perjantai 31. tammikuuta 2014

Synttäriaatto

Huomenna vietän syntymäpäivääni. Päivän ohjelmassa on tiedossa pelkästään hyvää: aamulla agin vapaavuoro, päivällä fysiikkapähkinöitä ja illalla toivottavasti taivaallista ruokaa mutta varmasti hyvää seuraa.

Sen kunniaksi torstain Juhan tunnilta agilitypätkiä. Saatiin Juhalta kovaa noottia meidän kontakteista, niitä pitäisi hioa, hioa ja hioa. Tiedän.
Jos saa esittää yhden selityksen, niin ettei mene selittelyn puolelle. Mutta Matu on "liian" fiksu kontaktitreeneihin. Se tajuaa milloin niitä treenataan erikseen ja kaikki sujuu kuin elokuvissa (paitsi se vauhti puuttuu). Ja sitten osana rataa näyttää siltä, ettei ikinä oltaisi kontakteja nähtykkään. Juha on siinä oikeassa, että meidän pitäisi saada Matu sinkoamaan puomin alusta aivan puomin loppuun saakka, ettei tulisi tuota alasmenojarruttelua. Meillä kuulemma auttaisi, ettei koiraa istutettaisiin liian pitkään kontaktilla, vaan annettaisiin treenatessa nopeasti lähtökäsky. Tällöin Matun pitäisi ymmärtää, että kontakti on juoksueste eikä herkkukioski. Homma sisäistetty, nyt se pitäisi viedä vaan käytäntöön.


maanantai 27. tammikuuta 2014

Rakas päiväkirjani

Jos sivuille eksyy jokin muukin kuin minä itse (kyllä, luen omaa blogiani), perheeni joille lähettelen linkkejä säännöllisen epäsäännöllisesti tai amerikkalaiset huijauskäynnit, niin nyt sinulla on mahdollisuus myös seurata meitä näkyvästi (jos kehtaat).
Tajusin tänään lisätä oikeaan palkkiin seurantalinkin. Se kovin yksinäisellä äänellä piipittää "Ole ensimmäinen!"..


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Äitee vuosia ja tenttiviikko

Matu
Koeviikko.
Elämä ja lukemisen riemut. Siinä se vapaa-aika meneekin.
Jätettiin tällä(kin) viikolla sunnuntai treenit välistä ja suunnattiin Porvooseen juhlistamaan äitini merkkipäivää.

Kuninkaalliset rakastavat juosta jäällä. En tiedä onko se sitten se aakee laakee vai mikä, mutta riemu on aina suurinta.
Nyt ollaan kotiuduttu, eikä koirista ole tietoakaan.


Letku
Tuleva viikko kuluu Boylen lain, Avogadron vakion ja lämpöoppien parissa. Ihanaa, että jaloissa pyörii motivaattorit. Kurssi kurssilta mahdollisuudet kasvavat eläinlääketieteellisen. Vielä jonain päivänä, jollei tänä keväänä niin jos ensi keväänä?

Saan olla yksinäinen lenkittäjä vielä tällä viikolla, kun tuo mies meni ja särki jalkansa. Toivotaan, että se on jotain nopesti ohi menevää hänen mutta myös lenkkiseurani kannalta....

P.s. Kiva, että pakkaset tulivat, mutta vielä kivempi kun sitä on vain
- 10 asteen hujakoilla (tai 263,15 K). Ei jäädy oma nenä tai karvaiset tassut.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Talvinen lauantai Sielunrajalla

Meidän kodin lähellä on metsä. Sitä kutsutaan Sielunrajaksi.

Nautimme eilen koko porukalla pakkasesta ja auringonpaisteesta korkealla metsäaukealla. Samalla sain loistavan tilaisuuden harjoitella uuden kamerani käyttöä.
Tässä kuvasatoa:






















Tänään lepäämme. Päätin pitää Madeleinelle viikon loman agilitystä, että vire säilyy hyvänä myös keväällä. Joidenkin mielestä viikko on liian lyhyt aika, meistä se on sopiva.

Edit; picasa muokkasi puolestani näin trendikkäät kuvat (aiheutti minussa hilpeyttä).






perjantai 17. tammikuuta 2014

Vehnäallergia

Olen vehnäallergikko.
Tiesitkö, että suurin osa koirista on myös?

Oma vehnäallergia kävi ilmi aftoista. Ympäri suutani oli monta vuotta ilmestynyt aftoja. Viimeisen parin vuoden aikana aftat olivat vain pahenneet. Niitä oli kerralla yleensä useampi ja ne saattoivat turvota. Lisäksi niiden parantuminen kesti useita päiviä ellei jopa viikkoja. Parantumisestakaan ei ollut paljon apua, sillä usein uusi afta oli jo tullut tilalle.
Kävin hakemassa apua työterveyslääkäriltä. Hän opasti minut apteekkien aftanhoitohyllyjen äärelle. En kuitenkaan kaivannut kivun lievitystä, vaan selvyyttä miksi aftat nousevat kerta toisensa jälkeen. Käynti oli siis äärimmäisen turhauttava.
Olin ehtinyt jo opiskella, että aftoja voi ilmaantua mm. näiden syiden takia:

• raudan tai vitamiinien puute (koskien erityisesti B12- tai C-vitamiinia)
• ruuansulatuselimistön sairaus kuten Crohnin tauti tai haavainen paksusuolentulehdus (= colitis ulcerosa)
• keliakia
• hormonaaliset syyt; monet naiset saavat aftoja kuukautisten aikaan
• stressi
• tietyt ruuat
• hammastahnat, jotka sisältävät natriumlauryylisulfaattia
(Lähde hammaslääkäriliitto, hammaslääkäriliitto / aftat )

Normaalitoimina olin ehtinyt vaihtaa hammastahnamerkkiä (käytin apteekin erittäin kalliita ja mauttomia hammastahnoja), vältin liian tulista ruokaa ja pidin huolen vitamiinien saannista.

Aftat eivät lähteneet. Kuten huomasitte jo linkkivalinnasta, päätin mennä hammaslääkärille kertomaan vaivastani. Kun lopulta makasin hammaslääkärin tuolissa suutani ronkki sekä perushammaslääkäri, hammashoitaja sekä ylihammaslääkäri. He totesivat yhteen ääneen, että "kivuliaalta näyttää, muttei noille mitään voi tehdä". Antoivat lähtiessäni mukaan paikallispuudutusainetta kivun lievitykseen ja laittoivat 30 € laskun perässä. Turhautumisen määrä oli valtava. Ei minua vieläkään kiinnostanut kivunlievityskonstit, olinhan tottunut jo aftojen aiheuttamaan tuskaan vuosien aikana. Pystyin jopa analysoimaan poskeni ihosta, että mihin kohtaan seuraavaksi nousee afta päiviä etukäteen.

Monen trendin kautta päädyimme viime kesänä kokeilemaan viljatonta ruokavaliota. Olin kuitenkin jo pitkään pyöritellyt keliakian mahdollisuutta mielessäni (viitaten aiempaan listaukseen). Ruokavalion kautta alkoi tapahtua ihmeitä. Se energian määrä mitä vehnättömästä ruokavaliosta sai oli valtava, tuli tunne että jaksaa mitä vain. Muutaman viikon jälkeen havahduin, että minulla oli jo kaksi viikkoa putkeen kestänyt tervekausi suussa. Tällöin työkaverini vinkkasi, että monet ulkoiset iho-ongelmat johtuvat vehnästä. Palautin varovaisesti ruokavaliooni rakkaan ruisleivän. Aftat eivät tulleet takaisin.
Tahattomien ihmiskokeiden kautta pian huomasin, että vehnä nostaa lähes välittömästi aftan suuhuni ja saa nykyisin jopa mahani sekaisin. Diagnoosi on leimaa vaille valmis.
En ole vieläkään mennyt virallisiin allergiatesteihin asiasta. Nettioppineena tiedän, että vain 4 % ihmisistä joilla on vilja-allergia, näkyy se allergiatesteissä. Yliherkkyys ei jostain syystä nouse testituloksiin viljan suhteen.

Positiivisten ilmiöiden summa jatkuu vielä näin puolen vuoden jälkeen. Pelkästään tipputtamalla vehnän pois ruokavaliosta painoni on tipahtanut minulle ihannepainoon. Lähtökohdasta yhteensä reilu 5 kiloa.
Mahan turvotus on laskenut kuin aktivia mainoksessa konsanaan ja energiaa riittää. Lisäksi en hengästy niin helposti ja olen jälleen saavuttanut hyvän juoksufiiliksen. Ei nouse verenmaku suuhun kesken kevyen lenkin. Ja vannon, ettei mikään muu muuttunut muuten niin tavallisessa elämässäni kuin vehnätön ruokavalio.

Kokemuksiani miten vehnäallergia näkyy koiran arjessa?
Matun ja Letkun velipuoli suffeli on myös yliherkkä vehnälle. Suffelille nousee korvien päihin rupea kun elimistöön joutuu vehnää. Vehnä / viljathan ei biologisesti kuulu koiran ruokavalioon. Olen miettinyt, että mitä varten niin moneen koiran ruokaan / herkkuun laitetaan vehnää. Jopa joihinkin eläinkaupan parempiin tuotteisiin.
Vaikka koiralla ei näkyviä merkkejä vehnäallergiasta nousekkaan, huomasin omien koirieni kohdalla muutoksen kun suosin "grain free" ruokia. Koirat himoitsevat ruokaa enemmän, ne ovat paljon aktiivisempia lenkillä ja niiden uloste on tummaa sekä kiinteää. Lisäksi erityisesti Ludvigin tummasta karvasta erottuu, että se on paljon kiiltävämpi.



Peukutan vehnättömyyttä, vaikka välillä Arnold's Donutsin tiskin ohi käveleminen on vaikeaa!
Täältä eläinten vehnäallergiasta: Eläinlääriin.fi / allergia

Vehnäallergikko Suffeli (Sufu)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Päätoimittajaksi ja 3. sija mölleistä

Tänään oltiin Ojangossa tallustelemassa möllikisoissa. Oli kyllä pitkästä aikaan tahmeimmat nollaradat naismuistiin.
Rata oli helppo ja mahdollisti kaiken kovaan vauhtiin, mutta Matu ei ollut sillä tuulella. Siskoni antoi vinkiksi ennen kuin lähdimme kisaamaan, että kuunteluta koirille kappale Rudolf - Leijonakuningaslaulu. Olisi selvästi pitänyt..

Tiedostin jo mitä tuleman pitää, kun koitin nostaa Matun vireystilaa leikkimällä. Ei kiinnostanut naru, vinku eikä edes pallo. Herkku kelpasi. Luulenpa, että nälkä taisi viedä voiton. Otin siis riskin toiselle kierrokselle mentäessä ja annoin Matulle pikku välipalan (puoli desiä nappuloita). Kyllä siitä sen verran energiaa irtosi, että toinen rata oli jo 4,18 sekunttia nopeampi!
Olen ihan tyytyväinen, etten löytänyt ketään kuvaamaan suoristustamme. Ei siinä olisi ollut jälkipolville paljon muisteltavaa. Mutta komea kolmannen sijan keltainen ruusuke lähti kyllä matkaan.


Kilpailimme numeroilla 9 ja 24. Mölleissä kun saman radan saa suorittaa niin monta kertaa haluaa (tietenkin jokaisesta lähtökerrasta peritään oma maksu).
Ensimmäisellä kerralla kaikki oli tahmeaa lähdöstä maaliin. Aikaa 20 esteen rataan tuhraantui 37,43 sekunttia. Toisella kerralla sain lisättyä pökköä pesään vimmatulla huutamisella (toiset taitaa kutsua sitä kannustamiseksi). Aika 33,25 s. A-este suoritusnopeus taisi viedä tästä kolmanneksen. Puhdas se silti oli. Matu jopa kesti esteellä ohjaajan sinkoamisen maaliviivan taakse. Hieno koira!


Luistelussa luotettiin psyykkaamisen voimaan. Miksei myös agilityssä.


Minusta tuli seurani (Tuusulan Kennelkerho) seuralehden Ydinluun päätoimittaja. Pääsen neljä kertaa vuodessa toimittajaan ihka oikean lehden. Olen aika innoissani. Nyt olen kunnolla seuratoiminnassa mukana!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Torstain treenin tunnelmia

Torstai ja agility. Erottamattomat jo vuodesta 2012.

Oltiin taas Juhan opissa eilen illalla. Olin kaivanut mukaan myös vanhan videokamerani. Nyt tiedän, että agilityjuoksunolousasteeni on jotain 10 luokkaa asteikolla 1 - 10.
Tekee hyvää analysoida itseänsä välillä videolta, eikä aina still kuvista. Still kuvista tiedän, että ohjaan koiraa etusormet pystyssä. Nyt videolta tiedän, että kyllä sitä ylävartaloa saa käyttää myös juoksemiseen. Se minusta.
Videolla näkyy raakaa materiaalia siitä, mitä sain eilen Matusta irti. Hän oli aivan naatti jo ennen kuin menimme treeneihin. Sen verran herra pääministeri on laittanut tytön juoksemaan. Se ei kuitenkaan mitenkään selitä sitä, ettei meidän kontaktit ole aivan puhtaat tai nopeat. Tiedän ainakin mitä treenataan sunnuntaina.



Kiva vauhtirata. Ohjaajalta loppui kunto kesken, niin monta kertaa juostiin päästä päähän. Harmi, että videolla tuo näyttää hölkkäilyltä. Pitää alkaa selvästi intervalli treenaamaan.


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vuosi pärähti käyntiin

Säätilanne: ei vieläkään lunta. Kurakeli joka keli.
Mielipide: Jos lunta ei tupruta helmikuun loppuun mennessä, parempi ettei sitä tule ollenkaan ennen kuin syksyllä 2014.

Vuoden aloittaminen on aina ihanaa! On mahtava nauttia ihmisten uudesta toivosta ja energiasta mitä tavoitteiden asettaminen saa aikaiseksi.
Meilläkin tehtiin uuden vuoden lupauksia: Vuonna 2014 viimeistellään keittiön remontti. Siitä uupuu sähkötyöt ja viimeistely maalaus. Sitten se on siinä.
Tänä vuonna juhlitaan myös meidän häitä, mutta se ei ole lupaus eikä tavoite vaan todellisuus.

Agimaailman tavoitteet ovat myös saavutettavissa:
- Keinu ja kepit kuntoon Matulle. Sitten päätä pahkaa virallisiin kisoihin. Nyt kun on sirut ja rekisteripaperitkin ovat kunnossa.

Sunnuntain treeneissä koimme Matun kanssa pienen edistysaskeleen. Matu suostui herkuttelemaan maksamakkaraa hieman liikkuvan keinun nokassa. Ja ilman kiinnipitoa.
Se oli upeaa!
Ihan rennolta se ei näyttänyt, mutta tästä on hyvä jatkaa. Positiivisella mielellä uskon, että keinumme näyttää jo keinun treenaamiselta ennen kesää.

Myös viisi verkkoa kepeillä on so last season. Nyt meillä on kolme jäljellä. KOLME. Pari hassua kuukautta, ja kepit ovat täysin itsenäiset. Matu on ottanut jättiläisen harppauksia siinä mitä tuleen agimotivaatioon ja mielenkiinnon säilymiseen. Lähtötilanne oli alustaa nuuskuttava koira, tämän hetkinen tilanne on agiradalla riemuitseva koira. Tekemisen meininki on läsnä, niin kuin tavataan sanoa.

Eniten innostustani nosti kuitenkin uutinen HSKH:n sivuilta. Siellä alkaa talven halli TehisCup! Päästään hakemaan taas Matun kanssa kisafiiliksiä mölliradalta. Tekee kisaaminen hyvää, sillä suurin jännitäjä taitaa olla tämä ihmispuolisko tästä koirakosta. Aikoinaan luistelukisoissakin jännitti, mutta siellä jännitys olis hallittavissa kun tiesi mitä oli menossa tekemään jäälle. Ohjelma oli treenattu niin monta kertaa, ettei askelia tarvinut funtsia. Agilityssä kaikki on toisin. Jostain syystä jännitän sitä tulenko muistamaan radan, vaikka toistaiseki jännitys on ollut täysin aiheetonta.

TUUKK möllikisat 2013
Nyt kuninkaalliset lähtevät pariksi päiväksi tutoriksi pikku vipetti Winstonille. Toivottavasti he voivat opettaa nuorikolle kahdeksan tunnin päiväunien jalon taidon. Pikkuinen kun kuluttaa päivänsä tehden omaa "remonttia".