Energy - amount of intensity

Olin tänään tutustumassa hieman erilaiseen keinoon olla ja tehdä koiran kanssa. Tästä maailmasta puuttui kokonaan treeniliivit, käskyt ja jopa namipalat.
Olin katsomassa tanssiperformanssin The Wolfpack Stoa teatterilla. Esitystä tähditti Alaskan malamuutti Ansa (Lexus Quattron Fanette). Hän oli suuren suuri tapaus.

Kuva: http://www.stoa.fi/tapahtuma/EF79CF45382ED9D958BE8BA9DC1C8F3E/fi/Kinetic_Orchestra_Wolfpack

Paitsi, että esitys oli hyvä myös tanssillisesti ja kerronnallisesti teki minuun vaikutuksen omistajan Jarkko Mandelinin ja Ansan suhde. Koira seurasi tarkkaan omistajan liikkeitä lavalla. Kun tanssin intenssi kasvoi nousi koira seisalleen ulvomaan ja hyppimään hihnassa. Kun taas koreografiassa tuli suvantovaiheita koira asettui salin perälle mukavasti lepuulle.
Ennen esitystä jo tiesin, että koira ulvoo koregrafissa. Mutta se teki vaikutuksen, ettei kukaan kuiskuttanut koiran korvaan mitään käskyjä tai näyttänyt käsimerkkejä. Koira ulvoi susimaisesti juuri oikeassa kohdassa ja vain omistajan tekemällä energian muutoksella.

Tekipä mieli esityksen jälkeen sanoa "juuri tuota minä tarkoitin sillä sisäisellä energialla". Tuolla tavoin elän ja yritän elää koirien kanssa. Hallitsen parhaani mukaan minusta välittyvää energiaa, jotta saan koirat kulkemaan minun kanssa saman suuntaisesti ja toimimaan ns. laumassa.
Ja omasta mielestäni se toimii todella hyvin silloin kun saan tarpeeksi intensiteettiä mukaan. Helppoahan se on aina toisia arvostella enemmän kuin itseään; mutta huomaan aika ajoin co-treenajien joukossa ihmisiä, jotka turhautuvat treenatessa. Tällöin koira näyttää ainakin sivullisen silmin myös turhautuvan ja jotenkin enemmän säheltää. Meno ei näytä enää yhtä vapautuneelta ja helpolta.
Mutta miten sitten järjestää mielen nystyrät oikein kun hammasta kiristää? Se taitaa vaatia aktiivista mielentreenamista ja jotenkin oman tunnetilan tunnistamista. Voihan siitä tulla vähän teenäinen vaikutus muille, kun kaikki menee pieleen ja silti hymyilyttää. Mutta koiran kanssa ei ole ikinä yksin. Luultavasti siinä tilanteessa löytää viereltään häntää heiluttavan kaverin joka on sanovinaan "mitä seuraavaksi?"


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rovaniemelle tiemme vie

Blogitekstejä tulossa

Agilityrotu rankinglista tilastoja