perjantai 21. helmikuuta 2014

"On tää karhun elämää, voi päivät mettä kämmentää ja turhat huolet murheet unohtaa.."

Voin kiteyttää koirankasvatus filosofiani tuohon tuttuun lauluun Viidakkokirjasta. Sanojen lisäksi ei rytmiä saa unohtaa.

Olen ollut koiraihminen aina, mutta koiranomistaja vasta reilut pari vuotta. Pienenä olin niitä ihan tavallisia koiratyttöjä, joka selaili koirakirjasta eri rotuja ja ehdotteli niitä äidille. En siis mitään verrattuna näihin nykyajan koiratyttöihin, jotka perustavat virtuaalikenneleitä (hyvin hämmentävä ajatus).
Pienen ikäni vietin jäähallilla, eipä minulla olisi ollut aikaa (saati sitten motivoitunutta kyyditsijää) katsomaan koiranäyttelyitä, tapahtumia tms. Eli voin sanoa pudonneeni suureen koiramaailmaan täysin keltanokkana, kun kyydissäni istui ensimmäistä kertaa matkapahoinvoiva Madeleine ja rotjake Ludvig 2011.
Kaikki mitä tiesin koiran kasvattamisesta perustui koirakuiskaaja Cesar Milanin opetuksiin. 

Kun Matu ja Letku meille kotiutuivat, olen kulkenut siitä saakka korvat avoinna ja imennyt itseeni tietoa sekä tapoja. Lukenut artikkeleita ja kysellyt tolkuttoman monta tyhmää kysymystä. Suomi24 kaltaiset foorumit olen kuitenkin suosiolla jättänyt väliin. Niistä tulee asian kuin asian suhteen lähinnä pahamieli.
Tähän päivään mennessä tietoa on prosessoitu niin paljon aivoihin, että uskaltaisin haastaa naapurin Mustin omistajan koiratrivialiin.

Keltanokkana on ollut hauska surffata uusien asioiden äärellä. Minuun ei ole vielä vaikuttanut voimakkaat kipinöivät mielipiteet, mitä koiramaailma tuntuu velloavan. Minusta kaikki on hauskaa, ihmeellistä ja "pakko kokeilla" juttuja. 

Asioita joita olen tähän mennessä havainnoinut:
- Aina joku on eri mieltä kanssasi siitä, miten koira pitäisi kouluttaa ja kasvattaa. Paras tapa sinulle on siis luultavasti oma tapasi, varsinkin jos se tuottaa toivottavaa tulosta. Voi sillä jollain olla myös ihan hyviä ajatuksia, eli ihmisiä  kannattaa kuunnella muistaen kuitenkin omat arvonsa.
- Koiran kouluttaminen vaatii oman sisäisen energian hallitsemista. Tätä voi treenata ilman koiraakin.
- Kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella pääsee asiassa kuin asiassa, myös kouluttamisessa, hirvittävän pitkälle
- Kaikki ongelmat ovat yleensä ihmisestä lähtöisiä
- Koiran eleiden lukeminen kehittää myös omaa kekseliäisyyttä (erityisesti niiden keinojen keksimistä, miten koira saadaan toimimaan halutulla tavalla)
- Jotkin koiraihmiset osaavat olla kovin ahdasmielisiä ja suppeakatseisia. Mutta vastapainona on monta koiraihmistä, joilla aina heiluu se näkymätön häntä iloisesti.
- Mielipiteiden suhteen en osaa sanoa kummat ovat pahempia; koiraihmiset vai vauvaihmiset?
- On olemassa ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä ettei koirilla voi olla tietoista mieltä (tällaisilla ihmisillä ei ole koiria)
- Rotuja hyvin hämmentävästi lokeroidaan ja lyödään vahva leima päälle millaisia sen rodun edustajat ovat. Pienen määrän biologiaa tähän mennessä suorittaneena sanonpa vaan, että populaation sisällä on yksilöiden välisiä eroja, jota kuulkaas sanotaan muunteluksi. Ilman muuntelua ei evoluutio (tai ihmisen tekemä jalostus) olisi mahdollista. Tämä mielessä kohtelen koiraa koirana, oli se sitten chihu tai tanskan doggi. Roduilla on toki rotumaisia vaistoja, tällöin toimin kuten kohdassa "eleet".
- Koiranäyttelyt ovat sekoitus jotain järkeenkäypää ja sairasta. Jos järjestäisin koko koiramaailman uudestaan, niin näyttelyitä olisi edelleen olemassa. Se olisi sellainen koiraihmisten foorumi, jossa he pääsevät tapaamaan toisiaan ja kenties tutustumaan uusiin hengen heimolaisiin. Minun satumaassa olisi samanlailla tuomarit ja näyttelykehä, mutta arvostelu perustuisi täysin koiran terveyteen ja elämänlaatuun. Saaran satumaassa ei voisi siis pärjätä mäyräkoirat, joilla on niin iso rintakehä että maavaraa ei juuri jää. Tai niin ryppyiset koirat, että niille pitää tehdä kauneusleikkauksia näkökentän avaamiseksi.
- Koiramaailman ihmiset ovat ihan tavallisia ihmisiä niin hyvässä kuin huonossa. 

torstai 20. helmikuuta 2014

Hiihtoloma

Hiihtolomasta tuli minulle koiraloma. Mahtava koiraloma.
Otin pari lainakoiraa, että saadaan uutta ponta metsälenkkeihin. Mission accomplished.
Todisteena siitä, että koirailu käy kuntoilusta on hoosiannaa huutavat lihakseni. Hauikset, allit, selkä, vatsalihakset, takareidet kaikki muussina. Sen verran hyvää ja pitkäkestoista lenkkivauhtia neljä personal treineriä on pitänyt.

 Aamunavaus. Itse heräilin tuosta välistä. (Miksi mäyräkoirat nukkuu peiton alla?). Niin ja nukkui Roykin tuolla jossain.
 Moooooonen tunnin metsälenkit. Aamuruokakin hoidettiin metsässä. Vielä on reilu viikko aikaa nauttia remmittömyydestä. (Koska 1.3. alkaa se riistansuojelulaki, että koira pitää olla kytkettynä tai välittämästi kytkettävissä myös taajaman ulkopuolella).
Ja mitä seuraa pitkistä metsälenkeistä? Hyvät päikkärit ja yöunet. 










Koirailussa mukana:


 Ludvig "The man". Mimmilauman ainut uros. Kova homma on merkata kaikkien ladyjen pissat.
 Neela "The sydänkäpy". Ei hetkeäkään sohvalla ilman Neelaa kyljessä. Hän on ihan ihka oikea mäyräkoira.
Jane "punainen kiituri". Taitaa totella paremmin nimeä pallo. Siellä missä pallo, siellä Jane. Niin ja rotu oli ihan ihka oikea tolleri.
Madeleine "the princess". Meinasi olla alkuviikosta vähän mustasukkainen. Kaikki huomio ei kohdistunutkaan häneen. Mutta loppuviikko oli täysin smooth. 








Miksi ne allit tuli kipeiksi? Yritäppä itse pitää neljä koiraa hihnassa, jotka kaikki hinkuu oravan perään. 

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kep-, kep-, kep-, kepit

Viimeksi, kun asiaa on päivitelty niin meidän kepeissä oli viisi verkkoa jäljellä.
Eilisen jälkeen voin ylpeästi tokaista, ettei me tarvita verkkoja enää. Todisteena video:



Treeni alkaa kolmella verkolla ja yksitellen vähennetään niitä niin, että lopulta ei tarvita verkkoja. Olen niin onnellinen.
Kakkoskamera on muuten istutettu vahingossa seisomaan vähän vinoon niin, ettei keppien loppupää näy kunnolla. Mutta pointti tulee kuitenkin selväksi.
Kepit selätetty, nyt keinu kuntoon.. Ihanaa tulevaa kevättä!

torstai 13. helmikuuta 2014

Kilpailukalenteriin täytettä

Kesä on lähestymässä. Sen varma merkki on koirakerhojen pikku hiljaa sulavat tapahtumasivustot talven kohmeesta. Sehän on ihanaa!

Löydettiin Matulle möllikisoja heti kesän alkuun Tuusulasta.

- Lauantaina 3.5. Nahkelan kentällä
- Lauantaina 17.5. Nahkelan kentällä

Lisätietoja kilpailusta täältä: TUUKK - Epikset

Voitettiin viime syksynä HSKH:n TehisCupista ilmainen pääsy HSKH:n järjestämiin virallisiin kisoihin. Jos saadaan kevään / kesän aikana Matun keinu sellaiseksi, että kisastartteja voi suunnitella niin syksyllä ollaan virallisissa kisoisssa. Ainakin agilityradan voisi käydä korkkaamassa ja kokeilemassa mihin rahkeet riittää.

Mutta onneksi koira on vielä nuori, ei oteta stressiä asian kanssa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Rotuarvailuja

Kuninkaalliset ovat sekarotuisia., kuten varmaan blogin nimestä voi päätellä.
Emme vain tiedä varmuudella yhden yhtää rotua, mitä niissä on. Heidän emä on aikoinaan Virosta tuotu katukoira ja isävaihtoehtoja löytyy pari.
Emokoira näyttää isorakenteiselta Sheltiltä (muttei kuitenkaan Collielta). Jos saisi aivan lonkalta heittää, niin se olisi Sheltin ja Lapinkoiran risteytys (onko Lapinkoiria katukoirana Virossa?). Valitettavasti en ole tajunnut ikinä räpsiä emosta kuvia.

Lapinkoira                                  Sheltti

Isäpappa on ollut jokin terrieri/metsästys pohjainen kaveri.
Kuninkaallisilla kummallakin on vietti jahdata liikkuvia pieneliöitä (sorsat ovat Matun mielestä parasta, Ludvig tykkää rusakoista). Kummastakin olisi varmasti metsällä noutajaksi, jos kotikoulutus tukisi tällaistä toimintaa.
Letkulla on mielettömän tarkka hajuaisti. Ollaan monta kertaa piilotettu tavallinen muovinen hajuton pallo metsään, eli tehty hajujälkeä pallolla ja Letku löytää sen vaikka mullan alta. Matu seurailee Letkua ja ottaa hyödyn irti kun velipoika on pallon kaivanut esiin.
Letkulla on myös Matua paljon voimakkaampi tarve etsiä meitä. Tätäkin ollaan metsässä tehty, että toinen meistä ihmisistä piiloutuu ja toinen lähettää koirat etsimään. Letku löytää piiloutuneen luokse hyvin nopeasti ja vielä ohjaa etsijäihmisen paikalle. Matu seurailee perässä, luultavasti herkkujen toivossa.
Letkulla on hallitseva vahtivietti. Jokainen vieras vastaanotetaan haukun kera, vaikkakin haukku muuttuu nopeasti märkiin pusuihin ja hännän heilautuksiin. Meillä on jatkuva koulutus menossa sisämöhkimisestä..

Palloa heittäessä Matu saalistaa silmillään ja Letkukin on oppinut siihen viimeisen vuoden aikana. Kummatkin ovat kyllä sinnikkäitä etsimään heitettyä palloa ja sen löydettyään tuovat sen perille saakka.
Matulla on paimenkoiramaisia piirteitä, jotka tulevat esiin toisten riehakkaiden koirien seurassa. Matu alkaa paimentaa laumaa pyörimällä sen ympäri, komentamalla kimakalla haukulla ja näykkimällä lempeästi kavereiden nilkkoja.
Ludvig taasen kopio käytöstapoja ihmisiltä, se luulee varmasti olevansa puoliksi sellainen. Kaveri mm. nukkuu poikkeuksetta pää tyynyllä ja liikuskelee vaivatta takajaloilla (varsinkin kun haluaa nähdä korkeammalle). Toisaalta ulkona sen lempi etenemistyyli on jänismäiset loikat, juokseminen taitaa olla liian tavallista sille..
Eli viettiä löytyy jos minkälaista. Tosin mikään näistä ei ole hallitsevan voimakas kummallakaan, vaan ne ilmaantuvat vain tietyissä tilanteissa. Terriereistä kuitenkin täysin poiketen, kuninkaalliset eivät lämpene vetoleikeille.

Yllä olevat rotuarvailut perustuvat kaikki niihin, mitä ihmiset arvailevat meille koirapuistoissa ja muissa sosiaalisissa paikoissa. Cairnterrieristä olen kyllä aika vakuuttunut.

Kuninkaallisten ruumiinrakenne:
Paino n. 10 kg
Selän mitta: n. 45 cm
Säkä: selkeä mini, eli alle 35 cm

Turkki: vähän karkea, mutta kasvaa kyllä melko pitkäksi jos päästää rehevöittymään.
Ludvigilla vielä prindleraidat <3
Häntä: Pitkulainen häntä lähes aina ja joka tilanteessa pystyssä. Ruokailessa laskeutuu 45 asteen kulmaan.
Useasti vitsaillaan, että koirat muistuttavat kauppojen lasten ostoskärryjä, joissa on se korkea lippu.

Pystyhännät


Ludvigin rusakon loikat
Matu vaanimis puuhissa



Näillä vinkeillä mikä olisi sinun arvauksesi, mitä rotuja kuninkaallisista löytyy?