sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Vesileikkejä




Tervetullut helle saapui myös Keravalle. Aamupäivästä kuninkaallisten kieli roikkui jo niin pitkällä ettei ollut epäilystäkään siitä tuleeko tästä päivästä uintipäivä. Nokka kohti Ruotsinkylää, eli "rutikkaa" - lähiseudun paras koira-alue. Kyseessä on siis lähdevesipohjainen hiekkakuoppa, jossa vesi on suhteellisen puhdasta ja Tuusulan kunta on pyhittänyt alueen koirien uittamiseen. Kiitos Tuusula!

Matu odottaa "silmä kovana" että frisbee laskeutuu
Ja perään!
Täältä mä tuun
Ylpee ittestään


Kokeiluun pääsi myös uusi uimalelu. Meillä on pelkästään tämän kesän aikana upponut pohjaan neljä lelua, joista kolme on onnistuttu pelastamaan sukelluspuuhin. Jokainen niistä oli jonkin sortin kumipallo tai patukka, jotka uppoamishetkellä ovat saaneet sisäänsä vettä. Nyt ajattelin, josko täysikuminen frisbee olisi parempi kun uppoamisvaaraa ei ole. Hyvinhän tuo uudensorttinen lelunen näytti toimivan. Ei uponnut, siitä sai mahtavan suuotteen ja uiminen sen kanssa näytti helpolta.
Yksi pieni huonopuoli tuossa on, että se ei kellu kovin korkealla pinnalla ja selvästi Matulla ja Ketkulla oli vaikeuksia havaita lelua veden tasosta. Pari kertaa uivat ohi vastarannalle ja takas (muiden uittajien mielestä koiramme halusivat vain uida matkaa). Matu tuntui välillä tajuavan oikean ja vasemman eron, kun rannalta huuteli ohjeita. Useimmiten kuuntelukyky taisi jäädä rannalle.

Koira vai saukko?

Ludvigilla on hämmentävä taito sukeltaa (tai teknisesti se työntää pään veden alle rantavedessä). En tiedä kuinka yleinen taito tuo on koirille, mutta onpa minulle ensimmäinen lajin edustaja joka on tullut vastaan. Ja tarkoitan nyt ihan vapaaehtoisesti kuonon upottamista veteen, eikä hyppäämisen yhteydessä tapahtuvaa vahinkoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti