keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Blogitekstejä tulossa

Hyvä kirjoittaa blogipäivitys siitä, että blogitekstejä on tulossa!

Minulla on luonnosvaiheessa reissukertomus Norwegian Openista, mutta sen julkaiseminen odottaa vielä viimeistä inspiraatiosilausta. Haluan valuttaa tekstiin kaiken muistojen sopukoista.

Hiljaa on myös hiipinyt takaraivoon ajatus, että Norja saattaa kipuilla. Pitkään halusin siltä silmäni sulkea ja olla näkemättä merkkejä. Päivä kerrallaan siirsin myös ajatusta eläinlääkärille soitosta. Norja kuitenkin liikkuu neljällä jalalla ja spurttailee terriereitä pakoon, eihän se voi pahasti kipeä olla - eihän. Niinhän se nimittäin on, että tieto lisää yleensä tuskaa. Tämän viikon lauantaille lopulta varasin ajan luotto kipulääkäriltämme Askeleen Marilta (sama, jonka hoidossa Matu on nyt ollut). Lauantaina lonkat on tarkoitus uudelleen kuvata ja katsotaan sen jälkeen miltä meidän tulevaisuus näyttää.


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Fyyysioterapia, fysioterapia

Mikä onkaan kivempaa kuin hölöttää kaksi - kolme tuntia putkeen fyssarin kanssa kerran kuussa. Hölöttäminen on nyt uusi harrastus, kun terrierit eivät tunnu millää pysyvän auki ja uusi käynti tarvitaan aina kuukauden päähän.

Tässä nyt viimeisimmän, eli maanantain 2.10. käynnin yhteenvedot. Vaihdoimme fyssariä Jenni Laakson hoiviin, koska Ulla jäi äitiystauolle.

Ludvig
Ludvig tulee fysioterapien tarkannuskäynnille omistajan aloitteesta. Kyseessä on 6-vuotias sekarotuinen. Rakenteeltaan pitkäselkäinen ja hieman matalajalkainen. Jännittää käyntiä jonkin verran (vastaanotto eläinlääkäriasema Askeleessa). Palpaatiossa selän epaksiaalinen lihaksisto kiristää molemmin puolin lapojen takaa. Triggerpisteitä sekä lapojen takana että lanneselän alueella. Vastustaa otj ojennusta alkuun, lonkankoukistajat kiristävät. Selkään TNS 10 min (2/150) sekä manuaalinen käsittely kauttaaltaan. Vastaa käsittelyyn, mutta jännittää aluksi vastaan ja triggerit melko sitkeitä.

Matu
Matu tulee fysioterapiaan eläinlääkärin lähetteellä. Kyseessä on 6-vuotias koira, jolla mtj patellat luksoivat mediaalisesti. Mahdollisesti myös LTV1. On käynyt säännöllisesti fysioterapiassa ja jumppaavat myös kotona. Vastannut hoitoihin hyvin. Tänään suoralla ei ontumaa, mutta takaosan liike ahdas ja hieman töpöttävä. Voisi ponnistaa paremmin takajaloillaan. Palpaatiossa selän epaksiaalinen lihaksisto kiristää molemmin puolin, oik. hieman enemmän. Etenkin lanneselän fascia thoracolumbaliksen alueelta. Lumpiot luksoivat koiraa kyljelle kääntäessä koiran rimpuillessa, mutta palaavat spontaanisti paikoilleen. Etureiden lihasmassa heikkoa molemmin puolin. Selkään TNS 10 min (2/150) sekä manuaalinen käsittely. Vastaan hyvin hoitoon ja lihas- sekä fasciakireydet helpottavat melko nopeasti. Aloittakaa kotona takajalkojen koukistusta aktivoivat harjoitteet (rimojen ylitys tai ärsyke mtj). Kontrolli n. 1 kk päästä tai tarvittaessa aiemmin.


perjantai 25. elokuuta 2017

#AUT1718

"Must on tulluuut urheiluhullu.."


Omaa leikattua polveani olen nyt jumppaillut viime tammikuusta lähtien. Viimeisen parin kuukauden sisällä ollaan jo menty kuntoutusrajan yli ja nyt ollaan voimistamisen puolella. Eli sillä alueella, että jalkojen lihaksia vahvistetaan vähentääkseen riskiä tulevaisuudessa samalle ristisidevammalle.

En ole sitten luistelu-urani jälkeen voimaillut näin suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, alkukankauden jälkeen . Tuntuu, että elämä pyörii kokonaan voimailun ja liikkumisen ympärillä ja kaikki muu on vähemmän tärkeää.


Henkilön Agilityurheilijat.fi (@agilityurheilijat.fi) jakama julkaisu
Koko laumaa jumppaan joka toinen päivä ja ei mahda kuulostaa yllätävältä, mutta neljän koiran jumppaamiseen menee yllättävän kauan vaikkei liikkeitä ei ole montaa per koira. Koirat kyllä kehittyvät niin nopeasti, että jumpattaminen on ihan antoisaa onneksi.
Omaa lihasvoimaani ja liikkuvuuttani parannan 4 kertaa viikossa. Kahdesti käyn salilla tekemässä fyssarin suunnitteleman jalkatreenin á tunnin treeniohjelman, kerran viikossa AUT (AgilityUrheilijat Tiimi) kunto-ohjelman ja kerran viikkoon vielä aktiiviset venyttelyt. Päälle kun laitetaan lenkit sekä 1 - 2 agilitytreenit, niin se aika joka on töiden ja nukkumisen välissä onkin kivasti käytetty. Uudelleen - onneksi treenaaminen on kivaa ja tätähän teen itselleni ja koirilleni.



Matu voi jo todella hyvin, se on selvästi nuortunut muutaman vuoden ja on hurjan aktiivinen. Pitäisi nyt käydä kontrollikäynnillä eläinlääkärin luona ja pohtia kipulääkityksen jatkoa. Mielen nystyröitä hivelee ajatus agilityn come backistä edes yhden hyppyradan verran, mutta ymmärrän ettei se ole fiksua. Vaikka ilmeisesti lihaskireydet ovat sulaneet vartalosta pois, niin eihän polvet voi kestää säännöllistä agilitytreeniä kerta ne ei kestänyt silloin 3-vuotiaanakaan.

Ludvigin mahalääkitys osui kertaalleen kohdilleen. Nenäpunkilta kuulostava röhinä / sisäänpäin ryystäminen johtui kuin johtuikin mahalaukun liikahappoisuudesta. Kaurapuuron ja mahalaukun suojalääkkeen alettu röhinä on kokonaan loppunut sekä matot ja lattiat ovat saaneet pysyä rauhassa, kun Lurunen ei ole niitä nuolemassa. Ludvig on myös lenkillä siirtynyt perässä kävelystä etulinjaan bortsujen rinnalle.

Akka oppi peruuttamaan kauniilla suoraan menevällä tekniikalla ja vielä suhteellisen helposti. Huomaa, että niin paljon enemmän panostin Norjan temputtamiseen pentuna ja Akka on kuin pellossa kasvanut. Minulla on ollut vääriä uskomuksia, ettei se ole niin näppärä tarjoamaan kuin Norja. Mutta nyt kun alkuun päästiin, niin nopeasti se hoksaa mitä haetaan.
Akalle on tulossa juoksarit ja puomin alasmenopätkällä ollaan treenattu maton avulla hyvää kontaktia käännöksiin. Melkein voin kuulla kuin kovaa Akan aivot käy, kun se pohtii mitä piti tehdäkään namin saadakseen.

Oikein alleviivaan jälleen, että saman ohjaajan koirat muistuttavat toisiaan vaikka olisivat eri rotua tai sukulinjaa. Ja omistaja vaikuttaa huomattavan paljon koiran ominaisuuksiin tahtomattaan. Ja jos haluaa koiriinsa muutoksia, niin pitää alkaa oikein aktiiviseksi miettiä kaikkea tekemistään - mitä teen ja miksi, mitä minun pitää muuttaa toiminnassani että toiminta koirassani muuttuu.
Minulle osuu kuin ihmeen kaupalla radalla kuuliaisia koiria, jotka eivät mielellään tiputtele rimoja ja ovat jotenkin aivot päällä. Vastapuolena asenne ja sellainen mieletön viimeinen draivi jää vähän himmeämmäksi. Nyt olen keskittynyt siihen Norjan kanssa ja pientä edistystä on tapahtunut. Akan kanssa taas pyrin olla sammuttamatta sen luontaista halua juosta täysiä. En keskeytä rataa vaikka menee väärin, jokainen treeni lopetetaan tarpeeksi ajoissa että Akka ei ala säästelemään voimiaan jo alkutreenistä ja treenin päätteeksi Akka saa tehdä jotain tosi helppoa ja juosta täysiä. Tulevaisuus näyttää mitä näillä eväillä saan aikaseksi Akasta.


Norjan kanssa otin itseäni niskasta kiinni, sain vinkkejä Huotarin Senniltä, ja nyt ollaan tehty Norjalle oikeasti hyviä pysäytyskontakteja ja lopettu sekoilu epämääräisten määrittämättömien kontaktien kanssa. Niitä ollaan nyt treenattu ihan hyvällä edistyksellä.
Tulevana viikonloppuna Norja on osallistumassa HSKH:lle kahdelle agilityradalle ja JAU:lle sunnuntaina kolmelle agiradalle. Sotasuunnitelmani on tässä kehitysvaiheessa tehdä kontaktit sillä häiriöllä, millä Norja ne varmasti osaa. Eli että lasken oman vauhtini hitaalle hölkälle jo kontakteille mennessä. Pikku hiljaa syksyn aikana vahvistetaan, että Norja kestää myös minun täysiä ohi kiitämisen tai kovan vedättämisen. Ei meillä muuta "kiirettä" 3-luokkaan ole, mutta lokakuussa suunnataan Norwegian Openiin Tiinan kanssa ja aikataulujen myötä olisi helpompaa että myös Norja olisi 3-luokassa. Norjaan olen kyllä lähdössä vain kokemusmatkalle nauttimaan ja näkemään Euroopan suurimmat avoimet hallikilpailut, sen ihmeellisempiä tulostavoitteita asettamatta.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Terrierit eläinlääkärissä

Vähän tässä olenkin droppaillut tietoa Matusta siellä ja täällä, mutta ajattelin nyt avata koko kuvion omaksi kirjoitukseksi.




Case Matu

 Kuten tiedämme jo entuudestaan, että Matulla on löysät polvet. Ei sillain järkyttävän löysät polvet, mutta kuitenkin sen verran löysyyttä että agilityharrastus sai jäädä. Polvet eivät lähde pois sijoiltaan, kun lihakset niiden ympäriltä ovat jännittyneet esim. seisoessa. Eläinlääkärit arvioivat polvet ns. 0 polvina juuri tämän takia. Polvet kuitenkin tipahtelevat paikoiltaan kylkiasennossa jne. Polvet eivät oireile perus kotiarjessa; ei ole pahempaa jalkojen pomputtelua, pukittelua, jalkojen järsimistä jne. Eivätkä polvet ole kerryttäneet nestettä tai aiheuttaneet nivelrikkoa ainakaan vielä.
Sisäreidet ovat kyllä Matulla aina kireät, eikä niitä ole tarkoituskaan jumpata vetreiksi, koska niiden kireys on luonnon oma mekanismi saada pidettyä polvet paikoillaan.

Matu jo kaksi vuotta sitten aloitti epämääräisen kipuoireilun, joka ilmeni vain normaalista poikkeavalla käytöksellä. Lenkeillä pysähtelyt, huomion hakeminen sisätiloissa raaputtamalla ihmisten käsivarsia ja pienenä levottomuutena.
Silloin jo käytiin Eläinlääkäri Askeleessa kipulääkäri Mari Vainionpään vastaanotolla. Syötiin kipulääkekuuri ja käytiin muutamia kertoja fyssarilla. Oireet poistuivat. Ja kotikoiria ei ole tarpeen hoitaa kuukauden välein, niin tiputettiin käyntikerrat 1 - 2 kertaa vuodessa.

Tänä keväänä kuitenkin kipuoireilu taas alkoi uudelleen. Ja se erityisesti näkyi hihnalenkeillä, jolloin Matu veti täysjarrut päälle pitkin lenkkiä eikä vain suostunut jatkaa matkaa kuin hetken houkuttelun jälkeen. Syötin sille kipulääkettä ja aloin pohtimaan, että kannattaako käydä ensin fysioterapiassa vai eläinlääkärillä. Marin luokse Askeleeseen päädyttiin jälleen pienen konsultoinnin jälkeen.
Tutkimuksista sitten paljastui täysin jumissa oleva olento, jolla kuitenkin olivat veriarvot kohdillaan. Kipulääkettä ja fysioterapiaa tuli hoidoksi. Mari oli kuitenkin sitä mieltä, ettei kipuilu ole lähtöisin polvista.

Ollaan nyt kahdesti käyty Ullan hoidettavana Espoossa. Kyllähän koko Matu oli kokovartalokipsissä myös Ullan käteen. Viime viikolla kävimme toistamiseen ja selvästi parempaan suuntaan oltiin menty. Matu on piristynyt huomattavasti kesän aikana, joten jotain vaikutusta kipulääkkeillä ja hoidolla on ollut. Matun kanssa jumppaillaan 3 - 4 kertaa viikossa (joka toinen päivä) ja se ohjattiin aterioimaan korkeammalta alustalta eläinlääkärin toimesta.

Eilen kävimme kontrollissa ell Marin luona. Matulta otettiin veriarvot uudestaan ja katsottiin kestääkö sen elimistö kipulääkettä. Kesti ja kestää. Sen verran kiputiloja oli vielä lanteen ja selän alueella erityisesti, että kipulääkekuuria jatketaan vielä. Matu sai vielä vahvemman coctailin edellisen Metacamin lisäksi nappaillaan hermokipulääke Gabentiiniä. Nyt sitten suuntaamme jo muutaman päivän päästä uudelleen Ullan hoitavien käsien alle.
Pientä takapakkia hoidossa varmasti aiheutti yksi nimeltä mainitsematon bordercollie, joka jysäytti kovalla vauhdilla Matun kylkeen viime viikon loppupuolella. Ihan kaikelta en selvästi pysty varjelemaan Matua. Toivottavasti kuitenkin hoidot alkavat pikkuhiljaa purra, saadaan Matu vetreäksi ja laskettua kipulääkitys pois.
Niin vain ne "vain" kotikoiratkin voivat mennä huonoon kuntoon.


Case Ludvig

Ludvig. Tuo urosotus, joka on pyörinyt mukana. Ollut aina jumivapaa ja perusterve. Paitsi sillä on silloin tällöin tarve ryystää nenällä. Joka nyt on todettu olevan rakenteesta johtuva eikä nenäpunkki.
Ja toisinaan, välillä useammin ja välillä vähemmän se nuolee kaikki paikat märäksi - lattiat, peitot, lakanat jne. Eli hän kärsii närästyksestä.
Olen kokeillut Ludvigilla raakaruokintaa ja eliminoinnut ruoka-aineita yksi kerrallaan sen ruokavaliosta pois. Mistään ei ole ollut merkittävää apua närästykseen. Ludvig on kuitenkin pirteä, sen elintoiminnot toimivat normaalisti, joten yllättävän kauan olen viitsinyt tehdä omatoimikokeiluja kotona. Nyt sitten kuitenkin luovutin ja varasin Matun ajan yhteyteen Ludvigille ajan eläinlääkäriltä. Ludvigilta otettiin laajat verikokeet, kaikki arvot olivat viiterajoissa paitsi haiman entsyymiarvo oli vähän matala. Muttei kuitenkaan mitenkään sellainen mistä pitäisi huolestua.
Diagnoosiksi Ludvigille kirjattiin mahalaukun liikahappoisuus ja hän sai lääkitykseksi alkuun pahoinvoinninestolääkityksen sekä mahalaukulle suojaa antavan happosalpaajan. Lisäksi Ludvigille suositeltiin silloin tällöin keittämään oikein hyvin keitetyt vähän limaiset kaurapuurot, joka tuo suojaa mahalle.

Vinkkinä muuten ripulin yhteydessä tämä kaurapuuro! Mari sanoi, että ohjeistus riisin syöttämisestä on maailmalta jossa ei ole niin paljon hyvää kauraa saatavilla kuin täällä Suomessa. Riisiohjeistuksessa usein unohdetaan kertoa, että riisin pitäisi olla jotain tiettyä laatua ja tietyllä tavalla keitettyä että se pystyy imemään itseensä sen nesteen kuin olisi tarkoitus. Eli riisi sitten tulee vain sellaisenaan suoliston läpi. Mari hoitaa myös itse kaurapuurolla ja raejuustolla koiriensa (tanskandoggi) ripulit.

En nyt tiedä onko huvittava oikea sana, mutta Ludvigin selkä näytti olevan samalla tavalla jumissa kuin Matulla. Mari halusi aloittaa Ludvigilla myös kipulääkekuurin, mutta ensin pitää saada maha neutraaliksi. Kipulääkeet nimittäin voivat aiheuttaa myös ongelmia mahan kanssa, jolloin ei tiedetä mikä on muna ja mikä kana. Mari sanoi, että usein kasa muita löydöksiä paljastuu muun tutkimuksen yhteydessä, vaikkei oireilua ole ollutkaan. Varasin nyt Ludvigille samalla fyssarilta ajan, joten katsotaan mitä sieltä löytyy. Jos kroppa saataisiin kuntoon jo ennen Ludvigin seuraavaa ell kontrollia.

Meillä on kohta toivottavasti kasa superterveitä koiria kotona.
Laittoi kyllä miettimään, että kuinka paljon kivuista kärsiviä koiria onkaan kotikoirina. Kun hyvää tarkoittavat omistajat eivät vain tunnista oireilua ja laittavat esim. hidastuvan kävelyn vanhuuden piikkiin.


Varmaan mottaan seuraavaa taivastelijaa, joka niin hehkuttaa kuinka terveitä sekarotuiset onkaan (vitsi, vitsi). Koirahan on juuri niin terve (tai sairas) kuin sen geenit, rakenne ja ulkoiset tekijät antavat mahdollisuuden. Se, ettei sekarotuisten terveydestä löydy mitään tietokantaa tai tilastoa tee niistä yhtään terveempiä. Ellei sitten tutkimaton ole yhtä kuin terve ennen kuin toisin todistetaan.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kesänänä


Kesäloma on loppusuoralla ja pieni töihin paluun ahdistuksen tunne jo hiipii arkeen.
Kaiken kaikkiaan on ollut tosi hyvä kesä!

Porin koirauimaranta


Säät ovat jotenkin osuneet aina silloin, kun niiden on tarvinnut osua. Rennot letkeet omatoimiset agilitytreenit ovat vieneet eteenpäin juuri niitä asioita, mihin ollaan keskitytty mutta yllättäen minkään toisen osa-alueen kärsimättä. Mieli on täysin rentoutunut, Matu on paranemaan päin ja omakin jalka alkaa samalla tasolla kuin ennen ristisiteiden poikki menemistä. Elämä on jotenkin raitellaan jälleen.

Seitsemisen kansallispuistossa aamuretki

Agilityn suhteen meillä on ollut Norjan kanssa treeneissä seuraavat teemat;
- keppeihin varmuutta ja häiriön kestoa (takaaleikkaukset, ohjaajan vauhdin muutokset)
- Aalle ja puomille selkeämmät kriteerit
- tekemiseen kaiken kaikkiaan enemmän itsevarmuutta ja röhkeyttä

Kepit otettiin työn alle ihan vain toistoilla. Palautin alkuun verkot, kun lähdettiin hakemaan takaaleikkauksia. Ne kun eivät onnistuneet mitenkään päin. Aina kun lähdin leikkaamaan, niin Norja kääntyi katsomaan minua ja lopetti pujottelun.  Yksi oikein hyvä treeni kerta riitti siihen, että Norja sai jutun idean kiinni. Norja on kultainen sinnikkäästi yrittäessään ja jos hän huomaa, että alan vähän turhautua Norja yrittää kahta kauheammin. Sen suhteen kestää hyvin painetta. Tosin vain sellaiset, jotka tuntevat minut hyvin tai ovat erittäin "tunne-energia herkkiä" pystyvät vain aistimaan minun turhautumisen. Siihen kun ei sisälly mitään fyysistä (tavaroiden paiskomista, huutamista, karjumista tms.).  Mutta totta kai Norja koirana sen varmasti aavistaa.
Kun Norja lopulta keksi, että pujottelua on vain jatkettava tapahtui mitä tahansa ohjaajan puolesta, loput treenit ovat olleet tämän ajatuksen vahvistamista.

Puomia ja aata lähdettiin hakemaan maton kautta ja kerta heitolla vaihdoin niistä juoksarit. Kun eivät olleet lähtökohtaisestikaan mitenkään hyvät pysäytyskontaktit vaan jotain kauheaa siltä väliltä. Matto hahmottui heti ja jo Jenna antoi palautetta viimeisen Fitdog-leirin yhteydessä kun kävimme metodia läpi, että Norja harppoi kerralla monta edistysaskelta. Ollaan nyt vahvisteltu ajatusta vain kontaktin läpi juoksemisesta ja tänään viimeksi kun oltiin hallilla osumatarkkuus oli 100. Wuhu. Tietenkin kisavire on aina kisavire, eikä se vaadi kuin kisakilometrejä alle, että saadaan sama kupla aikaiseksi kun treeneissä. Viimeksi keskiviikkona käytiin kilpailemassa Tampereella TAKUTin (takujen) kisoissa. Siellä oli horror-hiekkapuhalletut-puupuomit ja aat. Meillä kun ei ole niistä kovin paljon kokemusta, niin päätin varmuuden vuoksi vetää vauhdin pois puomilla. Norjalla kun on käytössä koko vaihteisto kätevästi (lukuunottamatta vielä sitä 6 vaihdetta) ja vastaa hyvin hiljentävään sihinään.

Itsevarmuutta ja röhkeyttä tarvittiin nimen omaan ihan tavallisille hyppyesteille. Ja kiitos HAUn Annan, joka treenaili Norjaa keväällä, antoi hyviä ajatuksia. Lähdettiin palkkailemaan ja kehumaan ihan vain ajatustakin esteen hyppäämisestä jo ennen varsinaista hyppysuoritusta. Ja varmasti monelle, jotka kamppailevat rimojen tippumisen kanssa kuulostaa oudolta, mutta Norjaa ihan lähdettiin rouheesti kehumaan jos tiputti riman. Hän kun oli hieman herkkä ja super varovainen, ettei yksikään rima tipahda ja jos vahinko pääsi tapahtumaan niin meni todella epävarmaksi. Nyt rimojen tippuminen ei käy enää niin pahasti itsetunnolle, niin ollaan saatu hieman vauhtia sekä irtoavuutta lisää. Eikä siitä huolimatta rimat romahtele edes kisoissa. Onhan niistä kuitenkin kivempi mennä yli kuin päin.. Tänään Norjalla oli ihan oma komediahetki hallilla, kun palkkalelun saatuaan lähti rallattamaan yksin kentällä juosten kentän päissä olevien putkien väliä ja poimien hyppyjä aina matkalta lelu suussaan. Jotain mielettömiä henkisiä lukkoja on avautunut selvästi ja Norja alkaa hyvällä tavalla muistuttamaan äitiään! <3

Kynnet valmiiksi agirotua varten
Lähes koko kesäkuu pidettiin luovaa kilpailutaukoa, joka sitten päätttyi Agirotuun Mikkeliin. Käytiin siellä sunnuntaina juoksemassa Open Class rata (meni ihan puihin) ja jo toista vuotta putkeen Norjan sisarusten kanssa osallistuttiin joukkueviestiin joukkueella M.Y. Ännät. Lähtöjärjestyksessä joukkueessa oli velipoika Masa, Norja, sisko Bella ja toinen sisko Virtane. Alla joukkueemme video. Muutama virhe matkalta kerättiin joukkueena ja jäätiin virhepisteiden (120) takia loppupäähän. Mutta kivaa oli!

Norja kävi samalla Mikkelissä virallisissa mittauksissa ensi vuotta varten. Hänestä tuli pikkumaksi, niin kuin olin toivonutkin. Norja sai viralliseksi senttimitakseen 47-48 cm. Ajoin varmuuden vuoksi Norjalta karvat pois, ettei jää ainakaan niistä kiinni. Norja saa kulkea nyt loppukesän upeassa kesätukassa.



Akka on syttynyt agilityn saloihin ja siitä on tulossa kyllä minulle oma pieni tykki! Käytiin extemporee pyörähtämässä super mölleissä sateisen torstain illan kunniaksi Heinolassa. Hieman oli jäinen pingviini ohjaaja, mutta Akka napsi koko rahan edestä esteitä. Tässä on nyt pieni makunäyte neidin draivista. Harmittavaa vain, että oli noin pieni kenttä. Pidemmillä välimatkoilla olisi päässyt jo enemmän irroittelemaan :D



Muutoin kesä on pitänyt sisällään mielettömiä iltoja hyvien ihmisten seurassa. Taas on löytynyt se bilehile, joka on ehtinyt tomuttua koiraharrastuksen alle. :D
Tehtiin lyhyt road-trip mieheni kanssa kesäloman alkuun, jolta reissulta aiemmin nähdyt kuvat ovatkin. Tänä vuonna meidän vuosipäivää vietettiin riehakkaissa tunnelmissa Ilosaarirockissa, täysin ilman koiria.

Ilosaarirock

Festarityyli ja tuima aurinkosiristys

Kansallispuistossa pidettiin tieteskin koirat kytkettynä. Kätevästi se kävi laittamalla bortsut vetovaljaisiin ja valjaat kiinni minun vetovyöhön. Johan askel taittui kevyesti.


Roadtrip retkeilijät. Terrierit ovat omassa häkissään, joka löytyy auton sivuoven takaa.

Kaikki viimein, kuten mainittu. Oltiin keskiviikkona Tampereella kilpailemassa. Hyppyradalta saatiin meidän ensimmäinen luva 2. luokasta. Oli kyllä mahtava tunne. Loppukevään kisat kaikki olivat jotenkin lässähtäneitä ja hyllytettyjä. Nyt kaikki tuntui oikealta heti ensimmäisestä esteestä saakka. Teen kyllä tästä radasta meidän tunneankkurin (ei valitettavasti videota).


Loppuun vielä lyhyesti Matusta. Matu kävi juhannuksena ell Mari Vainionpään vastaanotolla kipuoireilun takia. Koko vartalo täysjumi sieltä löytyi ja Matu määrättiin kipulääkitykseen sekä fyssarille. Mentiin Espoon eläinfysioon Tuomisen Ullan luokse. Ulla kun tulee olemaan ensi kaudella meidän elämässä paljon agilityurheilijat.fi tiimin myötä. Hän havaitsi, että Matulla oli kaikki lihaskalvot pitkin kylkiä kireät. Ne saatiin auki ja jumppaohjeilla päästiin kotiin. Nyt ollaan jumppailtu ja käytiin eilen uudestaan. Pieniä jumeja taas oli, mutta ei mitään verrattuna edelliseen kertaan. Samoilla jumpilla jatketaan ja parin viikon päästä uudestaan. Matusta kyllä näkee, että se voi paljon paremmin ja pirteämmin kuin pitkiin aikoihin.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Lopen uupumista, agilityalkeiselämyksiä, unicorn tapaus... catch up!

Onhan rauhallinenkin tahti kuitenkin tahti!

Ihan arkisissa päivätöissä on pitänyt sen verran painetta ja kiirettä, että ikävästi työ on vaikuttanut vapaa-ajan ehtimiseen. Pieniä uupumisen merkkejäkin on ollut havaittavissa kevään mittaan. Mutta kummasti lähestyvä kesäloma ja kevenevä taakka vapauttaa uutta energiaa käytöön.

Norjasen kanssa käytiin kilpailemassa Janakkalassa varsin heikolla menestyksellä. Pieni peiliin tuijottamishetki, jätin seuravaavat kisailmot tekemättä ja nyt keskitytään omatoimitreeneille hyvin perusasioihin. Jotain taitoja selvästi pitää palautella mieleen / vahvistaa ja jotain jopa kokonaan rakentaa uudelleen (puomi). Seuraavan kerran startataan hyvän valmistelukuukauden jälkeen Agirodussa Mikkelissä.



Meille ei tule tänä heinäkuussa perinteistä agilityn kesälomaa, sillä koko kevät on ollut melkein yhtä lomaa ja taukoa. Nyt lähdetään rakentamaan  hyvää agilitykuntoa ja koitetaan nostaa huippukunto heti syksylle. Elokuusta saan ihan luvan kanssa liikkua täysiä myös ortopedin mielestä polveni kanssa. Nyt tehot pitää jättää 80 - 90 %.

Napero eli Akka on myös hyötynyt Norjan omatoimitreenikuukaudesta. Se on niiin erilainen yksilö kuin Norja agilitykentillä, että suu pyöreällä tulee ehkä vähän liian usein toljotettua. Vauhti on Akalle itselleen tärkeää eikä sitä murehdita irtoaminen ohjaajasta. Näillä kompoilla sitten joutuukin vähän treenaamaan eri peliliikkeitä kuin Norjan kanssa, jolle irtoaminen ei ole luontaista. Tajusin kylläkin, ettei kukaan muu ole ikinä nähnyt Akan kovaa menoa kentällä kuin minä. Eli hyvin unicorn tapaus on vielä kyseessä. Ehkä pidänkin sen piilossa julkisilta agilityesiintymisiltä ja videoilta vielä tovin. Ei me kyllä kovin pitkällä olla vielä(kään). Hiljaa hyvä tulee.



 Muutoin arki rullaa. Matu vähän oireili taas polvia / selkää. Se sai kipulääkekuurin ja säännöllisen BOT-hengailutuokiot. Oireet loppuivat kivasti. Ludvig on vieläkin menossa mukana.

Akka kävi läpivalaisemassa luustonsa hyvin tuloksin. Pieni rako oli kennelliiton lausujan silmään lonkkamaljan yläosassa joka laski ortopedin vahvan B:n arvion C:ksi. Laitetaan mahdollisesti kuvat uudelle lausuntokierrokselle pohjoismaiden lonkkapaneeliin. Mutta ortopedin silmiin oli terveet lonkat, joilla on hyvä harrastaa. Tämän tiedon voimalla kirmataankin sitten harrastuskenttiä. Se kirjaimen nousu olisi hyvä vain mahdollisen jalostuskäytön suhteen...



Henkilön Saara (@saaramarion) jakama julkaisu

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Mikko Alatalo keli

Otsikointi on tärkeintä, eikö?
Kirjoittelen tätä tekstiä samalla kun ikkunan takana sataa tiskirättejä ja joka toinen tunti paistaa aurinko. Viikonloppuna pitäisi olla keväthelle, nyt ei siltä näytä. Ei kovin mieltä nostattavaa.


Aloin katselemaan puhelimeni kuvia läpi ja huomasin, että kevät on vierähtänyt todella nopeasti. Niimpä valikoin tähän kuvitukseksi kuvia puhelimesta, otettu keskellä arkea sieltä ja täältä.

Eilen kävin taas fyssarilla oman polveni kanssa #projektipolvi. Isossa kuvassa takareisi ei ole kovin voimakas oikeassa (eli vammautuneessa) jalassa. Mutta ei se ole sieltä vahvimmista päästä myöskään terveessä jalassa. Niitä pitäisi nyt salilla jumpata ja askarrella. Tulee ainakin lisää vauhtia ja poweria juoksuaskeleeseen. Agilityä sain luvan alkaa tehdä lähes täysiä, eli vain se viimeinen terä vauhdista pitää vielä himmata. Jes. Loppusuora häämöttää tässä kuntoutusprojektissa.

Järvenpääläinen aamulenkittäjä.
Tarkastelin tätä blogin ihmeellistä maailmaa ja kaikki hienot ajatukseni laittaa tänne meidän asunnon myynti-ilmoitus oli jäänyt. Meillä oli joku maailman nopein #myyntiprojekti, kun asuntomme meni kaupaksi vain neljä päivää ensinäytön jälkeen. Kauppakirjat oli allekirjoitettu ja tavarat muutettu 2 viikkoa ensinäytöstä. Kiitos tehokkaalle ja tuoreelle Blok.ai markkinointitiimille, joiden ensimmäinen pilottikohde olimme.
Kiirettä on pitänyt ja henkistä kanttia on rasitettu. Muuttaminen otti yllättävän koville ja kaikki treenaaminen (polven kuntouttaminen mukaan lukien) jäi ihan toissijaiseksi. Joudun ihan hattukourassa myöntämään tämän minun fyssarille. Koirille pystyin tarjoamaan vain lenkit, mutta muulle älypelitouhulle/treeneille ei jäänyt muuttoprojektin aikana aikaa. Kukaan näistä ei kyllä näyttävät hyppivän seinillä, joten todistettavasti bortsutkin sietävät tekemättömyyttä jonkin aikaa. #bortsuomistajienainahuonoomatunto

Konmaritettiin pikavauhtia koko omaisuus samaan hikeen ja nyt kaapit huutavat tyhjyyttään 20 neliötä suuremmassa asunnossa. Kunhan hetken muuttopölyt saavat laskeutua, tarkoitus olisi alkaa rauhassa etsiskellä ihan ihka omaa taloa aidattuineen pihoineen. #taloprojekti


Uuden kotimme läheltä onneksi löytyi vähän yllättäenkin suuren suuri metsä. Olen uskaltanut liikkua vasta metsän etureunassa. Metsällä kuitenkin näyttää olevan kokoa sen verran, että monen tunnin lenkit onnistuvat heittämällä samassa metsässä. Pitäisi vain hankkia maastokartta / luottetava puhelinsovellus, että pääsee saman päivän aikana takaisin kotiin.


Bongasin pääsiäisenä myös mukavan hölkkämaaston. Täällä peltojen keskellä menee nurmikon pehmentämiä polkuja, joilla on hyvä hölkätä ja koirien ravata. Näkyvyyttä ainakin on riittävästi, ettei kukaan pääse kulman takaa yllättämään. Ja pohja on tarpeeksi pehmeä pidemmillekin juoksusessioille. Akka on osoittautunut näiden muutaman lenkin aikana mielettömäksi ravaajaksi. Sillä on todella kaunis ja pitkä askellus, joka pysyy vaikka vauhtia kiristäisi. Norja nostaa laukalle huomattavasti aiemmin kuin Akka. Pääsääntöisenä tarkoituksena meillä on kuitenkin tehdä ravilenkkejä, vaikka koirajuoksutamineissa ollaankin. #koirajuoksuprojekti

Pääsiäisenä myös käytiin Norjan kanssa pyörähtämässä ensimmäisen kerran 2-luokan radoilla kilpailuissa. Tuloksellisesti ja muutoinkin meni vähän penkin alle. Talkoilin edellisenä päivänä ja myös samana päivänä ja jotenkin tuntuu, ettei talkoot + kisaaminen sovi minulle. Lähdin radalle aivan liian alavireisenä, kaikki tsemppi puuttui ja luovutin saman tien kun tuli ensimmäinenkin pikkuvirhe. Vireeseen ei auttanut sekään, että arvoin ensimmäiseen rataan tutustuessa starttaanko ollenkaan radalle. Nämä olivat ensimmäiset kauden ulkokisat ja yöpakkasten jälkeen hiekkakenttä tuntui lähinnä kovalta hiekkapaperilta. Päädyin radalle ryhmäpaineesta, kun katsoin monen muukin (ja huomattavasti kokeneemman) sinne suuntaavan. Toisin sanoen ei ollut tarpeeksi munaa jättää menemättä. Toisella ja viimeisellä radalla kenttä oli jo sulanut. Mutta uutta matoa vain koukkuun ja juoksujen jälkeen uusi yritys paremmista lähtökohdista #Fitdogagilityteam #Fitdogagility


Akka kävi silmäpeilattava viime viikolla. En itse päässyt mukaan, mutta Tiina kivasti nappasi Akan matkaan samalla kun kävi pikku colliepennut peilauttamassa. Raportin mukaan silmistä ei löytynyt mitään ja oli kuulemma lääkäri erikseen sanonut, että silmät ovat niin moitteettomat kuin voivat olla. Näillä silmillä on hyvä harrastaa. Akan silmiähän ei ollut pentupeilattu, kun Englannissa se ei ole samalla tavalla tapana kuin täällä Suomessa. Vanhemmat on kyllä geenitestattu CEA:n osalta terveiksi, mutta geenitesti ei kerro muista mahdollisista silmäsairauksista mitään. Joten jännitettävää oli myös peilauksen osalta. Toukokuun lopulle olen varannut luustokuvausajan, joten odottelen kuohuviinipullo kylmässä vielä sitä päivää.


Matulle jo toissa vuonna (tai sitä edellisenä vuonna) eläinlääkäri sanoi, että vuoden päästä siitä voisi hammaskiveä poistaa. #hammaskivi. Kun vuoden päästä oltiin taas rokotuksilla, niin hammaskiven poisto ei ollut tullut ajankohtaiseksi. Eli ilmeisesti hammaskiven kertyminen oli huomattavasti hidastunut. Nyt omiin havantoihin ja pari kauhutarinaa lukeneena päätin varata ajan hammaskiven poistoon. Hämmentävästi meillä vain Matulla kertyy hammaskiveä. Viime perjantaina vein Matun Jär-Vetin vastaanotolle. Hammaskiveä todettiin kyllä olevan jonkin verran, mutta ilmeisesti pahempiakin tapauksia on heillä ollut. Kun lääkäri vielä koiraa kantaessa operointihuoneeseen kysyi, että saako huonot hampaat poistaa jos tarvetta niin päässäni vilisti kaikki ne facebookin kauhutarinat useista poistetuista hampaista. Annoin kuitenkin luvan.
Kun tunnin päästä hain Matua takaisin kotiin klinikalta, odotti minua vähän tokkurainen ja yrmeä Matu ja sen terve suu. Hampaat olivat kuulemma hyvässä kunnossa ihan takaosaa myöten, ikenet eivät olleet vetäytyneet eikä suussa ole syviä ienpusseja. Hammaskiveä toki oli ja sen myötä kevyttä ientulehdusta. Mutta kaikki kivi saatiin pois rapsutettua ja tulehduskin paranee sitä myötä itsestään.



Lopuksi vielä video tältä päivältä, kun yllättäen metsästä löytyi isompi lammikko. Kaivan kameran aina harmittavasti vähän liian myöhään esiin, kun suurin ilo on jo tyyntynyt. Mutta tässä jälkimeininkejä veden tuomasta riemusta. Ja kaiken lisäksi puhelimeni näytönsuunnantunnistaja ei ole enää kovin herkkä ja todella usein huomaan videon tallentuneen pystysuunnassa vaikka puhelin on käännetty vaakasuoraan. Onneksi videon kääntäminen onnistui Youtubessa.