tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kiinalainen verkkokauppa part 2

Kiinalainen verkkokauppa sarja saa jatkoa nyt.
Yksitellen minulle on saapunut viisi erillistä sähköpostia, että tuote on lähetetty matkaan. Viestien perusteella oletan saavani lopulta kotiin 5 erillistä pakettia. 

Ainakaan hintojen puolesta ei siis tullissa pitäisi olla mitään ongelmaa, koska kaikkien tuotteiden yhteishinta jäi reippaasti alle sen 150 €. Yksittäiselle paketille tulee hintaa siis +/- hassu kymmeneuronen.

Neljä pakettia näyttää tällä hetkellä makaavan China mailin Post Air centerissä, yksi on HongKongin postmail centterissä. Kyllä ne sieltä taitavat pian aloittaa reittinsä kohti Suomen maata.
Täällä minä odottelen. Toivottavasti odotus palkitaan iloisella yllätyksellä.

Off the topic
Tein tänään vehnättömiä munkkeja. Niistä tuli hyviä. Ludvig toimi virallisena laadun tarkkailijana lattiantasosta. Ikinä ei tarvi yksin olla keittiössä. Tai tehdä muitakaan kotiaskareita. Ludvig on aina mukana.






sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Karvapäivitys

Ehdin jo mainita, että turkit läks. Tässä tämän vuoden lopputulema. Jos maksaisin tälle trimmaajalle, en veisi koiraani sinne. Mutta Matukin on osasyyllinen, kun kaveri ei tajua jököttää paikallaan niin kauniisti kuin velipoikansa. Ja valkoinen turkki paljastaa ilkeämmin "pienet" epätasaisuudet. 



Yhdennäköisyyttä RinTintin Miloun kanssa

Ahh niin rakastan Ludvigin raitoja!

Nyt kun kuvien julkaisumakuun päästiin, tässä varmaan koko vuoden paras koirakuva. Löytyy minulta jo joka koneen taustakuvana.


Kuvassa Sannan ja Esan lauma. Varsin valloittava lauma. Mukavia ihmisiä ja valloittavia koiria!

Yritin tähän laittaa myös agilitypätkää kahden viikon takaisista treeneistä lainakoira Janella. Aloitin videoiden leikkuun, mutten päässyt loppuun saakka. Matu istui sylissäni ja minulle tuli petturi olo. Kyynel vierähti.

P.s Matun jalka kipeytyi eilisen uintireissun jälkeen. Se aloitti "pukittamisen". Tänään askellus ei ollut puhdasta jostain syystä oikealla takajalalla (luksoi todettiin vasempaan takajalkaan). Toukokuussa päästään Viikkiin tutkimuksiin. Mutta tyttö leikkii ja syö hyvin.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Uintihommia

Tänään oli se päivä, jota olin odottanut jo monta viikkoa. Koirien uintikoulu!
Ja sehän vasta oli kivaa.
Meillä oli puolen tunnin uintivuoro uittajan kanssa Hyvinkäällä koirauimalassa.

Tässä kokemuksen pikakelaus;
Uimalasta meille osoitettiin loossi, mihin saimme jättää tavaramme. Koirille saatiin lainaan uimalan puolesta omat hihnat, että oma säilyi kuivana kotimatkalle.
Koirat suihkuteltiin puhtaaksi ja puettiin liivit päälle ennen siirtymistä aidatulle allasalueelle. Ryhmässä oli neljä koirakkoa (josta siis Matu ja Letku oli puolet).
Yksitellen uittaja opetti koirat käyttämään altaan kummassakin päässä sijaitsevia ramppeja, ja katsoi että koira ui puhtaasti. Matu ja Letku sai kehut uittajalta ensimmäisen päästä päähän uintikerran jälkeen, jonka jälkeen saimme itse laittaa koirat uimaan lelun kanssa altaassa. Porukan se toinen puoli boxeri ja bc sitten jatkoivat uittajan kanssa loppu puoli tuntisen, kun heillä itsenäinen allasuinti ei onnistunut vielä (boxerin uintiasento oli ilmeisesti rodulle tyypillisesti aika pysty).
Me heivattiin liivit pois ja uitiin monen monta kertaa edes takas. Huomasin hihitteleväni riemusta, kun meidän kaksi saukkoa ottivat uintikilpaa toisistaan.
Kuninkaallisilla on paljon uintikokemusta luonnonvesistä, joten ihan keltanokkia uintihommissa ei olla. Mutta onhan tuo hallikokemus ihan toisenlainen, jossa on omat juttunsa.

Lopuksi koirat pestiin ja kuivattiin ja suunnattiin onnellisesti kotia kohti. Tämmöisillä keleillä (+17 C) luonnonvedet lämpiää nopeasti, joten uimaharrastusta aiomme jatkaa ihan luonnon helmassa. Mutta aivan varmasti ensi syksynä menemme uudelleen uimalaan. Nyt kun alokaskurssi on käyty :)
Mikä voisi olla parempi laji Matun huonolle polvelle.

Kesä muutenkin laskeutui eilen meidän perheeseen. Parturi-Kampaaja Hirvonen iski ja vetelin koirat koneella siiliksi. Nyt on taas komiat turkit!


torstai 24. huhtikuuta 2014

Kiinalainen verkkokauppa day 1

Jostain syystä olen ulkomaalaisten verkkokauppojen kanssa varuillaan, enkä niitä yleensä käytä.
Mutta kuitenkin monen morsiamen tarinoiden pohjalta uskaltauduin itse kokeilemaan.
Tilasin siis AliExpressistä koristetavaraa häihimme. Tästä alkaa lyhyt sarja miten lopputuleman käy;

Day 1 tilaus tehty tänään. Maksoin tilauksen luottokortilla.
Sähköpostiini sain vahvistuksen maksusta.

Surffailen MyAliExpress sivulla ja näen sieltä upeasti tuotteet mitä olen tilannut, mutta mistään en saa tietoon mikä on tilauksen status. Eikun hei, löytyihän se tuolta.


Ilmeisesti huomenna sähköpostiini pitäisi pärähtää kasa tilausvahvistuksia (tilasin 5 eri tuotetta ja ilmeisesti jokaista tuotetta sivustolla käsitellään erillisenä tilauksena).

Oma veikkaukseni on, että tuotteet ovat joskus toukokuun lopussa perillä. Katsotaan kuinka lähelle veikkaus osuu.. Ja kuinka monessa paketissa.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Koiralla uimakausi alkaa kun vesi on sulaa ja loppuu kun se taas jähmettyy

Luonnon vesien uimakausi on korkattu viikonloppuna. Sinne meni kumpainenkin. Mereen siis.
Ludvig tyylilleen uskollisena juoksi kaislamattoa niin pitkälle ennen kuin se petti alta ja Matu juoksi ihan rehellisesti rannasta mereen. Suoraan takakontista ennen kuin ehti edes kissaa sanoa.

Uinti. Sitä Madeleine rakastaa. Ja Ludvig. Mutta himppusen vähemmän kuin Matu.

Odotan jo innolla viikonlopun "uimakoulua" Hyvinkään koirakylpylässä!


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Mitäs me amatöörit tähän keksittäisiin

Me kuninkaallisten kanssa muka tokoillaan eli lutoillaan lähikoulun kentällä nykyään.
Olen itsekkin sitä mieltä, että takapihalla treenaaminen on niin ja näin, mutta tämä lutoiluharrastuksen voi pitää oikein takapihojen kuningaslajina. Tätä ollaan kuitenkin treenattu Ludvigin kanssa jo aikaisemminkin agilityn vapaatreenivuoroilla.

Ihan ihka oikeaan tokoon meillä ei ole pontenttiaalia, kun jouduttiin karsimaan ponnistuslajit pois. Eli tavoitteellisestikkaan treenammalla ei päästäisiin edes ALO-luokasta eteenpäin. Ja sehän kolauttaisi tämän kisaviettisen ohjaajan itsetuntua liian paljon.
Luto on meidän aivotreeni junttiharrastus. Tykätään.

Videossa eilisen tunnelmia. Sieltä on havaittavissa tuttuja liikkeitä, kuten seuraaminen vapaana ja paikalla istuminen. Lisänä on Ludvigin bravuuri "määritetyn pisteen kiertäminen". Se on siinä tosi hyvä.



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Energy - amount of intensity

Olin tänään tutustumassa hieman erilaiseen keinoon olla ja tehdä koiran kanssa. Tästä maailmasta puuttui kokonaan treeniliivit, käskyt ja jopa namipalat.
Olin katsomassa tanssiperformanssin The Wolfpack Stoa teatterilla. Esitystä tähditti Alaskan malamuutti Ansa (Lexus Quattron Fanette). Hän oli suuren suuri tapaus.

Kuva: http://www.stoa.fi/tapahtuma/EF79CF45382ED9D958BE8BA9DC1C8F3E/fi/Kinetic_Orchestra_Wolfpack

Paitsi, että esitys oli hyvä myös tanssillisesti ja kerronnallisesti teki minuun vaikutuksen omistajan Jarkko Mandelinin ja Ansan suhde. Koira seurasi tarkkaan omistajan liikkeitä lavalla. Kun tanssin intenssi kasvoi nousi koira seisalleen ulvomaan ja hyppimään hihnassa. Kun taas koreografiassa tuli suvantovaiheita koira asettui salin perälle mukavasti lepuulle.
Ennen esitystä jo tiesin, että koira ulvoo koregrafissa. Mutta se teki vaikutuksen, ettei kukaan kuiskuttanut koiran korvaan mitään käskyjä tai näyttänyt käsimerkkejä. Koira ulvoi susimaisesti juuri oikeassa kohdassa ja vain omistajan tekemällä energian muutoksella.

Tekipä mieli esityksen jälkeen sanoa "juuri tuota minä tarkoitin sillä sisäisellä energialla". Tuolla tavoin elän ja yritän elää koirien kanssa. Hallitsen parhaani mukaan minusta välittyvää energiaa, jotta saan koirat kulkemaan minun kanssa saman suuntaisesti ja toimimaan ns. laumassa.
Ja omasta mielestäni se toimii todella hyvin silloin kun saan tarpeeksi intensiteettiä mukaan. Helppoahan se on aina toisia arvostella enemmän kuin itseään; mutta huomaan aika ajoin co-treenajien joukossa ihmisiä, jotka turhautuvat treenatessa. Tällöin koira näyttää ainakin sivullisen silmin myös turhautuvan ja jotenkin enemmän säheltää. Meno ei näytä enää yhtä vapautuneelta ja helpolta.
Mutta miten sitten järjestää mielen nystyrät oikein kun hammasta kiristää? Se taitaa vaatia aktiivista mielentreenamista ja jotenkin oman tunnetilan tunnistamista. Voihan siitä tulla vähän teenäinen vaikutus muille, kun kaikki menee pieleen ja silti hymyilyttää. Mutta koiran kanssa ei ole ikinä yksin. Luultavasti siinä tilanteessa löytää viereltään häntää heiluttavan kaverin joka on sanovinaan "mitä seuraavaksi?"


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Valtiovierailu

Saviolla kuluvana viikonloppuna kokoonnuttiin vähän tärkeämmällä osaanottaja joukolla.
Valtiovierailulla nähtiin Madeleine Queen Elisabeth, Ludvig Amadeus ja Winston Churchill.


Kaksi päiväinen vierailu sai alkunsa lauantai aamupäivällä Järvenpään alueen Canis Lupus Familiarisin ulkoilutusalueisiin tutustuen. Kolmikko tapasi henkivartijan kokoiset DeRotwailerin pariskunnan ja rotusäären LesVillakoiran, jonka seurasta Mr Winston hurmaantui. He vallan ryhtyivät hippasille.

Savion päämajalle mentiin nauttimaan virkistävät päiväunet ennen iltapäivän ohjelmaa, joka oli valtakunnan metsäreviireihin tutustumista. Metsät kun oltiin todettu tarkastetuiksi siirryimme maittavalle illalliselle á la cuisinier Hirvonen. Mr Winstonille tuntui maistuvan erityisen hyvin illan menu, hänellä on massakausi nyt menoillaan ennen kesän Ascot's race in Finlandé [toisin sanoen juoksukautta]. Olemme neiti Madeleinen ja Herra Ludvigin kanssa suunnitelleet menevämme kannustamaan Winstonin vauhdikkaaseen suoritukseen.

Kolmikko pääsi nauttimaan kuutamosta vielä iltakäyskentelyn merkeissä.

Sunnuntaina valtiovierailuohjelma saa jatkoksi Savion joutomaihin tutustumista. Tämän jälkeen Herra Winston palaa hallitsemaan omaa valtakuntaansa.

Herra W:n meditointihetki

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Se katkesi kuin kanan lento

Madeleinen agilityura siis.



Surullisia uutisia kerta kaikkiaan. Agilityura ei saa enää jatkoa Matun osalta. Meidän on laitettava pillit pussiin agitreenien suhteen ja keksittävä muuta puuhattavaa.
Eilen tuomion antoi fysioterapeutti Niina Sorvari. Matulla on vasemmassa takapolvessa patella luksaatio. Suora lainaus lausunnosta "Lihaskireyksiä rintarangan kaudaaliosassa ja lanneselässä, iholla reagointia, aukeaa suht hyvin. Nivelten liikkuvuudet normaalit ja kivuttomat, mutta vasemman takajalan patella luksoi lateraalisesti sponttaanisesti (lumpio menee itsestään pois paikoiltaan ulospäin). Tämä löydy selittänee lenkillä istahtelut, isojen hyppyjen välttelemiset ja laatikolle tämä jalka edellä nousun, eli tod.näk välttelee vasemman takajalan ojennusta jolloin lumpio luksoi herkemmin..........Patella luksaatio altistaa hoittamattomana nivelrikolle, mutta pieni kevyt koira voi pärjätä ilman leikkausta, kun suurempia rasituksia (kuten agility) vältetään".

Matun polvi siis lonksahtelee pois paikoiltaan pahimmillaan useita kertoja päiviä. Koiralla ei mitä ilmeisemmin koidu siitä suuria kipuja, mutta epämielyttävää tunnetta.

Ja minä kun luulin, että koiran selässä on kireyksiä. Sitä varten me alunperin mentiikiin käymään vastaanotolla.

Vielä menen kuvauttamaan koiven ja hakemaan ortopedin lausunnon asialle. Mutta kyllä asia aika lopulliselta vaikuttaa. Leikkaukseen en koiraa laita vain sitä varten, että aksatreenit saisivat jatkoa. Leikkausta harkitsen vasta, jos luksaatio vaikuttaa normaaliin kotielämiseen olennaisesti tai Matu näyttää kärsivän asiasta. Vielä toistaiseksi polvi ei kärsimyksiä aiheuta.

Kyyneleet pidättelin vielä vastaanotolla, mutta autossa hanat aukesi. Eikä kyynelistä meinannut tulla loppua edes perjantain työpäivän aikana. Vielä en ole omaan mieleen niin syvälle sukeltanut, että täydellisesti osaisin sanoa mikä aiheutti pahimman kyynelehtimisen
Vain tieto siitä että koira on rikki, toiveiden ja tavoitteiden mureneminen, yhteisten agilityhetkien muisteleminen, yhden elämäntavan jääminen tauolle, kaikki edellä mainitut nostavat kyyneleet silmiin.