keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hyppytekniikkakurssille

Minä ja uskollinen seuralaiseni - kamera - päästään hyppytekniikkakurssille lokakuussa. Sitten kun sinä kauniina päivänä hypytän vielä mahdollisesti syntymätöntä koiraani, niin tiedän mitä teen. Toivottavasti.

Hyppytekniikkakurssi Tuusulassa

Kurssille vielä mahtui joku ihan oikea koirakkokin, jopa TUUKKin ulkopuolelta. Mukaan vain. En minäkään tunne ketään.

Kirjoittelen sitten kuvapainotteisen viikonloppuraportin kurssista tänne.

Heips!

ps. Enää kolme yötä häihin!

Muisto kesähelteiltä Nuuksiosta

lauantai 16. elokuuta 2014

Pieni hetki lainattua, suuria tunteita koko viikoksi

Sovin, innostuin ja pelästyin. Hui. En ole jalkaani tyrkännyt agilityradan puolelle sitten huhtikuun vaikka kentän laidalla onkin tultu oleskeltua katsojan roolissa. Kuinka sitä koiraa nyt ohjattiinkaan? Onko se samanlainen taito kuin pyörällä ajo, kerran oppii niin aina taitaa?

Innon ja jännityksen sekalaisin tuntein pääsin lainakiitureita ohjaamaan. Eihän se ollut mallikasta menoa, mutta hyvä mieli jäi ohjaajalle. Hymy korvissa puuskutin menemään itseni läkähdyksiin. Agilityssä on sitä jotain, jotain niin mahtavaa että sen taitaa ymmärtää vain ihmiset jotka ovat löytäneet oman intohimonsa. Tuli niin iso hinku saada nythetitässämullese koira. Olisin salaa voinut laittaa yhden kiitureista paidan alle ja hiljaa poistua paikalta. Tai sitten vain odottaa sitä omaa pörröpalleroa.

Matu ja Letku oli hengessä mukana kentän laidalla. Näin Matun silmissä kuinka se syttyi kun näki agilityesteet. Se kuopsutti innostuksissaan maahan kuoppaa, heilutti häntää tuulittimen lailla ja loksutti leikojaan "mä haluuuuun tonne". Lopuksi aivan salaa napsautin Matun valjaat auki, se kirmasi lähimmän putken ja seuraavan putken läpi. Tuli luokse kuuntelemaan ohjeet vain päästäkseen juoksemaan uudestaan putket läpi ja uudelleen. Sydän läikähti, voi toista kun se tykkää. Tai on ehdollistettu tykkäämään. Lopputulos on kaiketi kuitenkin sama? Se tykkää.

Kovat kolmos luokan koirat nakersi hieman itsetuntoani ohjaajana, mutta vastapainona kasvatti motivaatiota harjoitella paremmaksi ohjaajaksi. Kehittyä, tulla monipuolisemmaksi, tarkemmaksi ja tiukammaksi ohjaajatädiksi. Harjoitteleminen. Haluan aloittaa sen jo huomenna. Ainiin, eihän mulla ollutkaan tarkoitukseen sopivaa koiraa. No 200 huomisen päästä.

Sitä odotellessa voisin kasvattaa aerobista kuntoani. 

Kiitos Eo, Jente ja Krum. Olette parhaita. Ja teillä on hienot omistajat.

Klipissa esiinnyn hurjastelija Krumin kanssa © Esa
Minulta näyttää puuttuvan liikkeen tarkkuus, suuntaus, rytmitys ja tiukkuus. Ja Krum rankaisee minua häpeämättä. Ai että.