maanantai 24. marraskuuta 2014

Tulevaisuuden koiran lihashuollon tarkkailua

Vietin äärimmäisen mielenkiintoisen hetken television äärellä tänään. Yle tarjosi ohjelman Prisma: Keho tarkkailussa. Se kertoi, kuinka nykyisillä älypuhelimien apseillä voidaan tulevaisuudessa siirtyä ennalta ehkäisevään lääketieteeseen kuin nykyiseen "myrskyä" parantavaan.
Ohjelma Yle Areenasta tästä

Ohjelmassa oli kohta, jossa kerrottiin maailman monitoroidummasta urheilujoukkueesta (heillä oli lajina rugby). Joukkueen kuntovalmentaja tms. oli kehittänyt joukkueelle varsin tehokkaan terveyden seurantapatteriston, hän tarkkaili tietysti treenien aikana pelaajien sykettä ja näitä tavanomaisia. Minua kiinnostavin oli kuitenkin gpsn ja kiihtyvyysantureiden tuottama data, jonka avulla pystyttiin huomaamaan jopa prosentin ero siitä käyttääkö pelaaja toista jalkaa enemmän (eli ontuu toista). Tulosten avulla pelaajien pehmytkudosvaurioita pystyttiin vähentämään monilla kymmennillä prosenteilla noinkin riskialttiissa lajissa.

Tämä sai minut pohtimaan, voisiko koirille kehittää älyliivin treeneihin/lenkeille tai kenties kehittää niskasirua sen verran, että saman datan saisi myös koiran treenistä / liikkeestä. Näin ajoissa huomattaisiin poikkeamat jo ennen mahdollisia suuria pehmytkudosvaurioita.
Noin vartin googlettamalla en löytänyt koiralle tällaista tuotetta markkinoilta.
Lähimmäksi löytyvä artikkeli löytyy täältä.
En itse ajatellut alkaa tuotekehittelijäksi, joten olisi kiva jos joku älypää ryhtyisi. Tulisin mielelläni asiakkaaksi ja tarjolla olisi pari koekaniinia tuotetestaukseen.


lauantai 22. marraskuuta 2014

Ensilumen tuoma valon ihme



Se on tyhmää kirjoittaa nettiin siitä, kuinka paljon lumi voi valaista luontoa, koska kaikki ovat sen varmasti itse havannoinneet omin silmin. Mutta silti! Kuinka sitä voikin joka vuosi ällistyä samasta asiasta.
Ja kuinka ihanaa on kävellä lumenvalkoisessa metsässä vielä valon aikaan.


Keskustelimme juuri lenkillä siitä, kuinka näin syksyisin kotikoiran omistajia vaivaa vähän huono omatunto. Työaika ajoittuu juuri siihen valoiseen päivänaikaan, joten koirien lenkkiajat osuvat pimeille tunneille. Pimeyden takia ei viitti lähteä samoamaan metsään, joten lenkit ovat pääsääntöisesti asfaltti/hiekkatie lenkkejä hihnassa. Ja kaikki menetetyt ilakointi hetket viikon ajalta on otettava viikonloppuisin kiinni. Luminen talvi helpottaa asiaa onneksi!


Hyvällä tavalla väsytetty koira on ihana näky kotona.


'

Lenkillä kävi pieni onnettomuus ilman silmännäkijöitä mitä todellisuudessa tapahtui. Madeleine vinkaisi (niin kuin muutoinkin saattaa dramaattisesti vinkaista, jos Mr. W haluaa leikkiä sen kanssa liian rajusti). Matu kuitenkin tuli meidän luokse ja piipitti sillain, että sitä olisi sattunut. Nopeasti kopeloin sen raajat läpi ja se uudelleen vinkaisi vasemman takajalan kohdalla. Kävin kuitenkin koko jalan läpi, ylhäältä alas saakka eikä mitään poikkeavaa siinä tuntunut hieman kireällä olevaa lihasta lukuunottamatta. Jatkoimme matkaa ilman ontumista. Epäilen, että polvi oli luksoinut pois paikaltaa ja käsittelyni palautti polven sijoilleen.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Pennhip - hiphei!

Jos maltat lukea tämän artikkelin kokonaan: eläintenystävälääkäri / pennhip, räjäyttää se koko tajuntasi koirien lonkkien kuvaamisesta. Se perinteinen FCI:n arvosteluasteikko A-E ei riitäkkään aivan kaikkeen.

Tiedä sitten millainen arvosteluasteikko tuolta Pennsylvanian yliopistosta tulee, mutta olisipa hienoa saada hyvä arvosana harrastuskoiralleni. Ja vaivana vain muutama lisä lonkkakuva perinteisen lonkkakuvien oton yhteydessä (+ muutama euro lompakon pohjalta).


Vuoden viimeinen Ydinluu lähti maailmalle



Siinä se on. Vuoden viimeinen Ydinluu. Kannessa komeilee Era Alasen kaunis bordercollie Milli. Ensi vuonna taas jatkuu. Pääsisinköhän kirjoittamaan sarjaa "pennun alkutaipaleet".. ;)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Tämän päivän tulen muistamaan siitä..

... että vietin äitini kanssa erilaisuudessaan mielenkiintoisen lounashetken Jumbon parkkihallissa. Kaikki alkoi siitä, kun olin kurvaamassa parkkiruutuun oikealle ja tajusin auton kääntyvän vain vasemmalle. Onneksi vasemmallakin puolella oli parkkiruutu vapaana joten auto oli hyvä jättää kahden ruudun väliin. Soitto hinaukseen ja äidille. Äiti tuli ja haki sushit autoevääksi. Ja lopulta hinausautokin tuli. Hei hei Peugeot, nähdään kun olet taas terve!

Mutta jotta tämä kuulostaa onnettomalta, niin jotain hyvääkin. Penturintamalla taas vyöryttiin vähän tai vähän enemmän eteenpäin! Odottavan aika alkaa käydä mielenkiintoiseksi ja sehän on mahtavaa. Innostukseni onkin syy tälle kirjoitukselle. :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Osteopaatin terveiset

Hanna Kivinen käpälöi kuninkaalliset läpi lauantaina.





Ludvigin vartalosta ihmetteli, että sieltä mahdollisesti puutuu yksi kylkiluu pari. Mutta ei ollut varma, koska rintakehässä on niin paljon muskeleita että kylkiluita oli vaikea tunnustella. Epäili kuitenkin, että jos se kylkiluu pari puuttuu, niin sillä on kahdeksan lannenikamaparia seitsämän sijaan. Toinen vaihtoehto oli, että se 13. kylkiluupari voisi olla erittäin pitkä ja ne olisivat kiinnittyneet samoin kuin muutkin kylkiluut. Normaalisitihan ilmeisesti tämä viimeinen kylkiluu pari ei ole kai kiinni toisesta päässä mistään (jos oikein ymmärsin). Jotain poikkeavaa sillä alueella kuitenkin on, siitä jäi varmuus. Ludvigilla oli terveet polvet, tai ainakaan manuaalisessa tutkimuksessa polvien nivelet eivät luksoinut ollenkaan eikä koira muutenkaan näyttänyt mitään kivun merkkejä polvien suhteen. Hieno uutinen!
Sen sijaan osteopaatti ei pystynyt sanomaan varmuudella onko lonkka täysin kunnossa. Ludvig jännitti käsittelyä jonkin verran,  ja siksi ei antanut kunnolla suoristaa takojalkojaan taakse. Pientä kipuilua lanteenalueelta löytyi, alue kuulemma kuumotti jonkin verran. Hanna käsitteli lanteen aluetta suurimman osan ajasta. Selän lihaksisto on Hannan sanoin riittävän kunnossa, ja on hyvä merkki että Ludvig tykkää viettää niin paljon aikaa takajaloilla.
Selkäranka tutkittiin samalla niskaan saakka. Siitä Hanna sanoi, että osa nikamista on kallellaan (nyt täytyy tunnustaa, etten tiedä mitä se tarkoittaa). Hän käsitteli nikamat takaisin paikoilleen.
Meille suositeltiin uusinta käyntiä puolen vuoden päästä. Ludvig on kuitenkin kotikoira, niin kaksi kertaa vuodessa on riittävä hoitoväli.
Sanoi, että Ludvigilla on hieman ongelmallinen ruumiinrakenne; pitkä selkä ja lyhyet raajat mahdollistaa kaikki samat ongelma-alueet kuin mäyräkoirilla. Siksi selän kuntoa pitää tarkkailla ja hoitaa, että voidaan välttyä välilevynpullistumilta ja muilta ikäviltä selkäsairauksilta.



Madeleine sai paljon lyhyemmän käsittelyn kuin Ludvig. Vasen polvi ei luksoinut lainkaan vaan pysyi hyvin paikallaan. Sen sijaan oikea polvi luksoi, ja se selvästi teki kipeää Madeleinelle joka ponnahti makuuasennosta ylös kun polvea kokeiltiin. Selkä tunnusteltiin läpi ja sieltä ei löytynyt mitään kipualueita, eli Matu on terveselkäinen tyttö tällä hetkellä. Selvästi agilityn lopettaminen on normalisoinnut kropan. Kaikki entiset kipumerkit, kuten lenkillä istahtamiset ja polven nakertamiset on kokonaan loppunut. Matun vartalolle tekee siis hyvää vain kotikoirailla.
Hanna sanoi, että lihaksistosta ei näe että polvi olisi pahemmin kipeä. Sillä on yhtä vahvat lihakset kummallakin puolella. Hoitomatolla Matu näytti pitävän painoa enemmän oikealla puolella, myös häntä taipui enemmän oikealle. Mutta kun olimme lähdössä Matu taas varasi vasemmalle puolelle enemmän. Eli siitä oli nyt vaikea sanoa, johtuuko toiselle puolelle varaaminen polvesta vai vaan tavoista. Ludvigin tavoin seuraavaa hoitokertaa suositeltiin puolen vuoden päähän.

Suoraan osteopaatilta suuntasimme koirien yoga-paratiisiin mökille. Eihän mikään tee liikuntaelimistölle niin hyvää kuin kirmata vapaana metsässä. Siinä kehittyy tasapainoaisti ja lihaksisto tasaisesti. Niin luki ainakin MeNaisissa. Ja jos ihmisille niin miksei myös koirille.

Kaunis valkoinen prinsessa muuttuu mökkimetsissä ruskeaksi peikoksi. Onneksi Matu nauttii saunomisesta.