludvigin tavoin seuraavaa hoitokertaa suositeltiin puolen vuoden päähän.

Suoraan osteopaatilta suuntasimme koirien yoga-paratiisiin mökille. Eihän mikään tee liikuntaelimistölle niin hyvää kuin kirmata vapaana metsässä. Siinä kehittyy tasapainoaisti ja lihaksisto tasaisesti. Niin luki ainakin MeNaisissa. Ja jos ihmisille niin miksei myös koirille.

Kaunis valkoinen prinsessa muuttuu mökkimetsissä ruskeaksi peikoksi. Onneksi Matu nauttii saunomisesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti