keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Koiravaellus

Kesäloma part 1 tuli ja se meni. Muistoihin jäi upeasti sujunut vaellus Pallaksen kansallispuistossa.






Rouvivaara ja vasemmalla hieman Rouvikurua

Sää suosi taas tänä vuonna ja hyttysistä ei ollut tietoakaan. Meidän porukan "vanhenetaan ennen aikoja" -projekti sai hyvää jatkoa, kun aurinkorasvat eivät löytäneet tietään naamalle saakka. Naama oli sitten iloisesti saanut väriä josta oli havaittavissa ikävän punaisia sävyjä. Keskiyön auringon ihmettäkin päästiin ihastelemaan ekana iltana, kun voimia oli vielä varastossa. Loppuvaelluksella uni tuli silmään 8 aikaan illalla ja kesti aina 8 saakka aamulla. Jopa herra Kettunen oli yöt taju kankaalla eikä vahtimöhkimisestä ollut tietoakaan.
Ei tarvinnut korkata kevyt rauhoittavia, vaikka sellainen paketti tuli varattua mukaan.

Ludvig ja Outakan huippu

Celsiukset kiipivät päivittäin 20C paremmalle puolelle. Vaikka tunturissa oli lunta paikoittain, ei vilu iskenyt. Väsymys kylläkin. Oi että muka kevyesti pakattu rinkka tuntui 100 kg viimeisenä päivänä. Parkkipaikalla siintävä auto oli ihana näky loppujen lopuksi. Ja hotellilla odottava sauna ja illallinen - ahh!
Minusta on ihanaa vähän aikaa sinnittellä, nukkua ilman tyynyä pari yötä, jakaa koirien kanssa makuupussi, kävellä jalot rakoilla ja nauttia nesteeksi vain tunturipurojen vettä. Kaiken sen jälkeen täysin normaalit asiat tuntuvat luxuselta.

Luxusta oli myös herätä kirkasvetisen Hietajärven hiekkarannalta. Jaksotimme viimeisen yömme tälle rannalle. Tunturista oltiin jo laskeuduttu huomattavasti alemmas. Tästä oli autolle matkaa enää vajaa 5 km.

Hietajärvi
En ennen vaellusta tänne listannut mitä olimme pakanneet veikkosille mukaan. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.
Koirilla oli mukana:
  • Omat fleece viltit kummallekkin, tarkoitus oli että olisimme illalla käärineet koirat viltteihin ja mikäli niille olisi tullut liian kuuma olisivat itse päässeet niistä eroon. Todellisuudessa viltit osottautuivat kivaksi teltan täytteeksi lähinnä ihmisille ja koirat kääriytyivät meidän makuupussien suojaan kylkeen kiinni. Kuumako - no varmasti!
  • Ruokaa, kuivanappuloita minigrip pussiin pakattuna. Kulki meidän rinkoissa. Koirilla ei ollut kantamuksia heidän pienen koon vuoksi.
  • Muovinen ruokakuppi, täytyyhän jostain astiasta ne nappulat tarjoilla emmekä halunneet jakaa omiamme.
  • Koirien energiapatukka, kuulemma vaelluspäivien pitkittyessä koirille olisi voinut tarjota lisäenergiaa. Todellisuudessa osottautui turhiksi. Ne ovat vieläkin syömättä meidän kaapissa. Paljon käytännöllisempiä oli taskuihin varatut pienet makunappulat.
  • Ensiaputarvikkeet, johon kuuluu koirien puolesta punkkipihdit (noin pohjoisessa ei kyllä ole punkkeja, mutta varmuuden vuoksi), kyypakkaus, haavan hoitotarvikkeet, tukisidettä ja ravintolisä rauhoittavat. Ostin erityisesti Matua silmällä pitäen liimautuvaa tukisidettä, jos olisi alkanut aristaa polvia. Kävely oli kuitenkin täysin puhdasta koko reissun ajan ja sen jälkeen. Ludvig on huono kyläkoira, kun sille iskee vahtivietti vieraassa paikassa. Jokaisesta riksahduksesta pitää ilmoittaa möhkinnällä (möh, möh). Vaellus teki tehtävänsä ja kotikissa nukkui yönsä hiljaa. Onneksi ensiapulaukku osoittautui turhaksi muutoin kuin rakkolaastareiden osalta.
  • Valjaat, meidän koirilla ei ole vetotaipumusta noin luonnostaan mutta olisi hyötyä varsinkin ylämäessä jos taipumus löytyisi. Valjaat näyttävät näin ihmisen näkökulmasta koiralle paljon mukavimmilta kuin kaulapanta.
  • Hyvät pitkät hihnat, meillä on "juoksuhihnat", eli sellaiset joissa on joustava kuminauhaosuus välissä. Se tekee koiralle ja ihmiselle mahdollisest äkkinäiset kiskaisut huomattavasti mukavammaksi. Hihnat ovat tarpeaksi leveät, etteivät ne jää kiinni jokaiseen mustikanvarpuun ja vaivaiskoivuun. Paras ominaisuus on kuitenkin hihnojen säädeltävyys. Hihnan kummassakin päissä on klippi ja matkan varrella useampi renkula. Sain napsautettua toisen klipin valjaisiin kiinni ja toisen rinkkani renkulaan, näin kädet jäivät vapaaksi kuvaamiseen/tasapainoiluun. 



Vesitarjoilu onnistui suoraan luonnonvesistä. Matu on paljon parempi juomaan puroista ja lammikoista kuin vesikupista jopa ihan kotioloissa, joten juomisesta ei tarvinnut kantaa huolta. Mutta jos tilanne olisi toinen, se muovinen ruokakuppi + vesipullo compo olisi varmasti passeli.


Polku oli pitkä ja kivinen


Meitsi ja Porttivaara



Väsyneet mutta toivo0tavasti onnelliset sisarukset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti