Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

"On tää karhun elämää, voi päivät mettä kämmentää ja turhat huolet murheet unohtaa.."

Voin kiteyttää koirankasvatus filosofiani tuohon tuttuun lauluun Viidakkokirjasta. Sanojen lisäksi ei rytmiä saa unohtaa.

Olen ollut koiraihminen aina, mutta koiranomistaja vasta reilut pari vuotta. Pienenä olin niitä ihan tavallisia koiratyttöjä, joka selaili koirakirjasta eri rotuja ja ehdotteli niitä äidille. En siis mitään verrattuna näihin nykyajan koiratyttöihin, jotka perustavat virtuaalikenneleitä (hyvin hämmentävä ajatus). Pienen ikäni vietin jäähallilla, eipä minulla olisi ollut aikaa (saati sitten motivoitunutta kyyditsijää) katsomaan koiranäyttelyitä, tapahtumia tms. Eli voin sanoa pudonneeni suureen koiramaailmaan täysin keltanokkana, kun kyydissäni istui ensimmäistä kertaa matkapahoinvoiva Madeleine ja rotjake Ludvig 2011. Kaikki mitä tiesin koiran kasvattamisesta perustui koirakuiskaaja Cesar Milanin opetuksiin. 
Kun Matu ja Letku meille kotiutuivat, olen kulkenut siitä saakka korvat avoinna ja imennyt itseeni tietoa sekä tapoja. Lukenut artikkeleita ja kysellyt tolkutt…

Hiihtoloma

Kuva
Hiihtolomasta tuli minulle koiraloma. Mahtava koiraloma.
Otin pari lainakoiraa, että saadaan uutta ponta metsälenkkeihin. Mission accomplished. Todisteena siitä, että koirailu käy kuntoilusta on hoosiannaa huutavat lihakseni. Hauikset, allit, selkä, vatsalihakset, takareidet kaikki muussina. Sen verran hyvää ja pitkäkestoista lenkkivauhtia neljä personal treineriä on pitänyt.
 Aamunavaus. Itse heräilin tuosta välistä. (Miksi mäyräkoirat nukkuu peiton alla?). Niin ja nukkui Roykin tuolla jossain.
 Moooooonen tunnin metsälenkit. Aamuruokakin hoidettiin metsässä. Vielä on reilu viikko aikaa nauttia remmittömyydestä. (Koska 1.3. alkaa se riistansuojelulaki, että koira pitää olla kytkettynä tai välittämästi kytkettävissä myös taajaman ulkopuolella).
Ja mitä seuraa pitkistä metsälenkeistä? Hyvät päikkärit ja yöunet. 









Koirailussa mukana:
Ludvig "The man". Mimmilauman ainut uros. Kova homma on merkata kaikkien ladyjen pissat.
 Neela "The sydänkäpy". Ei hetkeäkään sohvalla ilm…

Kep-, kep-, kep-, kepit

Kuva
Viimeksi, kun asiaa on päivitelty niin meidän kepeissä oli viisi verkkoa jäljellä.
Eilisen jälkeen voin ylpeästi tokaista, ettei me tarvita verkkoja enää. Todisteena video:



Treeni alkaa kolmella verkolla ja yksitellen vähennetään niitä niin, että lopulta ei tarvita verkkoja. Olen niin onnellinen.
Kakkoskamera on muuten istutettu vahingossa seisomaan vähän vinoon niin, ettei keppien loppupää näy kunnolla. Mutta pointti tulee kuitenkin selväksi.
Kepit selätetty, nyt keinu kuntoon.. Ihanaa tulevaa kevättä!

Kilpailukalenteriin täytettä

Kesä on lähestymässä. Sen varma merkki on koirakerhojen pikku hiljaa sulavat tapahtumasivustot talven kohmeesta. Sehän on ihanaa!

Löydettiin Matulle möllikisoja heti kesän alkuun Tuusulasta.

- Lauantaina 3.5. Nahkelan kentällä
- Lauantaina 17.5. Nahkelan kentällä

Lisätietoja kilpailusta täältä: TUUKK - Epikset

Voitettiin viime syksynä HSKH:n TehisCupista ilmainen pääsy HSKH:n järjestämiin virallisiin kisoihin. Jos saadaan kevään / kesän aikana Matun keinu sellaiseksi, että kisastartteja voi suunnitella niin syksyllä ollaan virallisissa kisoisssa. Ainakin agilityradan voisi käydä korkkaamassa ja kokeilemassa mihin rahkeet riittää.

Mutta onneksi koira on vielä nuori, ei oteta stressiä asian kanssa.

Rotuarvailuja

Kuva
Kuninkaalliset ovat sekarotuisia., kuten varmaan blogin nimestä voi päätellä.
Emme vain tiedä varmuudella yhden yhtää rotua, mitä niissä on. Heidän emä on aikoinaan Virosta tuotu katukoira ja isävaihtoehtoja löytyy pari.
Emokoira näyttää isorakenteiselta Sheltiltä (muttei kuitenkaan Collielta). Jos saisi aivan lonkalta heittää, niin se olisi Sheltin ja Lapinkoiran risteytys (onko Lapinkoiria katukoirana Virossa?). Valitettavasti en ole tajunnut ikinä räpsiä emosta kuvia.


Isäpappa on ollut jokin terrieri/metsästys pohjainen kaveri.
Kuninkaallisilla kummallakin on vietti jahdata liikkuvia pieneliöitä (sorsat ovat Matun mielestä parasta, Ludvig tykkää rusakoista). Kummastakin olisi varmasti metsällä noutajaksi, jos kotikoulutus tukisi tällaistä toimintaa.
Letkulla on mielettömän tarkka hajuaisti. Ollaan monta kertaa piilotettu tavallinen muovinen hajuton pallo metsään, eli tehty hajujälkeä pallolla ja Letku löytää sen vaikka mullan alta. Matu seurailee Letkua ja ottaa hyödyn irti kun vel…